Minua Twitterissä vähänkään seuranneet tietävät, että pidän kovasti osingoista, ja jos minun pitäisi jollain määritellä itseni sijoittajani, tarkin kuvaus olisi, että olen osinkosijoittaja.
Mitä se sitten minun tapauksessani tarkoittaa?
Sitä, että lähtökohtaisesti sijoitan yhtiöihin, jotka jakavat osinkoa. Se ei ole kaiken muun poissulkeva ehto. Välillä salkussa on myös yhtiöitä, jotka eivät maksa osinkoa, jos olen muuten innostunut niistä sijoituskeisseinä. Lisäksi minulla on jonkin verran rahastosijoituksia.
Salkun pääpaino on kuitenkin osinkoa maksavissa yhtiöissä. Miksi sitten olen osinkosijoittaja? Tähän on muutamia syitä.
Ensinnäkin, haluan ajatella itseni omistajana. Semantiikkaa, mutta siinä on pieni vivahde-ero sijoittajaan.
Kuvittele, että olet ainoa osakkeenomistaja yhtiössä X, jolla on tasan yksi osake.
Omistuksesi arvo toki riippuu yhtiön kehityksestä, mutta ainoa palkka, jonka saat kassavirran muodossa, on yhtiön jakama osinko. Tietysti voit myös myydä sen yhden osakkeesi ja saada siitä kassavirtaa, mutta silloin et ole enää omistaja.
Edellinen oli kärjistetty ja teoreettinen tilanne, mutta toivottavasti vähän ajaa ajatteluani. Pyrin siis löytämään hyviä, osinkoa maksavia yhtiöitä, joita optimaalisessa tilanteessa voi omistaa ikuisesti (ja joiden liiketoimintaa myös ymmärrän!)
Toiseksi, osinkosijoittaminen sopii oman talouteni isoihin tavoitteisiin.
Tavoitteeni on saada passiivista tuloa, joka lyhyellä aikavälillä täydentää palkkatuloja, keskipitkällä aikavälillä tarjoaa turvaa vähentämällä riippuvuutta palkkatuloista…
ja pitkällä aikavälillä ja tavoitetilanteessa kattaisi tavallisen, hyvän elämän juoksevat kulut. Toisin sanoen mahdollistaisi taloudellisen riippumattomuuden. En siis olisi enää lainkaan riippuvainen palkkatuloista tai lakisääteisestä eläkkeestä.
Kyllä, osingoista menee aina veroa, mikä nakertaa korkoa korolle -efektiä. Se on voi voi. Osakesäästötili tosin vähän korjaa tätä ongelmaa.
Miksi en sitten yhtä hyvin voisi myydä aina sen verran osakkeita, että saisin haluamani määrän kassavirtaa. Voisin, ja se saattaisi monessa tapauksessa olla myös verotehokkaampaa. Mutta silloin se ei olisi enää niin passiivista tuloa…
vaan vaatisi aina toimenpiteitä. Lisäksi olen surkea ajoittamaan, erityisesti myyntejä. Myymisessä on myös pieni ristiriita ensimmäisen kohdan omistaja-ajattelun kanssa. Toki huonot sijoitukset kannattaakin myydä, mutta miksi luopua hyvistä.
Kolmanneksi, voisin sanoa olevan jokseenkin konservatiivinen sijoittaja. Tämä saattaa tulla lapsuudesta. Yksinhuoltajan lapsena 90-luvulla raha oli tiukassa. Ruokaa oli ja katto oli, enkä ainakaan näin jälkeenpäin koe…
että minulta olisi sinänsä puuttunut mitään. Joillain kavereilla saattoi toki olla vähän enemmän ja hienompia leluja, vaatteita jne, mutta perusasiat olivat kunnossa.
Anyway, opin jo lapsena, että raha ei vain tule automaatista, ja siksi olenkin pienestä pitäen säästänyt.
Ensin säästin viikkorahoista. Oli kivempaa säästää kuin tuhlata koko vaatimaton markkamäärä karkkikaupassa. Sittemmin olen säästänyt palkkatuloista. Koko varallisuuteni olen kerryttänyt työtä tekemällä, säästämällä ja sijoittamalla. Perintöä ei ole tullut, eikä ole tulossa.
Tämä on ehkä johtanut siihen, että minulle on huomattavasti tärkeämpää turvata olemassa oleva pääoma kuin yrittää saavuttaa mahdollisimman suuria tuottoja suuremmilla riskeillä.
Pitkän aikavälin tavoitteeni (taloudellinen riippumattomuus viim. 55-vuotiaana), olen laskenut…
sen mukaan, että sijoitusteni arvo kasvaa pyöreästi keskimäärin 4-5% vuodessa. Joo, inflaatio, elämäntilanteet yms. toki vaikuttavat, eikä elämä mene aina Excel-kaavojen mukaan, mutta työlukuna tuo on oikeansuuntainen ja ainakin teoriassa validi haarukka.
Ei siis ole syytä ottaa tarpeettoman suuria (mikä on luonnollisesti subjektiivinen näkemys) riskejä, jos tavoitteet on mahdollista saavuttaa maltillisemmallakin riskillä.
Tästä päästäänkin yhtiövalintoihin.
Kuten sanoin, sijoitan lähtökohtaisesti yhtiöihin, jotka maksavat osinkoa. Tämä rajaa pois ison joukon hyvin varhaisen vaiheen kasvulupauksia tai muuten spekulatiivisia kohteita.
Osinkoa maksavia yhtiöitä on tietysti monenlaisia.
Peruskriteeri on se, että yhtiön on pystyttävä kestävästi pitämään osinkonsa vähintään nykytasolla, mutta mieluiten tietysti kasvattamaan sitä ajan myötä.
Osingonkasvu totta kai edellyttää, että itse yhtiön liiketoiminta kehittyy oikeaan suuntaan. Eihän osinko tietenkään ole…
ainoa mittari, jonka perusteella valitsen yhtiöitä. Osinko on se lopputuote ja kaiken muun pitää olla kunnossa ennen sitä.
Osinkoyhtiöitä on siis moneen lähtöön ja niin niitä on salkussakin.
Karkeasti, on nopeammin kasvavia yhtiöitä, joilla on matala osinkotuotto (1-2%), mutta osingonkasvu nopeaa. On vakaita yhtiöitä, joilla on kelpo osinkotuotto (3-5%), mutta osingonkasvu selvästi hitaampaa.
Sitten on myös yhtiöitä, jotka maksavat lähes koko tuloksensa osinkona ja osinkotuotto on korkea (6-8%), mutta kasvua ei juurikaan kannata odottaa. Edellä mainitut prosentit karkeita työlukuja havainnollistamistarkoituksessa. Osingonjakosuhde on toki myös huomioitava!
”Osinkoyhtiöprofiili” riippuu tietysti paljon toimialasta, yhtiön vaiheesta elinkaarella (nuori kasvuyhtiö vs kypsä jättiläinen) jne. Esim. reit-yhtiöt joutuvat jo ihan lain mukaan jakamaan valtaosan tuloksestaan osinkona.
Salkkuni kivijalan muodostavat nuo ns. keskikastin yhtiöt. Esim. UPM, 3M ja Kemira menevät tähän lokeroon. Sitten on ykköskastia, esim. Harvia, Musti Group ja Talenom. Kolmoskastiin menee suuri osa salkkuni kiinteistöpuolen lapuista.
Siinä pähkinänkuoressa minusta osinkosijoittajana. Olisin voinut kuvailla tarkemminkin, mutta puolessa välissä ketjua alkoi puuduttaa, eikä Twitter varsinaisesti ole optimaalisin alusta pitkille stooreille. Aina saa kysyä, jos joku asia kiinnostaa enemmän!
Onko sijoitusstrategiani/-tyylini/-filosofiani, miksi sitä nyt haluaakaan kutsua, mahdollisimman rationaalinen tai paras mahdollinen? Ei varmasti, mutta se sopii minulle, ja se on tärkeintä.
Kipinä ketjulle lähti tästä mainiosta jutusta, jossa haastateltavina aiheen tiimoilta @ViljanenJesse ja @Nuukablog. Suosittelen muuten ottamaan molemmat herrat seurantaan, jos ei vielä ole!
En varmaankaan tässä ketjussa kerro mitään, mitä ei olisi jo jonkun muun toimesta jossain kerrottu. Ajattelin kuitenkin koota omia ajatuksia, koska voin ja haluan. Deal with it.
Suomi on hyvä paikka asua ja täällä asiat ovat isossa kuvassa ihan hyvin (suunta tosin on jokseenkin huolestuttava).
Olenkin maksanut veroni ilman sen suurempaa itkua ja parkua.
Kuitenkin, mitä enemmän näen tehotonta verovarojen käyttöä ja suoranaista perseilyä, mitä enemmän jo valmiiksi korkeiden verojen päälle keksitään uusia veroja ja mitä enemmän valinnanmahdollisuuksia siirretään yksilöltä valtiolle, sitä enemmän se laskee veronmaksumotivaatiotani.