Thread by @Inkvisiit

Sotaa nyt yli 24h takana. Tässä vaiheessa alkanee varmasti muodostumaan kaikille käsitys siitä, että moderni sota ilman hyökkääjän täysin kiistatonta ilmaherruutta on äärimmäisen veristä. Käytettyjen maajoukkojen tulivoima taktisella tasolla kummallakin puolella murhaavaa. 1/33

Tykistön ja muun epäsuoran tulen kyky tuhota kokonaisia joukko-osastoja (komppania-pataljoona) on molemmilla osapuolilla. Arvioni mukaan tätä kykyä ei kuitenkaan kumpikaan osapuoli ole vielä kyennyt käyttämään täydellä vaikuttavuudella. 2/33

UKR tykistö joutuu tasapainottelemaan ilma ja vastatykistötulen uhan suhteen ja pyrkivät varmaan maksimoimaan rajallisten tulenkäytön aikaikkunoiden sisällä oman tulituksen tehon ja vaikuttavuuden: Ammutaan vain kun on ehdottomasti pakko ja odotettu vaikutus riskin arvoinen? 3/33

Venäjän puolella, ainakin hyökkäyksen aluksi, epäsuoran tulen käyttö rajallista todelliseen suorituskykyyn nähden. Pyrkimyksenä kenties välttää siviiliuhreja, mutta hyökkäys kärkien edetessä on tykistön myös kyettävä nopeasti siirtymään syvemmälle ukrainaan sillä perinteisten4/33

tyk.aseiden kantama mitataan kuitenkin vain kymmenissä km. Jonkin verran kuvamateriaali tuli kuluneen 24h aikana myös tuhoutuneista venäläisistä tela- ja vedettävästä tykistöstä eli kärjen mukana kulkeneisiin, tai niiden perässä tuleviin tuliyksiköihin on kyetty vaikuttamaan.5/33

Monesti julkinen keskustelu modernien asevoimien suorituskyvystä ns. maalikkotasolla keskittyy yksittäisten asejärjestelmien kykyjen ympärille. Myös venäläinen valtiollinen propaganda on keskittynyt voimakkaasti yksittäisiin järjestelmiin. TOS-1, BMPT ”Terminator” jne. 6/33

Puhumattakaan ns ”hypersoonisten” aseiden hypetyksestä. Tosiasia kuitenkin on, että vain taktisella ja strategisella osaamisella eriasejärjestelmät tuodaan yhteen tehokkaasti ja toisiaan tukien. Ilman tätä kykyä etenkin hyökkäys ja vastahyökkäys on vaikeaa, ellei mahdotonta. 7/33

UKR puolustuksessa pst-aseiden kyky kuitenkin ehkä korostuu nyt ihan oikeutetusti yli kaiken muun: kuvat tuhotuista vaunuista ja muusta liikkuvasta kalustosta on voimakas psykologinen tekijä. Josta päästäänkin takaisin siihen, että moderni sota on äärimmäisen veristä. 8/33

Tappioita tulee molemmin puolin, hiuksia pystyyn nostattavia. UKR lienee tähän jo henkisesti osin valmistautunut: kokemukset vuodelta 2014, kokonainen mekanisoitu pataljoona pyyhkäistiin pois tuli-iskulla + Ilovaiskin motti ja debaltsevestä vetäytyminen. 9/33

Silti nämä karut kokemukset eivät romahduttaneet UKR taistelutahtoa silloin, eivätkä samanlaiset tapahtumat näytä tekevän sitä vielä toistaiseksi nytkään. Tämän mittakaavan, kokonaisten joukkoyksiköiden suuruiset tappiot on kyettävä hyväksymään, kun käydään modernia sotaa. 10/33

Venäjä pyrkii saavuttamaan haluamansa ensisijaisesti mitä ilmeisimmin Kiovan valtausta seuraavalla vallanvaihdolla ja toissijaisesti UKR joukkoja vastaan käytävällä tuhoamistaistelulla. Mutta sodan kokonaisluonteeksi voi hyvin nopeasti tämän epäonnistuessa muodostua 11/33

kulutussota, jossa katsotaan kumman puolen tahto pettää ensin ihmismieltä himmentävän ankarien tappioiden myötä. Ja tässä, UKR historiaa seuranneena ja 2014/2015 tapahtumat mielessä pitäen voi Ukrainalla olla vielä mahdollisuus väsytysvoittoon. 12/33

Puolustautumisesta ja hyökkäämisestä: Modernissa sodassa puolustautuminen on vaikeaa, staattinen puolustautuminen voi olla mahdotonta (ilman massiivista linnoittamista ja suluttamista) asutuskeskustaistelut pois lukien. Hyökkääjä niin halutessaan ja 13/33

koordinaation onnistuessa, kykenee valitsemaan tulenkäytölle painopisteen, joka massiivisuudessaan pyyhkäisee tieltään sellaisen puolustuksen, joka ei siltä kykene suojautumaan pakenemalla tai piiloutumalla. 14/33

Mekanisoidun pataljoonan taisteluosaston (BTG) kootun tulivoiman hurjan volyymin ja tuhokyvyn voi maalikko ehkä parhaiten kokea Combat Mission: Black Sea pc-pelissä. ko peli kykenee myös havainnollistamaan hyvin selkeästi sen, että kaikesta tulivoimastaan huolimatta, 15/33

BTG on myös varsin kertakäyttöinen yksikkö hyökkäyksessä, mikäli puolustaja kykenee BTG:n tulen alla vastaamaan tykistöllä, pst-aseilla (javelin, NLAW + muut ATGM järjestelmät) ja siten aiheuttamaan hyökkäävälle BTG:lle kalusto ja etenkin miehistö tappioita. 16/33

Etenkin mekanisoitu jalkaväki on kaikessa brutaalissa tulivoimaisuudessaan erittäin haavoittuvainen nopeasti tapahtuville massiivitappioille ja BTG voi siten nopeasti menettää iskukykynsä suhteellisen nopeasti: 30-50% tappiot ihan mahdollisia vaikka tavoite otettaisiin. 17/33

Vastahyökkäyksestä: Mistä päästäänkin siihen, että onnistuneen puolustustaistelun edellytys on myös kyky toteuttaa vastahyökkäyksiä: paikallisia, taktisia, strategisia. Onnistuneenkin hyökkäyksen jälkeen yksittäisenä ja erillisenä osastona taisteleva BTG on haavoittuvainen 18/33

Venäjän asevoimien uudistusten myötä siirtymien BTG muodostelmien käyttöön taistelukentän pääasiallisena yksikkönä, ei välttämättä ollut taktisesti parhain valinta vaan todellisten kykyjen ja rajoitusten sanelema välttämättömyys. Jonkin verran on ollut myös ilmeisesti 19/33

pyrkimystä siirtyä takaisin perinteisiin prikaateihin ja divisiooniin taistelevina joukkoyksikköinä. Koska a) Yksittäisten BTG yksiköiden kyky ylläpitää hyökkäyksen momenttia on rajallinen ja b) Yksiköiden ihmiskomentajilla on vain rajallinen kyky koordinoida. 20/33

WW2 puna-armeija (42-43) joutui osin pakon sanelemana hylkäämään armeijakuntatason organisaatiossaan, mikä johti armeijoiden komentajien ylikuormittumiseen: komennettavien yksittäisten yksiköiden määrä räjähti käsiin. Sama voi tapahtua BTG:den kanssa? 21/33

Ilmiössä toki monia muitakin tekijöitä ja venäjän asevoimien todellinen organisaatio tässä sodassa vielä varmasti mahdotonta arvioida. Mikä on kuitenkin selvää: UKR on kyennyt onnistuneesti toteuttamaan vastahyökkäyksiä. 22/33

Vastahyökkäyksillä voidaan aiheuttaa todella murskaavia tappioita viholliselle, mikäli on valmis hyväksymään sen tosiasian, että omia tappioita tulee myös rankasti. Kesän 2014 taisteluissa oman käsitykseni mukaan UKR vastahyökkäys löi venäläisen panssari BTG:n 23/33

Mariupolin pohjoispuolen taisteluissa. Ja nyt jo ensimmäisten 24h aikana on nähtävissä että UKR on kyennyt erittäin haastavasta strategisesta tilanteesta huolimatta toteuttamaan paikallisia ja taktisia vastahyökkäyksiä joiden vaikutuksen hyökkäyksessä heikentyneisiin 24/33

venäläisiin osastoihin voi kuvitella olevan ankaria. Ilmarynnäkköosaston murskaaminen Kiovan lähellä, Harkovan ympäristön taistelut, Khersonin sillan takaisin valtaus ainakin hetkeksi sekä sumyn ympäristön taistelut. Tässä vaiheessa tietenkin vielä liian aikaista tehdä 25/33

näiden perusteella mitään pitkälle meneviä johtopäätöksiä, mutta niiden tuottama viesti on tärkeä ja selkeä: Ukraina taistelee ja taistelee kovasti. 26/33

Lopuksi: seuraavan 24h aikana venäjän paine Cherhinivin suunnalla kasvanee kestämättömäksi, Sumyn taistelu ilmeisesti nyt kääntynyt UKR tappioksi/vetäytymiseen ja taistelu Kiovaan johtavista teistä alkaneen täydellä intensiteetillä. 27/33

Nähtäväksi jää onko Ukrainalla strategisia reservejä Kiovan länsipuolella, mutta itse kuvittelisin ainakin Kiovan itsensä kestävän seuraavat 24h (toivottavasti enemmän). Vaikka taisteluita käydään nyt jo Kiovan esikaupunkialueella, 28/

niin pohjoisesta Chernobylin alueelta tuleva hyökkäyskärki on varmasti myös altis vastatoimille. Jos ja kun Kiova kaatuu, alkaa koko sodan kannalta kaikkein tärkein vaihe ja nousee kysymys: mitäs nyt? Jos sodat lähi-idässä ja aasiassa ovat meille mitään opettaneet, 29/33

niin sota on ohi vasta kun vastapuoli lakkaa taistelemasta. Clausewitsiläisen ajattelun mukaan pääkaupungilla on korostettu merkitys ja sen valtaamisen pitäisi johtaa puolustajien romahtamiseen. Mutta pitääkö tämä mitenkään paikkaansa enää nykypäivänä? 30/33

Jos kaupungin menetys johtaa täysin 3C kykyjen romahtamiseen, on UKR puolustus itse laittanut kaikki munat yhteen koriin ja maksaa siitä kovan hinnan. Jos kyvyt säilyvät edes osittain, miksi UKR joukkojen tulisi antautua 31/33

vain siksi että Kiova on vihollisen hallussa, tai sinne istutetaan nukkehallitus? On selvää, että UKR poliittisen johdon joutuessa vihollisen käsiin, heistä varmasti saadaan puristettua irti käsky antautua, mutta riittääkö se? 32/33

Loppuen lopuksi sota käydään ihmisten korvien välissä: niin kauan kuin on halua ja kykyä taistella, sota jatkuu tavalla tai toisella. 33/33

Lopuksi pingaan tähän hieman turpo ihmisiä joita olen seurannut twitterissä vuosien varrella: @AnttiParonen @charlyjsp @akihheikkinen @Ohra_aho @vpkivimaki @PToveri