Thread by @MarkkuPeltonen

Syyskuussa twitterini täyttyy tuskailevista tutkijoista. Useiden tutkimusta rahoittavien organisaatioiden hakuaika on nyt, ja hakemukset saatava valmiiksi. Mitä tutkjat tarkalleen nyt tekevät, ja miksi?

Ehkä kiinnostavaa ei-tutkijoille. Terveystieteiden näkökulmasta. 1/

Tutkija tarvitsee rahaa omaan ja työntekijöiden palkkoihin, ja tutkimuksen käytännön tekemiseen. Sitä voi yrittää saada omasta organisaatiosta, tai hakemalla ulkoisia, kilpailtuja rahoituksia. Useilla oma palkkakaan ei siis ole varma vaan hankkittava erilaisista lähteistä. 2/

Lähteitä ovat Suomen Akatemia, yksittäiset kansalliset säätiöt, EU:n rahoitusmekanismit, Akatemiaa vastaavat ulkomaiset instanssit (Ruotsissa Vetenskapsrådet, jenkeissä NIH ym), kansainväliset säätiöt. Säätiöitä esim Diabetestutkimussäätiö ja Juho Vainion säätiö. 3/

Myös erilaiset yritykset voivat olla rahoittajia, mutta niillä käsittääkseni on harvemmin sellaisia avoimia hakuja joista tutkija voi hakea kilpailtua rahoitusta omaan ideaansa. 4/

Käsitykseni mukaan kliinistä tutkimusta jossa tutkimushenkilöitä tehdään harvoin pelkästään yliopiston/tutkimuslaitoksen omilla varoilla, vaan näihin tarvitaan aina ns ulkoista rahoitusta. Usein yksi rahoittaja ei riitä; monivuotisiin tutkimuksiin tarvitaan useita rahoittajia. 5/

Pitkäaikaisin tutkimus jossa itse olen mukana rekrytoi ensimmäiset potilaansa vuonna 1987; tutkimuksen viimeiset tutkimuskäynnit tehdään nyt syksyllä 2020 (jos korona suo). Erilaisia rahoittajia on ollut vuosien varrella useita kymmeniä. 6/

Hakemuksiin kuuluu vähintään tutkimussuunnitelma, tutkijan CV, budjetti. Suunnitelma on ~10 sivun yksityiskohtainen kuvaus siitä mitä aiotaan tehdä: tutkimuskysymys perusteluineen, aineistot, menetelmät, suunnitellut analyysit, henkilöstö, riskit, julkaisusuunnitelma. 7/

Hakemuksen arvioi riippumaton arviointipaneeli joka koostuu kys. tutkimusalan suht. kokeneista tutkijoista. Paneelissa 2-8 henkilöä, jotka arvioivat hakemuksen relevanssin kyseiseen hakuun, tieteellisen laadun, idean "novelty"/uutuusarvon, toteutettavuuden, kustannukset. 8/

Hakijan meriitit arvioidaan myös, eli miten tuottelias hän on ollut, julkaisujen laatu ja vaikuttavuus (hankala arvioitava), kuinka paljon hänellä on muita tutkimuksia, muuta rahoitusta, ohjattavia henkilöitä, tieteelliset luottamustehtävät, jne. 9/

Rahoitushaku saattaa myös olla kohdistettu eri vaiheessa oleville tutkijoille, esim väitöskirjaa vasta valmistelevat, juuri väitelleet, tutkimusryhmää perustavat, professorit. 10/

Lopuksi paneeli pyrkii konsensukseen, laittamaan hakemukset "paremmuusjärjestykseen". Tästä järjestyksestä rahoittaja päätyy niihin tutkimuksiin joihin se lopulta myöntää rahoitusta (usein ehkä aivaan suoraan valitsemalla sen x määrän joille rahoitusta nyt sattuu riittämään). 11/

Kuinka suuri osa hakijoista lopulta lopulta saa myönteisen päätöksen vaihtelee suuresti rahoittajan/aiheen mukaan. Viimeksi pohjoismaisessa haussa jossa olin arvioijana oli >50 hakemusta joista n. 10 sai rahoituksen. Voi olla alhaisempikin, luokkaa 5%. 12/

Rahoitus siis saattaa määrittää onko tutkijalla jatkossa rahoitusta omaan tai työntekijöidensä palkkaan. Rahoitus määrittää usein myös mitä muuta rahoitusta tutkija saa ryhmänsä käyttöön.

Näistä syistä varsinkin nämä isot haut ovat niin tärkeitä ja huoli välillä suuri. 13/13

Ps. Olen joskus kuullut tutkijan elämää kuvattavan yrittäjyydeksi, jossa vain vähän yrittäjyyden hyviä puolia mutta kaikkki sen huonot puolet.