Thread by @Virkki5

1/ Muutama kommentti Erkki Tuomiojan #Nato-vastaiseen kirjaan. Totean oheiset teosta lukematta, ao. artikkelin pohjalta. Tuomiojan mukaanhan ko. tapa on sopiva, kuten @JariTervo1 n Kylmän sodan Suomi -sarjaa koskevasta keskustelusta kävi ilmi.

#Turpo

iltalehti.fi/politiikka/a/6…

2/ "– On turvallisuudellemme tärkeätä, ettei maassa ole sellaisia jakolinjoja, joista voisi syntyä sisäisiä turvallisuusongelmia tai joita ulkopuoliset tahot voisivat käyttää hyväkseen ulkoisen turvallisuutemme heikentämiseksi, Tuomioja kirjoittaa."

3/ KOMMENTTI: Jo nyt enemmistö suomalaisista katsoo, että Suomen asema olisi Naton jäsenenä turvatumpi kuin liiton ulkopuolella. Se, ettei Naton jäsenyyttä tästä huolimatta haeta, ei sitten ilmeisesti ole minkäänlainen uhka yhtenäisyydelle tai maanpuolustustahdolle?

4/ "Samaan hengenvetoon Tuomioja moittii turvallisuuspolitiikasta käytävän julkisen keskustelun. Tuomioja katsoo, että keskustelu ei ole aina pysynyt asiallisena eduskunnan ulkopuolella."

5/ KOMMENTTI: Tuskin mitään aihetta koskeva keskustelu pysyy aina asiallisena. Se on valitettavaa, mutta ei mikään argumentti itse asian suhteen suuntaan tai toiseen.

6/ "– Monissa maissa näkee samoin kuin Suomen iltapäivälehdistössäkin, somesta puhumattakaan, paljon epäanalyyttista ja tarkoituksellisen konfliktinhakuista tapaa käsitellä Venäjää manikelaisen hyvän ja pahan välisen taistelun jälkimmäisenä osapuolena, Tuomioja kirjoittaa."

7/ KOMMENTTI: Venäjä miehittää naapurimaitansa, suorittaa siviileihin kohdistuvia massapommituksia esim. Syyriassa, tukee terrorismia, suojelee kansainvälisiä rikollisliigoja ja rahoittaa tiedustelupalveluidensa sabotaasioperaatioita mm. huumekaupan avulla.

8/ Viimeisimpänä vetonaan maan johto liittoutui avoimesti kansanmurhaa Itä-Turkestanissa toteuttavan Kiinan kanssa. Nämä ovat tosiasioita riippumatta siitä, mitä Yhdysvallat tai vaikka Saudi-Arabia ovat joskus sattuneet tekemään.

9/ "Nato-kannattajat ovat Suomessa vähemmistössä."

KOMMENTTI: Viimeisimpien kyselytutkimusten mukaan asia ei ole lainkaan yksiselitteisesti näin.

10/ "Huolet kansanäänestykseen vaikuttamisesta maan ulkopuolelta Tuomioja katsoo aiheellisiksi. Ratkaisuna hän ei kuitenkaan näe demokratian rajoittamista, sillä perusteella, että vaaleihin yritettäisiin vaikuttaa. (...)

11/ (...) – Niinhän tapahtuu kaikissa vaaleissa, joissa isolla rahalla halutaan ostaa mieluinen vaalitulos, eikä mahdollisessa Nato-äänestyksessä Sanoma-konsernin ja muun median panos tule olemaan vähäinen, Tuomioja kirjoittaa."

12/ KOMMENTTI: Medialla on tietenkin voimakkaasti valtaa. 1980-luvun Helsingin Sanomat oli YYA-sopimusta ja neuvostosuhteita vaaliva "Koiviston hovi".

13/ Venäjän valtiojohtoisen, vihamielisen vaikuttamisen rinnastaminen suurten mediatalojen (usein täysin läpinäkyviin) sidonnaisuuksiin lähentelee kuitenkin analyyttisen arvonsa puolesta Viktor Orbánin hallinnon levittämiä antisemitistisiä George Soros -salaliittoteorioita.

14/ "Tuomioja moittii Natoa siitä, että se on sietänyt sotilasdiktatuureja omissa riveissään."

KOMMENTTI: Kylmän sodan oloissa tosiaan mukaan hyväksyttiin Portugali, jonka suhteellisen pehmeä diktatuuri kaatui vuonna 1974.

15/ Demokratisoituneen maan hallinto ei kokenut mitään tarvetta jättää Natoa vahvan vasemmistolaisesta ajan hengestä huolimatta.

Kreikkaa ei sotilasvallankaappauksen jälkeen liitosta erotettu, mutta ei Ateenan tekemisistä pidettykään.

16/ Turkissa sotilaat ovat muutamaan otteeseen puuttuneet politiikkaan, mutta pidempiaikaista diktatuuria lähimmäksi maassa lienee päästy vasta nykyisen (siviili)hallinnon aikana.

17/ "Entinen ulkoministeri suhtautuu julkaisussaan penseästi Yhdysvaltojen toimintaan maailmalla. Hän nostaa esiin muun muassa Yhdysvaltain toiminnan Afganistanissa sekä maan trumpilaisen ulkopolitiikan, josta ei olla palattu entiseen edes Bidenin kaudella."

18/ KOMMENTTI: Jää hämäräksi, mitä Yhdysvaltojen sitten tulisi tehdä ja mitä jättää tekemättä? Trumpia Tuomioja kehui hänen pyrkimyksistään Venäjä-diplomatian edistämiseksi.

19/ "Tuomioja myös vertaa Yhdysvaltoja ja Venäjää. Hän pitää molempia oligarkkitalouksina.

(...)

20/ (...) – Oligarkkitalous on monin tavoin symbioottisessa riippuvuussuhteessa poliittisen vallan kanssa. Sen voi ilmaista esimerkiksi näin: Yhdysvalloissa pääsee presidentiksi miljardöörien tuella, Venäjällä miljardööriksi presidentin tuella."

21/ KOMMENTTI: Ensinnäkin, näiden kahden ilmiön välillä on melkoisen suuri laadullinen ero.

22/ Toiseksi, Yhdysvaltain ja Venäjän yhteiskuntamallien lähentyminen sekä nk. crony-kapitalismin, korruption ja kleptokratian vaikutus niin läntisiin keskiluokkiin kuin maailmanpolitiikkaan on eräs kuumimmista puheenaiheista tämän hetken amerikkalaisessa debatissa.

23/ Keskeisin ero on siinä, että pluralistisessa demokratiassa tällaiset ongelmat pyritään ja useimmiten onnistutaan ennemmin tai myöhemmin korjaamaan. Venäjällä tämä mekanismi ei toimi.

24/ "Toisaalta Venäjä ei hyökkäisi myöskään Nato-jäsenyyden vuoksi. Sen sijaan Nato-jäsenyys liittäisi Suomen Tuomiojan mukaan aseellisiin konflikteihin."

25/ KOMMENTTI: Millä perusteella liittäisi? Perustellusti voi nähdä myös niin, että ilman muodollisia turvatakuita meillä on (ollut) suurempi paine osoittaa lojaalisuutemme ja hyödyllisyytemme osallistumalla läntisiin yhteisoperaatioihin kuin Naton jäsenenä olisi.

26/ "Lisäksi jäsenyys toisi Suomen rajoille monenlaista hybridivaikuttamista, joihin vastaamiseen Naton kalustosta ei olisi apua.

(...)

27/ (...) – Naton rajamaana joutuisimme varautumaan monenlaiseen hybridivaikuttamiseen, rajantakaisiin sotilaskeskittymiin, ilmatilaloukkauksiin, pakolaisvirtoihin, kyberhyökkäyksiin ja politiikan tuomiseen kaikkeen kaupankäyntiin ja taloudelliseen yhteistyöhön...

28/ "...mikä kaikki on Venäjän Nato-naapureille tuttua."

KOMMENTTI: Tuomiojan luettelemista asioista joka ikinen on jo tapahtunut.

29/ Naton kalustosta ei suoraan välttämättä ole kaiken kuvatun ehkäisemisessä apua, mutta tieto täysistä turvatakuista sotilaallisen konfliktin syttyessä auttaa kyllä hybridivaikuttamisen torjumista niin kansallisella tasolla kuin vaikkapa Euroopan unionin puitteissa.

30/ "Sotilaallisessa konfliktissa Tuomioja ei juurikaan vaikuta luottavan siihen, että Nato-jäsenenä Suomi saisi tarvittavaa apua ajoissa.

– Olisiko Suomi sitä ennen jo kertaalleen miehitetty tai joutunut ydinaseiden maalitauluksi, Tuomioja kysyy."

31/ KOMMENTTI: Naton jäsenenä Suomella olisi (halutessaan) edelleen aivan sama puolustuskapasiteetti kuin ennenkin ja ainakin omasta mielestäni kyvykkyydet on jäsenyydestä huolimatta säilytettävä vähintään nykyisessä tasolla.

32/ Ajatus siitä, että puolustusliiton ulkopuolella pysyttely jotenkin suojelisi meitä miehitykseltä tai "ydinaseiden maalitauluksi joutumiselta" on lievästi sanoen kummallinen.

33/ "EU-maiden allekirjoittaman Lissabonin sopimuksen ”turvatakuita” käsittelevää 42.7-artiklaa Tuomioja pitää vähemmän velvoittavana kuin Naton vastaavaa viidettä artiklaa."

KOMMENTTI: Tuomioja yhdessä Halosen kanssa varmisti asian vaatimalla artiklan vesittämistä varaumalla.

34/ "Hän katsoo, että länsivaltojen lupaama sotilaallinen tuki, joka ei juuri Suomea talvisodassa tavoittanut, on merkki siitä, ettei suurvaltojen tukeen voi luottaa.

(...)

35/ (...) Sen sijaan Ruotsi on aina täyttänyt lupauksensa ja sitoumuksena Suomea kohtaan. Jopa rypyt kahden Pohjoismaan välisessä rakkaudessa kääntyvät siunaukseksi. (...)

36/ – Sekin, että Ruotsi kieltäytyi antamasta englantilais-ranskalaisille joukoille kauttakulkulupaa helmikuussa 1940 saattoi itse asiassa pelastaa Suomen pidemmiltä, mutta samaan lopputulokseen päättyneiltä sotakärsimyksiltä, Tuomioja pohtii."

37/ KOMMENTTI: Tämä on jo niin epäjohdonmukaista ajattelua, ettei asiaa liene tarpeen erikseen selventää.

38/ Kokonaisuudessaan Tuomiojan kirja vaikuttaa vanhenevan miehen viimeiseltä yritykseltä pelastaa maineensa ja maailmankatsomuksensa, kun hänen aiemman toimintansa (tai toimimattomuutensa) vaikutukset Suomelle ovat käyneen kansan enemmistölle ilmeiseksi.

39/ Tällaisena teosta on myös kohdeltava: surullisena vuodatuksena parhaat päivänsä nähneen nuorisoradikaalin vaipuessa historian pimeän puolen lehdille, ei turvallisuuspoliittisena puheenvuorona, jota edes keskimääräistä sivistyneempi maallikko voisi ottaa järin vakavasti.