Minäpä olen ja se on julkaisu, joka uusimman teoksen valossa näyttää hyvinkin kiinnostavalta.
Se on nimittäin olevinaan hämäävästi salonkikelpoisempi.
Itse sisällöstä kiinnostunut voi lukea esimerkiksi tämän @antroblogi-tekstin: antroblogi.fi/2016/11/epaneu…
Ajankohta tekee julkaisusta kiinnostavan, sillä silloin puolueessa oli vielä (irtautuva) moderaatimpi siipi. Siihenkin nähden teksti on aika häkellyttävää.
Näihin kuuluvat esim"rotu"-sanan käyttö oudoissa asiayhteyksissä ja tietysti myös L**sasen teoria "seksin markkinoista ja markkina-arvosta".
Siksi minusta on huomionarvoista, etten ole huomannut Epäneutraalia sukupuolikirjaa juuri mainittavan.
Epäneutraali sukupuolikirja on esseekokoelma, jossa on "myös" tavallisia esseitä, joiden sekaan on piilotettu kulmia kohottavia asioita.
Näin testataan sitä, että mitä voi julkaista ilman mittavia kohuja. Näin niitä maalitolppia siirretään.
Samaa maalitolppien siirtelyä on tapahtunut muissakin puolueen linjoissa, rasistisista twiiteistä nyt puhumattakaan.
Siksi onkin kiinnostavaa, että "Totuus kiihottaa"-tyyppistä tekstiä Suomen Perustalta on tullut silloinkin, kun puolue oli vielä maltillisemmissa käsissä.
kun kaikki sanoja ja tekoja myöten puhuvat sen puolesta, että jonkin liikehdinnän alla kuplii jotain ikävämpää, niin tämä SP:n uusin julkaisu on esimerkki siitä, miten se lopulta aina tulee esiin.