Haluaisin osallistua tähän aika epärelevanttiin mutta mun mielestä kiinnostavaan dad bod -keskusteluun 28 vuoden tavoitteellisen treenaamisen näkökulmasta. Mutta en tiedä jaksanko kirjoittaa
Ääh, mistä edes aloittaa. Ensinnäkin mua ärsyttää suunnattomasti että on tällaisia ihan hatusta revittyjä kriteerejä tai muotteja, joihin porukka yrittää sitten epätoivoisesti hyväksynnän kaipuussa itseänsä survoa. Beach bod, dad bod, marvelcomicsbod
Noi sisältää ajatuksen että "kun olet tällainen mutta et tällainen, olet jonkun epämääräisen tahon mielestä ok/hyväksytty". Tähän lisähaasteena se että harva hahmottaa vaikka oman kehon potentiaalia vs nää ideaalit.
Mulla itsellä on kohta 20v kokemus painoluokkalajeissa kisaamisesta, ja se on opettanut sekä hyviä että huonoja asioita. Hyvää on se että tiedän tosi tarkkaan omat rajat, ja sen miltä tavallaan voin äärimmillään näyttää. Vaikka mun lajit on taito/suorituskykykeskeisiä
Painoluokkalajeissa pääsee kokemaan sen että keho on ihan eri näköinen punnituspäivänä (kuiva, rasvaton, kuten monissa instan feikkiwellnesskuvissa) ja treenikaudella (enemmän painoa, nestettä, rasvaa)
Tätä kokemusta ennen kuvittelin että se mitä netissä ja lehdissä näkyy, on normaalia kuntoa. Eli sellainen superripped. Asiaa ei auttanut vääristynyt kehosuhde sekä totaalisen armoton suhtautuminen omaan kuntoon ja ulkonäköön.
Kuvittelin aina nuorena ja hyväkuntoisena olevani pienempi ja heikompi ja vähemmän atleettisen näköinen kuin mitä oikeasti olin. Myöhemmin on ihmetyttänyt kun olen nähnyt vanhoja valokuvia.
Mun oma kehoihanne on aina ollut sellainen kamppailija, tanssija, akrobaatti, eli sellainen yleisatleettinen. Ei välttämättä isot bodarilihakset mutta kuitenkin vahva ja pystyvä ja sopusuhtainen. Mutta tätä ei ole multa kukaan koskaan vaatinut, olen vaan sen sisäistänyt jostain
Olen ollut oman ihanteeni mukaisessa kunnossa monta kertaa mun elämän aikana, nytkin olen. Ja silti samaan aikaan olen kokenut että en pysty täyttämään lähellekään niitä kriteerejä, joita olen itselleni asettanut.
Taito/suorituskykylajit auttoivat osaltaan arvostamaan sitä mitä pystyn tekemään vs sitä miltä näytin. Tuli tosi paljon toimijuuden kokemusta, joka on säteillyt muuhunkin elämään. Niiden sudenkuoppa on tarkka mittaaminen ja pakenevat tavoitteet 😀😂🙈
Mulla ei ole tässä varsinaisesti ehkä pointtia tai "opetusta". Mietin että kai olen kaivannut jonkinlaista hyväksyntää, näkemisen kokemusta. Olen sitä kyllä saanutkin. Eniten lämmittää kun joku elämäntapatreenaaja arvostaa, koska silloin palaute on relevanttia ja tarkkaa
Mutta kaikki nää dad bod yms -jutut vie musta sivuraiteelle, jonkun toisen kriteereihin. Kaikilla on erilainen keho ja varmaan oleellista olis oppia tuntemaan se hyvin ja toimia niin että voi arvostaa sitä itse, koska muiden kehu ei lämmitä silloin kun ei hyväksy itseään?
Mitä ajatuksia herää? Nyt just itse tykkään sillä tavalla arvostavasti siitä miltä näytän, varmaan ekaa kertaa elämässäni. Vaikka en ole lähellekään siinä kunnossa kuin joskus huippuaikoina.
Ketjun kirjoittamisen tilanne 
Ai niin, dad bod naurattaa siinäkin mielessä että kun tulin isäksi, elin kovinta thainyrkkeilykauttani, eli olin kohtuuttomassa kunnossa. Vauvauinnissa olin aina ihan mustelmilla treeneistä/matseista 😂🙈
Mä en ole mitenkään valmis tän hyväksymisasian kanssa, ja on erilaisia paineita. Mietin että mitkä kokemukset on muuttaneet suhtautumista lempeämpään suuntaan, koska ei ole mitään kolmen kohdan listaa, joka toimii kaikille, uskon. Tässä mun, ei kannata tehdä perässä:
Painoluokkakisaaminen, taitolajit, omien rajojen etsiminen ja ylittäminen, läheisen vakava liikuntakykyyn liittyvä sairastuminen, oma semivakava, loukkaantumiset, ylikunto, aiheesta lukeminen, jatkuva ihmettely ja keskustelut
Hyväksymiseen ei auta että joku vaan sanoo: "hyväksy vaan ittes!" 😀 Tai puhumattakaan erilaisista tuomitsevista kommenteista jne
Myös itseä auttavia asioita on olleet näiden asioiden erottaminen toisistaan: ulkonäkö, esteettiset mieltymykset vs oman kehon potentiaali, paino, rasvaprosentti, taito, suorituskyky, oma tunne olla kehossa ja toimia sen kanssa. Nää voi kaikki olla "eri tilassa" ristiriitaisesti
Lisähaasteena asian työstämiseen on se että keho muuttuu koko ajan ikääntyessä, ja kaikki tilat on väliaikaisia. Tulee uutta jumia, ennemmin tai myöhemmin toimintakyky menee. Miten nauttia siitä mitä on nyt ilman ylimääräisiä paineita, sillä huomenna voi olla ihan toisin?
Ehkä sen vielä sanon, että vaikka oon itseä kohtaan tosi armoton ja vaativa, niin aika vähän mua kiinnostaa toisten ulkonäkö. Tiedän että pinnan alla on aina kaikenlaista. Toki ihastelen kauneutta, komeutta ja taitoa yms, ja musta ne tarinat kehosuhteista on tosi kiinnostavia
Jos jotain näkökulmia voisin toivoa lisää liikuntakeskusteluun, niin ne olis nautinto, ilo, tekemisen kautta tulevat keholliset ja mielen kokemukset, yhdessä tekeminen jne. Vähemmän rankaisua, ruuan "ansaitsemista", rääkkiä, kurittamista
On tosi hirveä tunne kun kokee olevansa vääränlainen. Jos sit vielä lukee paljon läpi erilaisten ihmisten erilaisia mieltymyksiä, niin voi tuntua tosi pahalta. Mieltymykset on silti ok, mutta oleellista varmaan on että ne on vaan jonkun mielipiteitä? Ja niitä on kaikenlaisia
Nykyisin treenaan kaikista näistä syistä, ja ne on mulle yhtä tärkeitä: ulkonäkö, mielenterveys, toimintakyky, koska tykkään fyysisen rasituksen tunteesta, toimijuuden kokemus, tottumus. Määrät ja rankkuus on pientä paitsi kisoihin mentäessä, ja niitä on harvoin
Tulipas pitkä ketju! Mielelläni keskustelen tästä aiheesta lisää eri kulmista, mun mielestä mielen ja kehon suhde ja sit kaikki tää yhteiskunnallinen juttu ja ihanteet on tosi kiinnostavia aiheita 😀
Vielä quoteja:
"I've got a perfect body,
because my eyelashes catch my sweat"
-Regina Spektor
"Liikuntaelimistön tehtävä on kuljettaa ruuansulatuselimistö ruuan luo."
-Paul Chek
"I've got a perfect body,
because my eyelashes catch my sweat"
-Regina Spektor
"Liikuntaelimistön tehtävä on kuljettaa ruuansulatuselimistö ruuan luo."
-Paul Chek
Kiitos kaikille jatkoketjuista ja kommenteista! Ilmeisesti en ole yksin näiden ajatusten kanssa 🤔
Tuleeko muuten joillekin teille mieleen henkilöä, joka olis kiinnostanut näistä teemoista jonkun hyvän kirjan?
Yksi huomio ulkoisesta huomiosta, jota tässä ei käsitelty: saan nyt keski-ikäisenä ja omassa mittapuussa rapakuntoisena enemmän positiivista huomiota ulkonäköön liittyen ihmisiltä kuin aiemmin. En tiedä vaikuttaako oma rennompi suhtautuminen siihen?
