Thread by @onniwestlund

Kolme viikkoa sitten julkaistiin yli sadan nuoren, joilla on kokemuksia sijaishuollosta, kirjeiden pohjalta koottu #101kirjettä -julkaisu pesapuu.fi/2020/02/101-ki…. Se on laajin tämänkaltainen kokoelma Suomessa koskaan.
Ketju julkaisusta sekä siihen liittyviä ajatuksia:

Julkaisun toteuttamiseen osallistui reilut 110 nuorta. Muutama nuori kirjoitti kaksi kirjettä ja joidenkin kirjeiden kirjoittamiseen osallistui useampia nuoria, jotka tekivät kirjeensä ryhmänä.
Kirjeitä kirjoittamiseen osallistuneiden nuorten iät vaihtelevat noin 13-29v välillä.

Kirjeitä kirjoittaneiden nuorten lastensuojelun asiakkuuksien ja sijoitusten kestot vaihtelivat. Näitä ei kysytty mutta aineistosta on poimittavissa jonkinlaisia huomioita:

kirjeitä kirjoittaneista nuorista yksi oli sijoitettu noin kuukausi ennen kirjeen kirjoittamista ja osalla sijaishuolto oli kestänyt aina varhaislapsuudesta jälkihuollon kautta itsenäistymiseen.

Julkaisun tausta-aineistona kysyimme nuorilta arvioita siitä, että kuinka monta sosiaalityöntekijää heillä oli ollut lastensuojelun asiakkuutensa aikana, joka osalla jatkuu siis luultavasti useampia vuosia.

Osalla nuorista tiedot sosiaalityöntekijöiden määrästä perustuvat tietoon, joka on laskettu omista dokumenteista ja osalla ne ovat enemmänkin arvauksia. Mitään lopullisia johtopäätöksiä ei voida siis pelkästään näiden pohjalta tehdä, mutta ne tukevat muuta tietoa.

Iloksi oli kiva huomata, että kirjeitä kirjoittaneiden nuorten kohdalla osalla oli saattanut pitkänkin lastensuojelun asiakkuuden aikana pysyä sosiaalityöntekijä samana tai suhteellisen (1-5kpl/nuori) samana. (Mitä pysyvyys tarkoittaa, kun tapaa lasta kerran tai kaksi vuodessa..)

Toisten nuorten arviot ja tiedot sosiaalityöntekijöiden määrästä heidän elämässään olivat mm. “Kymmeniä”, “muistan vaan viimeisimmän, koska ne vaihtuu kokoajan”, “10-20”, “yli 20” ja “ainakin 15”.

Nuorten esittämien arvioiden ja tietojen pohjalta laskettuna niin, että valitaan aina pienin esitetty arvio sosiaalityöntekijöiden määrä (esim. Nuoren arvio 10-20, valitaan 10), kirjeitä kirjoittaneella nuorella oli keskiarvollisesti ollut noin 6,5 sosiaalityöntekijää.

Valitsemalla suurimmat arviot mukaan keskiarvo nousee yli kymmeneen sosiaalityöntekijään / nuori.

Isolla osalla kirjeitä kirjoittaneista nuorista ls-asiakkuus jatkuu todennäköisesti vielä useita vuosia, joka luonnollisesti nostaa tätä keskiarvoa, jos tilanteeseen ei puututa.

Aineistosta nousee esille myös se, että esim. Yhdellä kirjeitä kirjoittaneella nuorella sosiaalityöntekijä oli vaihtunut KOLME kertaa kirjeen kirjoittamisen vuoden aikana eli 2019.

Julkaisuun kirjoittaneet nuoret, jotka siis valitsivat itse mistä kirjoittavat, kuvaavat yli kymmenessä kirjeessä kohdanneensa väkivaltaa syntymäperheessään.

Tämä kuvaa väkivallan yleisyyttä Suomessa mutta myös sitä, että lastensuojelu on konkreettisesti suojannut näitä lapsia todelliselta väkivallalta.

Hälyttävää ja huolestuttavaa on se, että yli kymmenessä kirjeessä nuoret kertovat, että he ovat kohdanneet väkivaltaa myös sijaishuollossa. Siis sen jälkeen, kun yhteiskunta on luvannut huolehtia heistä, he ovat kohdanneet edelleen kaltoinkohtelua.

Kymmenillä nuorilla on kirjeiden mukaan kokemuksia siitä, että he eivät ole saaneet olla riittävästi osallisia omassa elämässään. Kymmenet nuoret kertovat kirjeissään, kuinka on ollut haastavaa luottaa työntekijään, koska ne vaihtuvat jatkuvasti.

Kun esille nousi väärinkohtelut esim. Pohjolakodissa ja Lotilan kartanossa jokainen media oli täynnä kirjoituksia siitä, että mitä nuoret ovat kohdanneet. Kun lastensuojelun menneisyysselvitys nosti esiin kaltoinkohtelua sijaishuollossa, Suomen valtio pyysi anteeksi

Miksi musta tuntuu, että ketään ei kiinnosta nämä nuorten omat kertomukset? (palaan tähän myöhemmin)

Julkaisusta on esitetty myös jonkin verran kritiikkiä sen julkistamisen jälkeen. Kritiikki on kohdistunut lähinnä siihen, että nuoret ovat ehdollistuneet asiakkuuksiin ja vaativat kirjaamista lailla sen takia tai siihen, että nuoret eivät ymmärrä mitä vaativat.

Mielestäni tämä kritiikki ei ole paikkaansa pitävää. Minä olen tehnyt päätöksen siitä, että tämä julkaisu kohdistuu nimenomaan sosiaalityöntekijöiden asiakasmääriin (toki tiimin ja työyhteisön tuella sekä hyväksymänä).

Nuoria ei voi siis tästä valinnasta kritisoida vaan otan sen mielelläni vastaan henkilökohtaisesti.

Perustelut sille, miksi julkaisun tavoitteena on varmistaa sosiaalityöntekijöiden rajaaminen lailla. Nämä on kyllä mielestäni julkaisussa hyvin esillä mutta otetaan kertaalleen ja ehkä se lisää ymmärrystä.

Olen ollut mukana kokemusasiantuntijakiemuroissa useampia vuosia eli tapaan vuosittain ison joukon (viime vuodet 100-150) nuoria. Tämän lisäksi olen toki asunut itsekin sijaishuollossa (mulla oli 22 sostt).

Vuodesta toiseen nuorten puheissa toistuu se, kuinka heidän arjen asiansa eivät yksinkertaisesti hoidu, koska sosiaalityöntekijöillä ei ole riittävästi aikaa.

Nuorten kertomuksissa tulee esiin mm. Terapian aloittamisen viivästyksiä, kaltoinkohtelua, kouluun liittyviä ongelmia, matkustamisen haasteita, tiedottomuutta omasta elämästä ym.

Kaikki nämä asiat liittyvät suoraan siihen, kuinka paljon sosiaalityöntekijällä on aikaa yhdelle lapselle, nuorelle ja perheelle. #sosiaalityöntekijä #lastensuojelu #sijaishuolto

Asteittainen asiakasmitoitus on kirjattu hallitusohjelmaan, miksi asialle pitää siis tehdä enää yhtään mitään?

Hallitusohjelman toteutuminen on sidottu mm. Työllisyystilanteen paranemiseen (75%). No, vuosi sitten oltiin vielä noususuhdanteessa ja nyt ollaan jo taantumassa. Kaikkea ohjelmaan kirjattua ei voida siis luultavasti toteuttaa.

Julkaisun tavoitteena onkin varmistaa se, että hallitusohjelmaan kirjatut lupaukset tämän osalta pidetään ja tämän jälkeen tietysti tulee varmistaa se, että kunnat laittavat lain täytäntöön. 101 kirjettä -julkaisu tekee mielestäni jokaiselle selväksi sen, miksi se on tärkeää.

Sosiaalityöntekijöiden asiakasmäärien rajaamisella, jos se toteutuu avo-, sijais- ja jälkihuollossa, olisi positiivisia vaikutuksia lähes 100 000 lapsen, nuoren ja perheen elämään.
Tilanne on toki sama, vaikka luku olisi 10 000 tai 1000. Työntekijät tarvitsevat työrauhan.

Seuraavaksi pohdin hieman miltä julkaisu ja sen synnyttämä keskustelu (tai syntymättä jäänyt keskustelu) näyttää omasta mielestä nuorten osallisuuden näkökulmasta sekä miksi olen hieman pettynyt tiettyihin asioihin vaikka samalla loputtoman ylpeä julkaisusta.

Osallisuudella tässä yhteydessä tarkoitan pääasiassa osallisuutta vaikuttamisen prosesseissa ja yhteiseksi hyväksi (2017, THL).

Lisäksi tarkastelen 101 kirjettä -julkaisua myös @ProfLauraLundy osallisuuden mallin mukaisesti eli tilan, äänen, yleisön ja vaikutusten kautta. Lisää Lundyn mallista: ec.europa.eu/info/sites/inf….

Osallisuuden eteen tehdään töitä. Suomessa pyörii sadoilla miljoonilla (ehkä miljardeilla) erilaisia hankkeita ja toimintoja, joiden keskeisenä tehtävänä on vahvistaa ihmisten osallisuutta.
Hallitusohjelman otsikossa on osallisuus.

Erityistä huolta ja kiinnostusta kohdistetaan haavoitetuissa oloissa elävien ja eläneiden ihmisten osallisuuteen. Tämä koskee hyvin laajasti myös lapsia ja nuoria sijaishuollossa, ja usein sen jälkeen.

Oikeus osallisuuteen omassa elämässä on kirjattu niin kansainvälisiin sopimuksiin kuten Lapsen oikeuksien sopimukseen ja kansallisiin säädöksiin

Osallisuutta pidetään tärkeänä, koska osallisuuden kokemuksella nähdään olevan merkittäviä vaikutuksia yksilön, yhteisöjen ja yhteiskunnan hyvinvointiin. Se on keskeinen osa turvallista ja oikeudenmukaista yhteiskuntaa.

Lastensuojelusta ja nuorista puhutaan paljon. Hyvinvointi ja pahoinvointi on jatkuvasti esillä.

Huolimatta siitä, että lastensuojelu, nuoret ja nuorten asiat ovat jatkuvasti esillä ja niistä ollaan kiinnostuneita sekä siitä, että nuorten osallisuus nähdään tärkeänä ja vahvistamisen arvoisena asiana (ainakin puheissa) nuoret itse/näkökulma puuttuu silti usein keskustelusta.

101 kirjettä -julkaisu tavoitteli juurikin sitä, että nuoret pääsisivät itse osallisiksi keskusteluun, jota heistä ja lastensuojelusta käydään jatkuvasti.

Julkaisu osoittaa, että meillä on paljon nuoria, jotka haluavat olla osa tätä keskustelua ja yhteiskunnallista muutosta, yhteistä hyvää.

Ajatus tämänkaltaisen kokonaisuuden tekemisestä on syntynyt jo vuonna 2017 #1000nimeä -adressin julkaisun jälkeen, koska kuten sanottu, nuoret puhuvat asiasta ja tämä koskettaa heitä sekä monia muita. Ajatuksena on ollut, että miten osallisiksi pääsisivät nämä nuoret.

Tarkemmin muodon julkaisu sai vuoden 2019 syksyllä, kun ajatus oli muhinut jo pidemmän aikaa ja sopiva toteuttamismuoto ja -aika sille syntyivät. Taustalla vaikuttivat ja tämänkaltaisen muodon julkaisu sai em. Lundyn osallisuusmallin, kokeilemisen halusta ja innostuksesta.

Kirjeet osallisuuden vahvistamisen välineenä Lundyn osallisuusmallin tila, ääni, yleisö ja vaikutus mukaisesti:

Kirjeiden kirjoittaminen ei ole sidottu yhteen aikaan ja paikkaan. Jokainen nuori sai siis päättää osallistumisestaan, sen ajankohdasta ja paikasta itse.

Kirjeitä pystyi kirjoittamaan itselle turvallisissa paikoissa kuten kotona, vertais- ja kehittäjäryhmissä, yhdessä tutun aikuisen kanssa ja hänen tuellaan ym.

Ketään nuorta ei velvoitettu kirjoittamaan mutta siihen tarjottiin mahdollisuuksia tietyn ajanjakson aikana useampia. Nuorten osallisuuteen liittyvä toiminta on paljon keskusteluun liittyvä.

Tällä kertaa haluttiin tarjota toinenlainen kanava heidän äänelleen tulla kuulluksi, joka oli kirjoittaminen. Itse etsin mahdollisimman monipuolisia ja erilaisia tapoja osallisuuden vahvistamiseksi.

Ensisijainen yleisö nuorten kirjeille olivat poliittiset päätöksentekijät, jotka voivat vaikuttaa asioihin.

Jokaiselle kansanedustajalle ja tasavallan presidentille lähetettiin yksi nuoren kirje, kerrottiin mistä koko julkaisu on luettavissa ja annettiin keinoja, joilla he voivat osoittaa kuulleensa nuorten viestin.

Sen lisäksi, että nuorten kirjeet toimitettiin postitse päättäjille järjestimme yhteistyössä 101 kirjettä -julkaisun julkistamistilaisuuden.

Kutsuimme tilaisuuteen kansanedustajat ja heidän avustajansa, kunnallisia päätöksentekijöitä, virkamiehiä, ja muita toimijoita, joilla on mahdollisuuksia vaikuttaa lastensuojeluun.

Julkaisun julkistamistilaisuudessa nuoret luovuttivat julkaisun perhe- ja peruspalveluministeri @KristaKiuru lle Lisäksi nuoret ja muut kutsuvieraat kävivät keskustelua pienryhmissä, jossa nuorilla oli mahdollisuus osallistua keskustelemalla.

Koitimme saada julkaisulle yleisöä myös laajemmalle yleisölle viestimällä sen julkaisusta sosiaalisessa mediassa ja muissa kanavissa ahkerasti.

Lähetimme (maksullisen) tiedotteen uutisjakelupalvelun kautta toimittajille ja eri medioihin, kutsuimme toimittajia ja median edustajia mukaan tilaisuuteen sekä viestimme heille suoraan julkaisusta myös erikseen.

Viimeisenä osana Lundyn osallisuusmallissa on vaikutus. Kun vahvistamme lasten ja nuorten osallisuutta tulisi varmistaa, että nuorten viestit ovat otettu tosissaan ja niiden pohjalta on toimittu, jos tarpeen. (Huom. Lundyn malli tehty erit. LOS art 12 liittyen).

Mielestäni teimme parhaamme ja hyvää työtä, että nuorten viestit otettaisiin tosissaan. Silti mietin, että petinkö minä nuoret, jotka kirjoittivat julkaisuun? Mitä vaikutusta nuorten rohkeudella, osallistumisella ja halulla vaikuttaa todellisuudessa oli?

Julkistamistilaisuudessa oli paikalla muutama kansanedustaja, monia toimijoita ja jopa yksi median edustaja. Mutta otetaanko nuorten viestit tosissaan ja onko niillä vaikutusta?
Miksi esim. Media ei ole kiinnostunut nuorten kokemuksista heidän itsensä kertomana?

Kun eduskunnan oikeusasiamies tekee ratkaisun, joka koskee yhtä lasta ja pohjautuu tämän kertomuksiin, siitä on lähes välittömästi ainakin jonkinlaista uutisointia. Miksi media ei kiinnostu, kun nuoret kertovat itse omista kokemuksistaan tällä tavalla?

Ja medianäkyvyys ei ole mikään ykkösprioriteetti eikä sitä tavoitella ehdoitta. Meillä on aika tiukat pelisäännöt median kanssa varsinkin, jos nuoret itse ovat kertomassa tai muuta.Musta media kuitenkin kertoo siitä, että otetaanko viestit vastaan ja tosissaan.

“Kuullaan, mutta ei kuunnella” oli oikeusministeriön osallistumisoikeuksiin liittyvän raportin otsikko. Kovasti pohdin, että tulivatko nuoret, jotka kirjoittivat kirjeitä nyt kuulluksi?

Miksi tämän pohjalta ei syntynyt kansanliikettä, perustettu selvitystyöryhmää tai vahvistettu edes puheissa sitä, että kyllä asiakasmäärät tullaan rajaamaan lailla?

Nuoret itse arvioivat palautteessaan kirjoittamisprosessin ja julkistamistilaisuuden olleen heille todella merkityksellinen ja hyvä kokemus (3,9/4).He myös kuvasivat avoimissa palautteissa,kuinka merkityksellistä oli ollut päästä osalliseksi tätä julkaisua ja saada ääni kuuluvii

Mutta kuullaanko heitä?

Julkaisun jälkeen on tullut reilusti yli 25 uutista maan isoimmissa medioissa lastensuojelusta. (Seuraan näitä seurantapalvelun avulla).

.@Iltalehti teki kaksi juttua julkaisusta (BIG UP!), @yleuutiset viittasi julkaisuun ja laittoi rikkinäisen linkin siihen yhteen juttuunsa ja @LongPlay_fi omisti reilun sivun julkaisulle jutussaan (kiitos!). Muuten näissä jutuissa ei ole nuorten ääni kuulunut.

Perjantaina @marjasannikka MarjaSannikka puhuu ohjelmassaan lastensuojelusta. Mukana on @EsaIivonen, Hanna Pösö ja Sinikka Aapola-Kari. yle.fi/uutiset/3-1124…

Esa on ihan huipputyyppi ja mä olen iso fani, arvostan!
Hanna vaikuttaa kaikinpuolin upealta ja osaavalta ihmiseltä, joka on tekijä paikallaan. Sinikkaa en tunne mutta kaikki nuorisotutkimusseuran tyypit on niin mahtavia, että en usko hänen olevan yhtään vähempää.

Nuoria ja nuorten mielipiteiden ei välttämättä tarvitsisi olla aina ja kaikkialla. Silti mä olen vähän suruissani siitä, että he eivät ole nyt kovin paljon esillä olleet tai heidän kokemuksensa tuntuu olevan helppo ohittaa osana tätä kokonaisuutta.

Tästä tuli ihan megaluokan ketju

Mikään ei tule koskaan viemään sitä ylpeyttä ja kiitollisuutta, jota tunnen nuoria kohtaan, jotka tulivat mukaan julkaisuun. He ovat mahtavia ja julkaisu on olemassa ja tehty, sitä ei kukaan voi meiltä viedä pois.

Meikä ei luovuta. Jatkan töitä nuorten osallisuuden vahvistamiseksi ja sen eteen, että nuoret tulisivat jatkossa entistä paremmin kuulluksi niin omassa elämässään kuin kehittäjinä ja vaikuttajina, yhteisen hyvän tekijöinä.

Sitä nuoret itsekin toivovat.

Tämänkaltaisen julkaisun kokoaminen (ainakin tällaisella aikataululla) olisi ollut luultavasti mahdotonta, jos nuorten kokemusasiantuntijatoimintaa ei olisi kehitetty niin kuin sitä on.

Yhteiskunnallinenkaan osallisuus ei yleensä synny tyhjiössä, vaan aktiiviset lapset ja nuoret tarvitset aktiivisia aikuisia tukemaan heitä. Kiitos yhteistyöstä tässäkin mm. @Osallisuudena @veturointi @SOSLapsikyla @lastensuojeluKL ja kaikki muut <3.

#Lastensuojelu #sijaishuolto #nuoret #Perhebarometri2020 #asiantuntijapäivät #sosiaalityö #sosiaalityöntekijä #sosionomi #jälkihuolto

.@threadreaderapp unroll