Vielä 80-luvulla oli helppoa olla hallituspuolue. Johannes Virolainen (kepu) ja Kalevi Sorsa (sd.) tulivat hyvin toimeen keskenään. Ja miksipä eivät olisi tulleet, kun harrastivat kovan talous- ja väestönkasvun aikoina sulle-mulle-politiikkaa.
Ennen oli oma valuutta, jonka turvin viennin ongelmat ratkaistiin devalvoimalla. Devalvaatio on sen verran abstrakti asia, ettei äänestäjä mieltänyt sitä tulonleikkaukseksi. Mitä se toki tosiasiallisesti oli.
Kaikki alkoi muuttua 90-luvun suuren laman vuoksi. Suomi alkoi velkaantua (aiemmin velkaa oli vähän). Kun Suomi liittyi euroon, myös devalvaatiokortti poistui.
Lisäksi väestö alkoi vähitellen ikääntyä ja syntyvyys laskea. Velkaantuminen jatkui.
Kun Virolaisen ja Sorsan suurin murhe oli, kenelle jaetaan. On ministerien ongelma nyt paljon vaikeampi. Nyt ministerit joutuvat miettimään, keneltä leikataan.
Suomen taloustilanteen muuttuminen 70- ja 80-luvun iloisista vuosista, on johtanut politiikan kannalta yhteen oleelliseen muutokseen. Se muutos on tämä:
Hallituksessa on vaikea säilyttää puolueen kannatus!
Hallituksessa on vaikea säilyttää puolueen kannatus!
Siksi kaikki muut puolueet paitsi kokoomus ovat vaikeuksissa hallituksessa. Kokoomus ei ole, koska sen kannattajat haluavat säästöjä, eivät vastusta niitä. Muiden puolueiden kannattajat eivät säästöjä hyväksy.
Sitten on myös toinen, puolueiden kannatusmuutoksiin liittyvä seikka.
Ennen päähallituspuolueella saattoi olla 25-30 prosentin kannatus. Sellaisen puolueen piti pyrkiä miellyttämään suurta äänestäjien ryhmää. Siksi piti tehdä politiikkaa, joka hyödyttää Suomea.
Ennen päähallituspuolueella saattoi olla 25-30 prosentin kannatus. Sellaisen puolueen piti pyrkiä miellyttämään suurta äänestäjien ryhmää. Siksi piti tehdä politiikkaa, joka hyödyttää Suomea.
Nykyään yksikään puolue ei hallituksessa pysty pitämään edes 20%:n kannatusta.
Siksi puolueet joutuvat turvautumaan ydinkannattajiinsa. Se johtaa puolueiden väliseen, aiempaa suurempaan vastakkainasetteluun.
Siksi puolueet joutuvat turvautumaan ydinkannattajiinsa. Se johtaa puolueiden väliseen, aiempaa suurempaan vastakkainasetteluun.
Kun puolueet yrittävät turvata vain ydinkannattajiensa äänet, on Suomi-laivaa mahdotonta ohjata.
Ehkä syytä mainita vielä yksi seikka. Vielä 80-luvulla Suomi oli suljettu talous. Emme olleet niin riippuvaisia maailmantaloudesta ja markkinoista kuin nyt. Suljettu talous piti Suomen kyllä köyhänä, mutta antoi poliitikoille valtaa ja liikkumatilaa.
Nyt Suomi on avoin, eivätkä poliitikot voi vastustaa markkinoita. Siksi politiikan liikkumatila on hyvin rajallinen.
Tätä puolueet eivät tietenkään kerro äänestäjille. Vaaleissa annetaan lupauksia, joita on markkinoiden vallan vuoksi mahdotonta toteuttaa.
Tätä puolueet eivät tietenkään kerro äänestäjille. Vaaleissa annetaan lupauksia, joita on markkinoiden vallan vuoksi mahdotonta toteuttaa.
Hallituksen on vaikea ajaa suomalaisten asiaa, kun meillä on...
oikeisto ja vasemmisto (taloudellinen)
liberaalit ja konservatiivit
globalistit ja nationalistit
Ennen änestäjäkunta voitiin laittaa janalle, nyt tarvitaan kuutio😋
oikeisto ja vasemmisto (taloudellinen)
liberaalit ja konservatiivit
globalistit ja nationalistit
Ennen änestäjäkunta voitiin laittaa janalle, nyt tarvitaan kuutio😋
Tällä pohdinnalla en väitä, etteikö esim. Antti Rinteen omallakin toiminnalla olisi osuutta hallitustien vaikeuteen. Tietenkin on.
Kuitenkin vaikeaa oli Sipilälläkin. Hänen PM-kaudellaan alkoi keskustan kannatusalamäki.
Jos taantuma tulee, uuden PM:n vaikeudet kasvavat.
Kuitenkin vaikeaa oli Sipilälläkin. Hänen PM-kaudellaan alkoi keskustan kannatusalamäki.
Jos taantuma tulee, uuden PM:n vaikeudet kasvavat.
