Thread by @JJaa_Fin

Pitkä (!) ja hyvä kirjoitus kollegalta tehohoidossa. Ole hyvä, hoitaja R:

”Jorvin teho-osastolla on hoidettu noin 250 koronapotilasta.sanoo ylilääkäri Tero Varpula.” HS 26.11.2021

Mistä tämä kaikki alkoi?
15.3.2020 kirjattiin teho-osastolle ensimmäinen covid- potilas. 1/n

Muistaakseni hän selvisi taudista hengissä.
Muutamassa päivässä teho-osaston potilassalit laitettiin kiinni ja osasto oli yhtä suurta kohorttia. Tunnelma osaston käytävillä oli aavemainen, jännittynyt, epävarmuutta ja huolta oli ilmassa. Salien ulkopuolella hoitajat 2/n

rapistelivat suojavaatteita, missä järjestyksessä nämä nyt puetaan, onko FFP3 maski varmasti tarpeeksi tiivis, hiukset visusti myssyjen alla ja suojalasit silmille. Keuhkot täyteen happea ja ovesta puikahdettiin kohorttiin sisään. 3/n

Kohorttien ovia avattiin vain sen verran, mikä oli välttämätöntä. Sairastumista ei niinkään pelätty, vaan sitä mitä meillä oli edessäpäin. Tuntematonta.

Hoitajien hämmentyneet katseet, oma epävarmuus osaamisesta, kun vastaavasta tilanteesta ei ollut kokemusta. 4/n

Hengityskoneet oli sellaisilla säädöillä, että heikkopäisempää hirvitti. Oltiinhan me hoidettu hengitysvajauspotilaita, mutta siitä osaamisesta ei paljon apua ollut. Oli sopeuduttava, opeteltava, ei voinut jäädä tuleen makaamaan.

Yhteiskunta laitettiin kiinni. Lockdown. 5/n

Uutisista kuunneltiin, mitä maailmalla tapahtuu ja miten kotimaassa tullaan toimimaan. Puoliso seisoi Uudenmaan rajalla, piti huolen etteivät ulkopaikkakuntalaiset päässeet rajan yli. Mä seisoin koronapotilaan sängyn päässä ja opettelin tekemään töitä suojavarusteissa, hiestä 6/n

märkänä, päänsäryssä, janossa ja kroonisesssa pissahädässä. Toiveena saada kylmää vissyä ja päästä vessaan. Puoliso paleli ulkona, minä hikoilin sairaalassa. Feng shuit oli kohdillaan.

Puhtaat tehopotilaat siirrettiin päiväkirurgian herämöön. Se oli aikamatka suoraan 7/n

10-15 vuoden taakse. Tilat ja välineistö eivät vastanneet sitä, mitä olimme omalla osastollamme tottuneet käyttämään. Uusi toimintaympäristö, uusia naamoja. Olit vieraileva hoitaja toisen tontilla. Kahvihuoneeseen meno jännitti. Ainoastaan omat kollegat toi lohtua 8/n

tilanteeseen, tästä selvitään ja opetellaan yhdessä. Joku tiesi missä on lääkkeitä, toinen taas sai imun toimimaan siten, että pienellä kikkailulla saatiin imettyä suusta ja hengitysteistä melkein yhtä aikaa limat pois.  Ahtaat tilat, tavarat hukassa. Itse olin hukassa. 9/n

Pidettiin sormet ristissä ja toivottiin, ettei tule yhtään tehohoitoa vaativaa palovammaa, koska yksinkertaisesti ei ollut eristyshuonetta vapaana palovammapotilaan hoitoa varten. Tai MET- keikkaa, koska met-kärryn löytäminen leikkausosaston puolelta mietitytti. 10/n

Tai mihin suuntaan olisi hälytyksen tullessa lähdettävä, kun oltiin vieraissa tiloissa ja sairaalan hahmottaminen sieltä käsin oli alkuun hankalaa.

Osaston vuode-osasto ajettiin alas. Poli muutti, en edes muista minne. Lähihoitajat siirtyi plastikkakirurgiselle osastolle 11/n

hoitamaan meidän vuode-osaston potilaat. Tai sitten he toimivat passareina, toivat kohorttiin tavaroita ja muuta sellaista. Osa oli hetken aikaa kohortissakin apuna, pesuille ja käännöille.

Oltiin ääriä myöten täynnä. Edelleen sydän hakkasi kurkussa asti, hiki virtasi ja 12/n

hoitajat pohtivat 24/7 onko kenelläkään kokemusta näistä arvoista ja miten sun potilas ja mun potilas jajajajajjajajaja. Kääk. Ei huvittanut liikkua työn ja kodin väliltä mihinkään. Ei jaksanut ja kun näki miten virus elimistöä tuhoaa, keuhkot ovat pumpulia, niin koti tuntui 13/n

turvalliselta paikalta.

Jossain kohtaa 2020 kevättä saimme muilta osastoilta apukäsiä ja hoitajia auttamaan kuormittunutta tilannetta.
Tätä voisin kuvata näin: olet ala-asteen opettaja. Sinut siirretään ammattikouluun opettamaan sähköalaa. Osaat toimia opettajana, se on 14/n

helppo nakki, mutta sähköalasta ei ole mitään hajuakaan. Olet toiminut uudessa työssäsi muutaman päivän, edelleen opettaminen on tuttua, mutta kaikki muu oppilaisiin liittyvä on uutta. Saat kaveriksi toisen opettajan, hip hurraa. Mutta sinulle selviää, että kyseinen opettaja 15/n

on toiminut viimeisen 5-15 vuotta hallinnollisissa tehtävissä, eikä hänellä ole oppilaskontaktia muuta kuin satunnaisia kohtaamisia, lyhyen aikaa kerrallaan. Eli sinä opettelet uutta työtäsi ja perehdytät täysin muualta tullutta kollegaa uuteen työhösi. 16/n

Kuulostaa vähintäänkin helpolta, vai mitä?

Tätä perehdyttämistä teet seuraavat 2-3 kk 24/7, jokaisessa työvuorossasi on uusi perehdytettävä. Hyvällä tsägällä voit saada jo kertaalleen sinun kanssa työskennelleen apurin samaan vuoroon. Tosin tähän tarvitaan lähestulkoon 17/n

sama todennäköisyys, että voittaisit lotossa. Entäs miltä tämä tuntui siitä hoitajasta, kuka siirrettiin omista työtehtävistään suoraan etulinjaan? Voin vaan kuvitella, että monet itkut on töiden jälkeen itketty 😞 18/n

Palataan vielä puhtaalle teholle. Aikaimme heräämössä puhtaita tehopotilaita hoideltiin, kunnes jouduimme taas muutamaan. Nyt pääsimme sairaalan leikkausosaston herämöön. Tavarat, kärryt, laittet ja hengityskoneissa olevat potilaat siirrettiin taas. Oma osasto oli kohorttia 19/n

kohortin perään. Perehdyttäminen jatkui uudessa heräämössä. Uudet tilat, uusi kahvihuone. Taas pelotti ja jännitti, oltiin hoitajia toisten tontilla.

Kunnes tilanne kesäkuussa 2020 rauhoittui ja pääsimme omalle osastolle takaisin. 20/n

Apuna olleet hoitajat huokasivat helpotuksesta, he pääsivät omaan työhönsä, omalle tutulle ja turvalliselle osastolle takaisin.

Me tehohoitajat huokaistiin. Suojavarusteet riisuttiin, kohortti purettiin ja paluu normaaliin oli alkanut. Tunne oli helpottunut, epätodellinen,21/n

selvittiinkö tästä todellakin? Saanko pitää kesäloman?

Ei selvitty ei. Tilanne on kestänyt pian kaksi vuotta.

Aaltoillen, on jaksoja jolloin koronapotilaita oli muutamia, kunnes paikat hetkessä täyttyi. 22/n

Kollegoiden kanssa juteltaessa, muistikuvat keväästä 2020 on hatarat. Käsiä pestiin 24/7 töissä ja kotona. Yksi muistaa jotain, toinen sieltä täältä, flashbäkkejä. Itsellä on vähäiset muistikuvat. Adrenaliinin voimalla tehtiin koko kevät töitä. Kroppa väsystä ja varusteista 23/n

lujilla. Palautuminen mahdotonta. Stressiä. Loppuunpalamisia. Pitkiä sairaslomia. Riittämättömyyden tunnetta. Väsyä. Itkua. Huolta perheestä, omasta jaksamisesta, hyvinvoinnista. Pienempää työaika %, mutta sitten tippuu palkka. 24/n

Kun yksi korona- aalto hiipuu, seuraava nostaa jo jossain päin maailmaa päätään. Kunnes rantautuu Suomeen.

Samat hoitajat, lääkärit,laitos- ja välinehuolto, sihteerit jne ovat pyörittäneet tätä rumbaa lähes pari vuotta. Tämä työnmäärä ei palkassa näy. 25/n

Kahvit ja kahvimaidot saadaan ulkopuoliselta lahjoittajalta tämän vuoden loppuun. Hoitaja lähtee, uusia on haastavaa saada tilalle. n 2600e kuukausipalkka vs työn vaativuus, ei paljoa houkuta ei. Muuta ne LISÄT!! joita maksetaan epäinhimillisestä työajasta. 26/n

Lisät eivät ole bonareita, vaan niiden eteen tehdään illat, yöt, vkonloput ja pyhät töitä. No vaihda alaa, tyhmä tehdä tolla liksalla töitä!! Alanvaihto, edes hoitajan töistä toiseen ei ole kovin helppoa. Vaakakupissa painaa useat eri asiat, kun alaa tai työpaikkaa 27/n

lähdetään vaihtamaan.

Aalto numero 5 on tullut. Koronapaikat ovat täynnä, ollaan jo ylipaikoilla. Meillä on valtakunnallinen vastuu hoitaa tehohoitoa tarvitsevat palovammapotilaat. Tätä hoitoa ei ole muissa sairaaloissa tarjolla. On oltava paikka tehopalovammalle, vaikka 28/n

osasto on täynnä.

Koska haluat tietää onko niitä rokottamattomia nyt osastolla niin on. Enemmistö.

Tämän postauksen pointti on se, että muistettaisiin, että sama henkilökunta on pyörittänyt tätä rumbaa alustalähtien. Mistä kaikki alkoi ja mihin ollaan tultu? 29/n

Potilaita osataan hoitaa, tiedetään enemmän taudista, hoidosta, hoitojen ja lääkkeiden vasteesta, osataan ennakoida. Maailmalla ja kotimaassa tehdään huippuluokan tutkimuksia mm koronan pitkäaikaisvaikutuksista, rokotteista jne. 30/n

Kaikesta huolimatta, me hoitajat toivotetaan teille kaikille rauhaisaa joulun odotusta ja terveyttä ensi vuodelle. Maalaisjärjen käyttö on sallittua ja sitä on syytäkin käyttää.

Meidän toiveena voisi olla joulun ajan tyhjä teho-osasto. Saataisiin syödä ruoka rauhassa ja 31/n

ja istahtaa alas. No tietenkään tämä toive ei ole realistinen, mutta tarviiko sen olla?

p.s jos sulla ei ole mitään hyvää kommentoitavaa, niin älä kommentoi. Olemme saaneet tarpeeksi kuulla negatiivisia kommentteja työstätämme, rokotteista, kuinka meidän tulisi tehdä työmme 32/

kaikkea muuta kuin terveydenhuollon alan ammattilaisen näkökulmasta. Annetaan sairaalojen henkilökunnalle joulurauha työntekoon ja toivotaan, että tehohoitopaikkoja riittäisi kaikille niitä tarvitseville, valtakunnalisesti.

Pidä huoli.Niin mäkin teen. <3

-hoitaja R
33/33