Tossa onnellisuusjaksossa @joni_jaakkola :n podcastissa oli kiinnostavaa kun tutkija kertoi, että tämän päivän supermenestyjälarppiin kuuluu massin, täydellisen kehon, terveellisten elämäntapojen näyttämisen lisäksi onnellisen näytteleminen. Aika kova setti pitää yllä 😂 Eli käytännössä siis #blessed niin että kello näkyy upeapuitteisella salilla sijoitussalkun päällä punnertaen?

Tutkija kertoi myös että jos tällaista kaikkea oikeasti vain esittää niin se on hyvä keino olla tosi onneton. Paine silti on, ja kova sellainen. HYMYILE SIIS

Mun ei pitäis puhua tästä aiheesta, mutta 2 asiaa ärsyttää suunnattomasti "hyvinvointikeskustelussa". Tosi ohut ulkonäkökeskeisyys ja laihduttamisen ihannointi. Tänäänkin siinä yhdessä jutussa henkilö sanoi että "ylipainoisellakin voi olla hyvännäköinen kumppani" ...,. Eli tossakin jo lähtökohtana se että ylipainoinen on jotenkin "huonompi" mutta onnistunut kuitenkin "saamaan" jonkun. Sekin ärsyttää että ihmisiä muka saadaan, eikä niin että kyseessä olisi vapaaehtoinen yhdessäolo mutta se ei liity hyvinvointiin.

Haluaisin osallistua tähän aika epärelevanttiin mutta mun mielestä kiinnostavaan dad bod -keskusteluun 28 vuoden tavoitteellisen treenaamisen näkökulmasta. Mutta en tiedä jaksanko kirjoittaa Ääh, mistä edes aloittaa. Ensinnäkin mua ärsyttää suunnattomasti että on tällaisia ihan hatusta revittyjä kriteerejä tai muotteja, joihin porukka yrittää sitten epätoivoisesti hyväksynnän kaipuussa itseänsä survoa. Beach bod, dad bod, marvelcomicsbod

Miksi Twitter on haastava kanava ihmiselle, Kahnemanin mukaan:

Thinking Fast and Slow -kirjassa sanotaan, että kun ihminen havaitsee omaa maailmankuvaansa (se tarina minkä luulemme olevan totta) häiritsevän mielipiteen, hänen on äärimmäisen vaikea ohittaa sitä reagoimatta. Kyse on jostain primitiivireaktiosta, ei niinkään tietoisesta harkinnasta. Eli se systeemi 1 laittaa hälytykset päälle ja huutaa päässä: "MITEN JOKU VOI AJATELLA/SANOA NOIN APUA HÄLYTYS!!!!" -> ja jos ei ole hereillä niin tulee otettua vaistomaisesti kantaa