Pyydettiin toiveuusintana joskus keräämiäni Suomen Kuvalehden juttuja, jotka antavat vähän osviittaa miten paljon politiikka on 1980-luvulta liukunut oikealle.
Nykyään Vasemmistoliitto ei kehtaisi enää esittää esityksiä, mitä osa Kokoomuksesta joskus esitti.
Tässäpä ketju.
Elinkeinoelämän valtuuskunnan EVAn puheenjohtaja 1976: yritysten omistuksen siirtämistä työntekijöille, vaikka sitten lailla jolla pörssiyritykset pakko-ostettaisiin työntekijöille, olisi syytä edistää. (SK 39/76)
Suomen Kuvalehdessä puhuttiin joskus sosialismin rakentamisesta. Ele Alenius on muuten ajattelija jota kannattaa lukea: tiukka demokratian kannattaja ja piikki Kremlin lihassa, ainoa puoluejohtaja joka uskalsi julkisesti tuomita Tshekkoslovakian miehityksen 1968. (SK 11/77)
STTK esittää palkansaajarahastoja Suomeen, toisin sanoen: osa pörssiyritysten osakkeista de facto pakko-ostettaisiin työntekijöiden omistukseen. (SK 28/1978)
Kokoomuksessakin ymmärrettiin joskus, millaisia ongelmia taloudellisen vallan keskittyminen voi aiheuttaa. Ainakin kun puhutaan sosialismin nimissä tapahtuvasta keskittymisestä ja unohdetaan kapitalismin nimissä tapahtuva keskittyminen. (SK 36/1978)
Minkähänlainen huuto yritysvastaisuudesta tulisi, jos Suomen Kuvalehdessä painettaisiin tänään puheenvuoro otsikolla "Superyrittäjät ovat talouselämämme loisia"? Tässä yritysjohtaja Riekkinen, SK 15/1979.
Vuoden 1993 tienoilla Kokoomuksessa tapahtui vallanvaihto perinteisiltä konservatiiveilta markkinatalouden kaikenpuoliseen ylivertaisuuteen uskoville neoliberaaleille. Kokoomuksen entinen puheenjohtaja Ilkka Suominen oli skeptisempi.
Ja jos joku joskus kysyy, että mitä se "neoliberalismi" tai "sokea markkinausko" oli, tässä jutussa nobelisti Bengt Holmström antaa oikein mallisuorituksen.
"Kun kapitalistit päättävät investoinneista... he toimivat puolueettomasti kuin oikeuden tuomarit." Jep jep! (SK 17/1999)
Samasta jutusta. Taloustiede on neutraalia, kapitalisti on neutraali ja oikeudenmukainen, poliitikot ovat vain vaarallisia. (SK 17/1999)
Voinemme nyt jo 23 v myöhemmin todeta, miten hyvin tämä ideologia kantoi.
Nämä jutut tarttuivat haaviin kun joskus etsin energiakeskusteluja käsittelevää materiaalia. Ei siis ole mitenkään kattava tai edustava otos, ja olisi hauska jos joku kävisi näitä ja muita arkistoja tarkemminkin läpi. Saa lisäillä!
• • •
Missing some Tweet in this thread? You can try to
force a refresh
Kansalaistottelemattomuudesta ja aktivismista puhutaan taas. Monella näyttää olevan ajatus, että vain ketään häiritsemättömät mielenilmaukset voivat olla hyväksyttäviä.
Tämä on parempien päätösten kannalta huono idea. Muutama sananen aktivismista ja miten uskon sen toimivan. 1/
Olen ollut pitkään semmoisessa ymmärryksessä, että mainonnan tutkimuksessa huomataan säännöllisesti mainonnan tehon perustuvan ennen kaikkea toistojen määrään ja näkyvyyteen ja vain toissijaisesti itse viestiin. Olen myös kuullut, että paras mainos on juuri tunteita herättävä. 2/
(Korjatkaa toki, jos tunnette aiheeseen liittyvää tutkimusta.)
Politiikassa ja erityisesti demokratioissa kyse on vahvasti oman ajatusmaailman "myymisestä." Tähän on monia keinoja. Suurin osa niistä vaatii rahaa: mainonta mediassa ja lobbareiden palkkaaminen ei ole ilmaista. 3/
Oletin, että empatiaan liittyvä tutkimus on tunnetumpaa kuin se on, mutta en koskaan opi miksi on olemassa niin monia mainioita sanontoja olettamisesta.
Joten käydäänpä läpi MIKSI pidän empatiaa kiinnostavana ja poliittisesti kohtuullisen tärkeänä kysymyksenä. 1/
Tehdään nyt heti kärkeen selväksi, että empatia itsessään ei ole mikään hyvän ihmisen mittari, eikä varsinkaan mikään hyvien päätösten taikakeino. Tämmöisiä taikakeinoja ei kertakaikkisesti ole, ja joskus empatiasta voi olla suorastaan haittaa. 2/
Mutta empatialla on merkitystä, etenkin silloin, kun tehdään päätöksiä joilla on vaikutusta toisiin. Ihmisiin ja muunlajisiin.
Syyt lienevät ilmiselviä: jos päätöksiä tehdään välittämättä niiden vaikutuksista toisille, tullaan helposti tehneeksi toisille huonoja päätöksiä. 3/
Tulipa puhetta siitä, onko oikeistossa mukavia ihmisiä kun totesin mielestäni aika riidattoman asian: vasemmalla on keskimäärin enemmän keskimääräistä empaattisempia ihmisiä.
Eihän tämä meinaa ettei oikeistossa olisi lainkaan, tai että oikeistossa oltaisiin hirviöitä. Mutta.
Keskustelussa nousi esille taas pari muidenkin monta kertaa tekemää huomiota. Oikeistossa "empatia" näyttää tarkoittavan usein - ei varmasti aina - sitä, että on mukava ja kohtelias toisille ihmisille. Ettei sano pahasti vaan kivasti.
Hyvä, parempi aina näin. Vaan...
Kuten tosi moni on vuosien varrella huomauttanut, _politiikassa_ pitäisi katsoa ennen kaikkea sitä _politiikkaa_ mitä ihmiset ajavat tai hyväksyvät. Ei sitä, miten kohteliaita he ovat.
Koska jos yhden asian viime vuosisata opetti, se on tämä: hirviöitä on vähän.
Koitan kirjoittaa jossain vaiheessa pidemmän tekstin aiheella "demokraatin uskontunnustus."
Koitan saada siinä yhteen kasaan perustelut, miksi sanon että demokratia ei ole neuvoteltavissa.
Saatte nyt kärsiä hyvin alustavasta versiosta ja kertoa miksi se mättää. 1/
Uskon demokratiaan, koska en usko, että kukaan olisi koskaan tarpeeksi viisas hallitsemaan toisia.
Kaikkein viisaimmatkin ja hyväntahtoisimmatkin tekevät jatkuvasti virheitä. Kompleksisessa, muuttuvassa maailmassa ongelmat ovat yksinkertaisesti liian monimutkaisia. 2/
Maailman kompleksisuuden ja elävyyden vuoksi mikään aate tai päätöksentekomenetelmä ei anna edes sitä tarkasti, tunnollisesti ja altruistisesti seuraaville kykyjä tehdä säännöllisesti parempia päätöksiä toisten puolesta.
Nyt on taas puhetta nykyisen talousjärjestelmän vaihtoehdoista. Ne on helppo esittää lyhyesti: tulevaisuuden talous- ja yhteiskuntajärjestelmiä ovat semmoiset, jotka pysyvät avaruusalus Maan elossapitojärjestelmien kantokyvyn puitteissa.
Muilla ei ole tulevaisuutta. 1/
Miljoonan euron kysymyksiä on kaksi.
1) miten yhteiskunta saa asetettua riittävän tiukat rajat ympäristön käytölle, ja 2) kuinka noissa rajoissa pysytään luotettavasti.
Itse olen keksinyt vain kaksi tapaa. (Yhdistelmiä voi olla.)
a) demokraattinen päätös
b) ekofasismi.
2/
Jos haluamme välttää ekofasismin eli että vahvat määräävät rajat ja suojaavat niitä väkivallalla, kysymys on:
Miten saada demokraattisesti aikaan päätös pitävistä, riittävän tiukoista rajoista?
Toisin sanoen: miten päättää sinunkin kilpailumahdollisuuksiesi rajoittamisesta?
3/
Jos mantra "Suomen korkea verotus tappaa talouskasvun" pitää paikkansa, miksi pohjoismaiden vähiten verottava maa on vieläkin BKT:n (tässä ostovoimakorjattu per nenä) peränpitäjä?
Milloin Tanskan ja Ruotsin korkea verotus tappaa niiden talouskasvun?