Me elämme nyt järjestelmässä, joka joko törmää rahoitusseinään lähivuosina jos talouskasvua ei tule, tai törmää ympäristöseinään vähän myöhemmin, jos talouskasvua tulee.
Tästä on luultavasti vielä tie ulos, mutta ovi on sulkeutumassa. Tämä olisi syytä tiedostaa.
Tästä on luultavasti vielä tie ulos, mutta ovi on sulkeutumassa. Tämä olisi syytä tiedostaa.
Olisi myös syytä tiedostaa, että esimerkiksi vaatimukset lisätä työn tekemistä kiristävät tätä umpisolmua entistä tiukemmalle. Mitä useamman on pakko tehdä töitä, sitä vaikeampi on lopettaa ne työt, mitkä nyt pitäisi ympäristöseinään törmäämisen välttämiseksi lopettaa.
Ei ole mitään takeita siitä, että tämä yhtälö saadaan ratkaistua. Neuvostoliitolle kävi vähän näin: mm. asetehtaita olisi pitänyt lopettaa, mutta se olisi tarkoittanut, että ihmisiä ja eritoten pomoja olisi jäänyt aivan tyhjän päälle. Joten asetehtaita ei juurikaan lopetettu.
Itse uskon, että aina on mahdollista ainakin lieventää rysähdystä, esimerkiksi pyrkimällä lisäämään valtavan paljon työpaikkoja ympäristökestävämmän maailman rakentamisessa. Mutta nykyisin vallitsevassa talouspolitiikan rautahäkissä tämä ei onnistu.
