Strategian jalkauttamisesta sen inhimillistämiseen - jotta se tavoittaisi sydämet. Liian korkealentoista? Ehkä vähän kuuta tavoittelevaa, mutta mukavasti herättelee @PaulaKilpinen kirjassaan ajattelemaan.
Vastuullisuusajattelussa pääpaino ollut ekologisessa, mutta yhtä tärkeäksi tulee nostaa inhimillinen vastuullisuus. Moni voi tosi huonosti, työhön sitoutumattomuus ennätyslukemissa. Teamsin äärellä notkuu joukko, joka on fyysisesti läsnä mutta henkisesti poissa.
Makoisasti kuvailee @PaulaKilpinen tyypillistä strategiaprosessia ylimmän johdon pitkine sotasuunnitelmaharkkoineen, joiden jälkeen lanseeraus 100 tärkeimmälle johtajalle taisteluhenkisessä tilaisuudessa, minkä päätteeksi *jalkautus* roadshowna. Done.
Ai ei toteudu arjessa?
Oon jossain aiemminkin törmännyt @HelttiHealthy arvoihin, mutta onhan se vaan todettava @tilapit että aika mageethan ne on:
Tähän ketjun loppuun haluan jakaa @PaulaKilpinen ajatuksia ja hyviä kysymyksiä itselleen - toivottavasti se sopii, sillä arvelen näiden kysymyksien risteilevän aika monen mielessä. Ja itse kirja kannattaa kyllä lukea. Siinä on paljon.
”En kuulu niihin jotka lässyttävät, että kuolinvuoteella ihminen katuu, että tuli oltua liikaa töissä. Työllä voi olla ihmisen elämälle iso merkitys, turha vähätellä toisen kokemusta. Miksi meidän on vaikea hyväksyä, jos itsellemme merkitys löytyy jostain muualta?” @kirsipiha
”Ihminen kokee merkityksellisyyttä suhteessa toisiin. Organisaatioiden seuraava vuosikymmen keskittyy ihmissuhteisiin. Ja hyvä niin.” @kirsipiha
Juutuin näköjään esipuheeseen 😅 Tästä voi tulla pitkä reissu. Ja hyvä niin.
”Sano heti jos häiritsen,
Hän sanoi astuessaan ovesta sisään, niin minä lähden saman tien pois.
Sinä et ainoastaan häiritse,
minä vastasin,
Sinä järkytät koko minun olemustani.
Tervetuloa.
- Eeva Kilpi
Aikamoinen aloitus muutoksen johtamisen kirjalle @Huovinmaa
Ennen kuin pääsen edes varsinaisesti aloittamaan, lukemaan houkuttaa lupaus tarinoista, jolla sanomaa kuljetetaan. Monta hienoa ja varmasti opettavaista kirjaa olen heittänyt kesken kun on vaan sinni loppunut kesken kaavioiden ja teorioiden.
Tämähän eteneekin hitaasti, saa miettimään! Kirja alkaa yrityskulttuurista ja sen johtajannäköisyydestä. Jokainen kuitenkin peilaa takaisin, se johtajakin. Vaikka kulttuurin luominen (ylimmän) johdon rooliin kiinnittyy, on se lopulta meidän kaikkien *käyttäytymisen* tulosta.
Esipuheessa @alfrehn johdattelee:
”Välillä johtaja on kuin panttivankineuvottelija ja välillä taas kuin diplomaatti. Välillä sanottava juuri se, mitä toinen ei missään nimessä halua kuulla ja välillä taas käytettävä tuhottomasti aikaa kuuntelemiseen ja myötätuntoon.”
Asiantuntijoista
🔴 59% kokenut kriisejä, jotka vaikuttavat työssä suoriutumiseen
🔴 57% kertoo henkilökohtaisten huolien vaivaavan työaikana
🔴 28% ei voi kertoa näistä esimiehelleen
🔴 23% ei voi kertoa huolistaan kenellekään
Meillä todella varaa parantaa kykyämme keskustella
Pitkästä aikaa opiskeluhommia! Postiluukusta putosi ensi viikon jaksoon kuuluva kirja viime metreillä. Yllätti kyllä paksuudellaan, tietää siis mitä lukee seuraavat illat. Ja vähän viikonloppunakin. #johtaminen#työnohjaus#coaching
Ja samalla pitää valita se kuuluisa lopputyöaihe. Matkalla tuntunut, että aihetta pukkaa toisensa perään, vaan nyt totinen valinnan paikka. Mietinnässä aihe, josta olisi aitoa hyötyä oman työyhteisön esimiestyön ja johtamisen kehittämiseen. Miten me hyödyntäisimme työnohjausta?
Miten teillä hyödynnetty työnohjausta johdon ja esimiestyön kehittämisessä? Vai onko? Sisäinen #työnohjaaja#coach vai ulkoa ostettu?