Suomalaisten opettajien pedagoginen vapaus, eli vapaus valita itse käyttämänsä materiaalit, opetustavat, vierailukohteet ja luokan kanssa yhteistyötä tekevät ihmiset tai tahot on lähes täysin poikkeuksellinen.
Sitä on pidetty järjestelmämme merkittävänä vahvuutena. 2/
Tätä vapautta kohtaan hyökkääminen ideologisesti tai poliittisesti ei ole mikään uusi asia, mutta se on silti harvinaista.
Tämä ei koske vain vierailijoita. Kyse on laajemmasta näkökulmasta ja opettajan pedagoginen vapaus on kokonaisuus. 3/
Emme voi ilman massiivista tekopyhyyttä sanoa, että opettajat voivat valita materiaalinsa, suunnitella oppituntinsa ja tehdä työtänsä vastuullisesti ja vapaudella, jos rajoitamme asioita, silloin kun ne eivät miellytä juuri meitä.
Silloin emme luota opetusjärjestelmään. 4/
Pitääkö opettajien sitten päästää tunneille kuka tahansa kertomaan mitä tahansa?
Tapahtuuko nyt näin? Ei. Ei sinne kutsuta nytkään kouluihin fasisteja tai tuhopolttajia tai ympäristörikollisia jatkuvasti esittelemään kantojansa.
Koska opettajat osaavat hommansa. 5/
Kyse on siitä, että koululle halutaan jatkuvasti poliittisesti valittuja tai ideologisesti itselleen sopivia asioita. Tätä halutaan oppiaineina, työtapoina, yhteistyökumppaneina, painotuksina jne.
Nyt tuo vaatimus tehdään toiseen suuntaan. Mitä opettaja ei saisi tehdä. 6/
Puolustan lukion filosofian, yhteiskuntaopin tai et-opettajan oikeutta määrittää omia työtapojaan, koska se on merkittävimpiä opettajan työn velvollisuuksia ja tukee merkittävästi erittäin vahvaa opettajuuden professiota.
Puolustan näitä samoja asioita muillakin opettajilla. 7/
Nyt käsillä olevaan keissiin on käytetty useamman kerran argumenttia "Koulussa opetetaan lain ja järjestyksen noudattamista. Siihen ei käy kansalaistottelemattomuuden esittely". erilaisissa muodoissansa.
Koulussa ei opeteta lain ja järjestyksen noudattamista. 8/
MITÄ!? EIKÖ?! OPETETAANKO SIELLÄ SIIS ANARKIAA?!
Ei. Koulussa opetetaan toimimaan yhteiskunnassa ja esimerkiksi opetetaan, miten meidän järjestelmä on rakennettu ja miksi se on sellainen kuin on.
Koulun ei pidä kasvattaa käskyläisiä, talonpoikia tai robotteja. 9/
Tämä argumentti sen puolesta, että koulun tulisi olla jonkinlainen esivallan tai järjestyksen opettaja ei oikein toimi, kun meidän pitäisi opetussuunnitelman mukaan kasvattaa kriittisesti ajattelevia aktiivisia yhteiskunnan kansalaisia.
Kyllä. Näissä on ristiriita. 10/
Jos voimme opettaa historiallisia esimerkkejä esim. kansalaistottelemattomuudesta on hyvin arveluttavaa, ettei opettaja voisi kutsua puhumaan ihmistä, joka itse on aktivisti.
Miksi? Koska silloin väitämme historian olevan valmis ja meidän maailmankuvamme olevan ainoa oikea. 11/
Kaikki yllämainittu liittyy nimenomaan nuorten kanssa toimimiseen. Alakoulussa tai varhaiskasvatuksessa asia on ihan erilainen.
Asiat täytyy pystyä käymään ikätasoisesti. Mitä vanhempi oppilas tai opiskelija sen enemmän asioista voidaan käydä keskustelua monitahoisesti. 12/
Jos opettaja kutsuisikin ihmisen, joka ei jaa sinun tai minun maailmankuvaani, oli hän metsästäjä puhumassa positiivista eläinten tappamisesta tai uskonnollinen fundamentalisti kertomassa uskostaan.
Ei se tarkoita, että se asia käsitellään kritiikittömästi. Tai huonosti. 13/
Opettajat tekevät valtavasti työtä tällaisissa tilanteissa. He suunnittelevat vierailut. He johtavat niitä. He purkavat tilanteet.
Opettaja tekee näissä tilanteissa monta pedagogista valintaa. Se on järjestelmämme peruskiviä. 14/
Luotetaan myös nuoriin. He eivät ole tyhjiä, tylsämielisiä astioita jotka imevät kaiken, heti kun sen sanoo joku muu kuin opettaja.
He ajattelevat. Haastavat. Jakavat tietoa. Pohtivat ja jäsentävät. He ovat aktiivisia toimijoita. Koulussa ja sen ulkopuolella. 15/
Kiitos lukemisesta.
Ei murenneta koulujärjestelmää vaatimuksilla, jotka eivät sinne kuulu tai ideologisilla rajoituksilla, kun koemme lievää epämiellyttävyyttä omalta kohdaltamme.
Luotetaan opettajien osaamiseen. Luotetaan nuorten kykyyn ajatella.