Thread by @AnttonMntyvaar1

Olen nähnyt Twitterissä ihmisiä, jotka tunnustautuvat antifasisteiksi tai ihmisoikeuksien ja tasa-arvon kannattajiksi, mutta jotka riemuitsevat nyt kun "kulkutautimyönteisten" perusoikeuksia rajoitetaan. Myös moni yhteiskuntamme vaikuttajista lietsoo tällaista vastakkainasettelua

Onko sellainen ihminen antifasisti, joka sallii autoritaarisen vallankäytön jonkin kansanryhmän sortamiseksi? Onko ihminen todella tasa-arvon ja ihmisoikeuksien kannalla, jos hän hyväksyy nyt luotavan historiallisen kastijärjestelmän?

Koronapassi rikkoo räikeästi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen linjauksia, Nürnbergin säännöstöä ja YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallista julistusta. En ole koskaan ennen nähnyt Suomessa tämän kaltaista hekumointia kv-sopimusten vastaisilla sortotoimilla.

Suuri osa ihmisistä näyttää luottavan sokeasti johonkin ideologiaan. Vapauden ja tasa-arvon vastainen ajattelu on jo valtavirtaa monissa eduskuntapuolueissa. Vähemmistössä ovat ne, jotka yhä kannattavat kaikkien ihmisten yhdenvertaisuutta ja perusoikeuksien loukkaamattomuutta.

Vasemmistoliberaalitkaan eivät osaa tuomita totalitaristisia kehityskulkuja jos uhka ei tule äärioikealta. Päinvastoin, valtaosa oman Twitter-kuplani vasemmistoaktiiveista on viime päivät vaatinut äänekkäästi lähinnä rokottamattomien sortamista entistäkin kovemmin keinoin.

Moni uskoo välinpitämättömästi olevansa turvassa totalitarismilta kannattamalla puoluetta, joka on maininnut ihmisoikeuksien ja tasa-arvon edistämisen puolueohjelmassaan. Nykypolitiikassa nuo käsitteet määritellään kuitenkin äärimmäisen suppeasti.

Moni puolue käy tasa-arvo- ja ihmisoikeuskeskustelua lähinnä yksittäisten vähemmistöidentiteettien kautta nostaen esiin esimerkiksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen elämään liittyviä epäkohtia ja tasa-arvo-ongelmia.

Huomio kiinnittyy usein varsin tunnustuksellisiin asioihin samalla kun tasa-arvon ja ihmisoikeuksien tilanne heikkenee kokonaisvaltaisesti Suomessa ja koko läntisessä maailmassa.

Sananvapautta rajoitetaan aiempaa hanakammin ja viimeistään EU-direktiivin pohjalta säädetyllä koronapassilla kajottiin suomalaisen yhteiskunnan ytimeen: perustuslailliseen yhdenvertaisuuteen. Onko Suomesta tulossa totalitaristinen?

Totalitarismia ei voi määritellä jonkin tietyn poliittisen ideologian kautta. Historiassa totalitaristisia yhteiskuntia ovat yhdistäneet mm. pyrkimys suuria yhteiskunnallisia muutoksia vaativan utopian rakentamiseen, moniarvoisuuden kitkeminen sekä sisäisten vihollisten etsiminen

Korona-aikana poliittinen ilmapiiri on ottanut Suomessakin suuren harppauksen em. suuntaan. On luotu mielikuva korona-ajan jälkeisestä ihanneyhteiskunnasta, jonka rakennustalkoisiin jokainen on osallistettu.

Yhteiskunnallisen keskustelun moniäänisyys on tukahdutettu ja yhteiskuntakritiikki leimattu disinformaatioksi. Hyvän ja vastuullisen kansalaisen kriteerit on rajattu tarkasti ja statuksen ylläpitäminen vaatii jatkuvasti muuttuvien sääntöjen kuuliaista noudattamista.

Julkisessa tiedotuksessa ihmisiryhmiä leimaava retoriikka on valjastettu jokapäiväiseen käyttöön. Poliitikot, toimittajat ja yhteiskunnalliset vaikuttajat lietsovat hajaannusta ja syventävät kansan kahtiajakoa.

Mikään puolue ole turvassa totalitaristisen ajattelun juurtumiselta. Tämä tulisi jokaisen suomalaisen muistaa näinä aikoina, mikäli ei halua löytää itseään historian väärältä puolelta.

Holokaustikertomuksia yhdistävät kuvaukset siitä, kuinka kauheinta ei ollut pahojen ihmisten julmuus, vaan hyvien ihmisten hiljaisuus. Suuri enemmistö sulki silmänsä ympärillään tapahtuvalta sorrolta.

Ideologioille ajattelunsa ulkoistavat ihmiset ovat läpi historian toimineet kaikkien kansanmurhien polttoaineena.
Suurin osa natseista oli aivan tavallisia ihmisiä, jotka julkinen tiedotus ja kansallissosialistinen retoriikka käännyttivät tuhoisan politiikan mahdollistajiksi.

Enemmistö ymmärsi kannattamansa ideologian seuraukset vasta valtakunnan romahdettua, kun illuusio tekojen oikeutuksesta särkyi. Ihminen on harvoin paha omasta mielestään.

Uskon monen koronapassin kritiikittömän kannattajan havahtuvan älylliseen hairahdukseensa vasta silloin, kun perusoikeuksien ehdollistamisen seuraukset koskettavat häntä itseään. Toivon tietysti sydämestäni, ettemme ehdi yhteiskuntana tähän pisteeseen saakka.