Thread by @MirkoHurmerinta

Seuraa (pitkähkö) ketju aiheista taloudellinen riippumattomuus ja vaurastuminen 👇#sijoittaminen #kansankapitalismi #FIRE

Kipinä ketjulle lähti tästä mainiosta jutusta, jossa haastateltavina aiheen tiimoilta @ViljanenJesse ja @Nuukablog. Suosittelen muuten ottamaan molemmat herrat seurantaan, jos ei vielä ole!

is.fi/taloussanomat/…

En varmaankaan tässä ketjussa kerro mitään, mitä ei olisi jo jonkun muun toimesta jossain kerrottu. Ajattelin kuitenkin koota omia ajatuksia, koska voin ja haluan. Deal with it.

Jos aihe ärsyttää jotakuta (kuten yllä olevan artikkelin kommenttikentästä on pääteltävissä), on mulla ilmainen vinkki: ei ole pakko lukea.

Lisäksi käsittelen aiheita lähinnä yleisellä tasolla menemättä syvemmälle yksityiskohtiin.

Sitten itse asiaan.

Voivatko kaikki (puhun tässä nyt suomalaisista) saavuttaa taloudellisen riippumattomuuden säästämällä ja sijoittamalla?

Eivät voi. Se on fakta, mutta palataan siihen tuonnempana twiittiketjussa. Aloitetaan maltillisemmista tavoitteista.

Voivatko kaikki parantaa taloudellista tilannettaan säästämällä ja sijoittamalla?

Tähän uskallan jo sanoa, että lähes jokainen voi parantaa taloudellista tilannettaan edes jollain tavalla.

Tarkoitan tällä sitä, että ihminen pystyy säästämään – myöhemmässä vaiheessa myös sijoittamaan.

Kaikki lähtee siis säästämisestä. Siitä, ettei kuluta kaikkea, mitä tienaa. Jos on paljon kulutusluottovelkaa, on alkuun hyvä panostaa sen lyhentämiseen ennen kuin alkaa kerryttämään suurempia säästöjä tilille.

Hiljalleen, kun säästöjä alkaa kertyä enemmän (se, mikä on tarpeeksi, on hyvin yksilöllistä), on järkevää harkita myös sijoittamista, sillä tilillä raha makaa enimmäkseen inflaation armoilla.

Ihmisten lähtötilanteet tietysti vaihtelevat suuresti. Toisille tekee tiukkaa saada edes parikymppiä kuussa säästöön, joillekin taas riittää se, että lakkaavat laittamasta 300 euroa kuussa vaatteisiin ja ravintoloihin.

Ensiarvoisen tärkeää on tunnistaa oma lähtötilanne, mutta ei lukittautua siihen kuin se olisi pysyvä tila, jota on mahdotonta muuttaa. Ei myöskään kannata katkeroitua siitä, että joillain menee paremmin ja on enemmän rahaa.

Joillain menee aina paremmin (ja joillain huonommin)…

kuin itsellä. Se voi olla oikein tai väärin, mutta siihen takertuminen ei varsinaisesti paranna omaa tilannetta millään tavalla.

Ota vastuu itsestäsi ja keskity siihen, mitä itse voisit muuttaa, jotta taloudellinen tilanteesi paranisi.

Se voi tarkoittaa uusien säästökohteiden etsimistä tai erilaisia toimia tulopuolen kasvattamiseksi.

Säästösummista ei alkuun kannata ressata liikaa, sillä jokainen sivuun laitettu euro on edistystä! Tärkeintä on saada homma rullaamaan.

Kannattaa muuten aloittaa säästökohteiden etsintä niistä asioista, jotka tuovat elämääsi vähiten arvoa.

Usein esimerkiksi nostetaan takeaway-kahvit ja kuinka niistä luopumalla on helppo säästää. Mutta jos koet, että takeway-kahvit ja moccalattesupercreamyfrappuccinot tuovat…

elämääsi merkittävästi arvoa, niin älä säästä ensimmäisenä niistä. Koita säästää jostain muusta sitten!

Siirrytään seuraavalle tasolle.

Voivatko kaikki vaurastua merkittävästi säästämällä ja sijoittamalla? Eivät kaikki, mutta todella monet voivat.

Se, mikä on merkittävää vaurastumista, on tietenkin yksilöllistä. Yhdelle se voi olla vaikkapa 150 000 euron sijoitusvarallisuus, toiselle esimerkiksi 20 000 säästötilillä ja sijoituksissa on huikea määrä ja helpottaa elämää tarjoamalla mielenrauhaa.

Pelkästään säästämällä on vaikea vaurastua merkittävästi vaan tarvitaan yleensä myös sijoittamista. Sitä, että raha laitetaan töihin – toisin sanoen otetaan riskiä, joka voi johtaa tuottoihin, mutta myös tappioihin. Ilman riskiä ei saa tuottoa.

Kuinka paljon sijoittamisella voi sitten vaurastua? Se riippuu kolmesta tekijästä, jotka ovat:
1) sijoitettava pääoma
2) sijoitukselle saatava tuotto ja
3) sijoitushorisontti.

Näistä korostaisin erityisesti sijoitushorisontin merkitystä. Sijoitukset kasvavat korkoa korolle, joten mitä nuorempana aloittaa, sitä helpommalla pääsee ja voi myös tinkiä kahdesta muusta komponentista.

Puhkikulunut muistutus, mutta sijoittamisen voi aloittaa pienilläkin summilla, esim. 15 eurolla kuussa.

"Mutta eihän 15 eurolla kuussa tulla miljonääriksi!", huusi Pertti takarivistä.

Ei niin (ellei sijoitushorisontti ole >80 vuotta tai tuotto korkea), mutta tarvitseeko tulla?

Jokainen euro, jonka sijoitukset tuottavat, on enemmän kuin nollakorkoisella säästötilillä ja parannus taloudelliseen tilanteeseen, vaikka lopputulos ei olisikaan miljoonaomaisuus. Siksi pienilläkin summilla on järkevää sijoittaa.

Sijoitustyylejä ja -vaihtoehtoja on paljon, enkä pureudu niihin sen tarkemmin. Sijoittamisesta voi tehdä juuri niin helppoa tai monimutkaista kuin itse haluaa. Ajan kanssa oppii, mikä sopii itselle. Tärkeintä on aloittaa!

Toistan, tärkeintä on aloittaa❗️

Sitten päästään koviin aineisiin.

Kuten jo alussa totesin, kaikki eivät voi säästämisellä ja sijoittamisella saavuttaa taloudellista riippumattomuutta. Jotkut voivat, mutta isossa kuvassa puhutaan aika maltillisesta joukosta ihmisiä.

Yleensä taloudellisella riippumattomuudella tarkoitetaan sitä, ettei ole riippuvainen palkkatuloista, sillä säästöt ja sijoitukset tai niiden tuotot riittävät elämiseen.

Tämäkin tosin vaihtelee yksilöittäin. Joillekin taloudellinen riippumattomuus on sitä…

että sijoitusten tuotot riittävät kattamaan elämän välttämättömät kulut (asumisen, ruoan jne.) ja toisille se tarkoittaa, että ne riittävät myös mielekkääseen määrään harrastuksia, matkustelua, ulkona syömistä jne.

Karkeasti voidaan sanoa, että taloudelliseen riippumattomuuteen vaadittavat summat vaihtelevat ehkä muutamasta sadasta tonnista reilusti yli miljoonaan euroon riippuen siitä kuinka pihisti tai leveästi elää.

Esim. 500 000 euron sijoitusvarallisuus, joka tuottaisi 5% vuodessa…

tarkoittaisi 25 000 euron vuosituloja eli 2 083 euroa kuukaudessa. Siitä verot pois (30%), niin päästään summaan 1 458 euroa kuukaudessa. Varmasti riittää monelle vallan hyvin.

Mitä tuo 500 000 euron sijoitusvarallisuuden saavuttaminen sitten vaatii?

Jätän tässä nyt kulut, verot ja inflaation vaikutuksen härskisti huomiotta, jotta laskuharjoitus pysyy riittävän yksinkertaisena.

Jos aloittaa parikymppisenä ja tavoite on tarkoitus saavuttaa 50-vuotiaana, eli sijoitusaika on 30 vuotta, ja keskimääräinen vuosituotto 5%, vaatii se pyöreästi 610 euroa kuukaudessa. Eli pitäisi pystyä säästämään palkasta 610 euroa joka kuukausi 30 vuoden ajan.

Luvut tietysti muuttuvat, jos onnistuu saamaan korkeampaa tuottoa, hyödyntää velkavipua tai sijoitushorisontti on pidempi, mutta joka tapauksessa puhutaan suurista säästösummista tavan kansalaiselle.

Taloudellisen riippumattomuuden saavuttaminen säästämällä ja sijoittamalla ei ole helppoa, mutta toisille se on vähemmän vaikeaa kuin toisille. On totta kai helpompi säästää 3 000 euron kuin 1 800 euron nettotuloista.

On kuitenkin perusteltua sanoa, että taloudellisen riippumattomuuden saavuttaminen vaatii tulotasosta riippumatta uhrauksia. Tosin uhrauksessa on sanana vähän turhan negatiivinen kaiku, koska useimmiten taloudellista riippumattomuutta tavoittelevat eivät pidä niitä uhrauksina.

Kyse on kuitenkin asioiden priorisoinnista ja kaikessa yksinkertaisuudessaan kulutuksen lykkäämisestä nykyhetkestä johonkin tulevaisuuteen. Ja koska tälle lykkäykselle on mahdollista kerryttää korkoa, kasvaa sen arvo.

Jotkut firettäjät vetävät todella frugaalilla linjalla kieltäytyen kaikista maallisista nautinnoista ja asuvat vain hieman maakuoppaa fiinimmässä asunnossa. Yleensä he tosin nauttivat siitä. Hyvin roisi kärjistys, mutta pointti meni ehkä perille.

Toiset taas, minä mukaan lukien, pyrkivät löytämään sopivan tasapainon siinä, minkä verran säästää ja sijoittaa ja minkä verran käyttää rahaa elämästä nauttimiseen nyt.

Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa, joka sopisi jokaiselle!

Firettäminen eli esiis taloudellisen riippumattomuuden tavoittelu on siis ollut viime vuosina kovassa nousussa. Pitkään jatkuneella osakkeiden nousumarkkinalla saattanee tosin olla osuutta asiaan.

Monet firettäjät tulevat kuitenkin epäonnistumaan tavoitteessaan. Tämä johtuu siitä, että elämä ei yleensä mene Excel-kaavojen mukaan vaan jossain kohtaa väistämättä pukkaa #REF!-erroria.

Markkinoilla voi tapahtua kaikenlaista, mikä vaikuttaa toteutuneeseen tuottoon. Elämäntilanteet muuttuvat; parisuhteita, eroja, lapsia, sairastumisia, työttömyyttä jne. Harva kirjaa näitä kaikkia Exceliin tavoitteita hahmotellessaan.

Kannattaako sitten taloudelliseen riippumattomuuteen edes pyrkiä, jos kerran moni tulee todennäköisesti epäonnistumaan?

Miksi ei kannattaisi?

Se, että 50-vuotiaana huomaa, että sijoitusvarallisuus onkin vain 400 000 euroa eikä 500 000, ei mielestäni ole varsinaisesti epäonnistuminen. Sehän on huippujuttu!

Voisinkin tähän väliin antaa pari vinkkiä firettämisestä kiinnostuneille (sopii myös sijoittamiseen yleisesti).

1) Aseta tavoitteesi saavutettaviksi, mutta älä niin tiukoiksi, että liikkumavaraa ei jää yhtään. Kuten sanoin, elämä ei yleensä mene Excel-kaavojen mukaan.

2) Homma toimii niin kauan kuin sinulla on kivaa. Jos elämä menee pelkäksi epämiellyttäväksi kituuttamiseksi ja huomaat ressaavasi siitä, saavutatko tavoitteesi 30 vuoden päästä, kannattaa prioriteetteja tarkastella uudemman kerran.

Ketjusta tuli sekava eikä yhtään sellainen kuin alun perin ajattelin, mutta ei mahda mitään.

Loppuun vielä lyhyesti omista tavoitteistani.

En varsinaisesti miellä itseäni firettäjäksi, mutta taloudellinen riippumattomuus on yksi tavoitteistani.

Se olisi (Excelin mukaan!) tarkoitus saavuttaa viimeistään 55-vuotiaana – töitä paiskimalla, säästämällä ja sijoittamalla.

Voi olla, että saavutan sen arvioita nopeammin (ainakin, jos markkinat jatkavat nykyisenkaltaista nousua, mikä on varsin epätodennäköistä). Voi myös olla, että se venyy tai jää saavuttamatta kokonaan. En ressaa siitä liikaa.

Voisin myös yrittää nopeuttaa tavoitteen saavuttamista kiristämällä säästöruuvia, mutta kuten jo mainitsin, haluan ylläpitää itselle sopivaa tasapainoa tuon suhteen. En törsää huolettomasti, mutta en myöskään kituuta pelkällä makaronilla ja ketsupilla.

Tuo on siis pitkän aikavälin tavoite. Lyhyellä- ja keskipitkällä aikavälillä sijoitukset tarjoavat mielenrauhaa, turvaa ja valinnanvapautta erilaisten asioiden suhteen. Matka on vähintäänkin yhtä tärkeä kuin määränpää!

Mainitaan nyt vielä, että en ole saanut perintöä, eikä sellaista ole tulossa. Olen kuitenkin tällä hetkellä hyvätuloinen. En rikastuisi pelkällä työnteolla, mutta tienaan kuitenkin sen verran mukavasti, että voin ylläpitää ihan mukavaa tavallista elämää…

ja samalla säästää ja sijoittaa kelpo summia kohtuullisen vähällä vaivalla. Tiedän, että kaikilla asiat eivät näin hyvin ole, enkä tässä nyt yritäkään sen tarkemmin ohjeistaa, mitä kunkin pitäisi tai ei pitäisi tehdä.

Yritän vain edistää kansankapitalismia ❤️

Ketju taloudellisesta riippumattomuudesta ja vaurastumisesta päättyy.

Ps. tänään on mainio päivä aloittaa pitkäjänteinen säästäminen ja sijoittaminen - ja miksei myös firettäminen, jos siltä tuntuu!