1. Miksi Ukraina näytti täysin valmistautumattomalta sotaan? Liikekannallepano jätettiin viime tippaan? Yhdysvaltojen tiedustelutiedothan kertoivat vain yhtä asiaa. Venäjä on vääjäämättömästi hyökkäämässä tietyn kapean ajanjakson puitteissa kaikilta rajoiltaan.
2. Mitä tehdä tässä tilanteessa? Miksi viestittää laajamittaisesta valmiudesta, jos jokatapauksessa ylivertaisempi vihollinen vääjäämättä hyökkäämässä? Miksi siirtää laajoja joukkoja asemiin, joihin heidät voidaan tuhota? Miksi lähteä kujanjuoksuun?
3. Ehkä kannattikin viestittää päinvastaista, heikkoutta, valmistautumattomuutta. Se sai Venäjän rynnäköimään tavalla, jonka torjumiseen oli kykyä. Ehkä Ukrainan tähän astiset onnistumiset ovatkin merkki ansan laukeamisesta? Sota aina odottamatonta.
Kannattaa kuitenkin muistaa, että vaikka yhtään kaupunkia ei ole vielä menetetty ja taistelukyky/tahto nousee kokoaja, Ukrainan tilanne vaikea, epätoivoinen. Voimaepäsuhta puoltaa Venäjää. Mutta ensimmäiset iskut on kyetty torjumaan, aiheuttamaan hyökkääjälle suuria menetyksiä.
Keskeistä on se, että vahvan kohdatessa heikon,voimalla on vähäisempi rooli kuin strategisella osaamisella. Ukrainalle sodan onnistunut kääntäminen viivytystaisteluksi, paljastaa Venäjän voiman sijasta sen poliiittisen heikkouden. Se ei voi olla häviämättä, joutua näänytyssotaan.
• • •
Missing some Tweet in this thread? You can try to
force a refresh
1. Venäjä suurvaltapolitiikan perustuu viimekädessä ydinaseisiin. Niillä väläyttely kertoo Putinin kokevansa olevan heikoilla. Tiedetään, että hän olisi ollut valmis samaan, jos Krimin anastus 2014 ei olisi sujunut toivotulla tavalla.
2. Puheen siis varsin arvattavia eskalaatiokeinoja. Ydinkiristys on yksi skenaario, jos konventionaalinen sota ei johda voittoon. Se kertoo myös, että Putin kokee oman asemansa olevan vaakalaudalla.
3. Puheita ei kannata liikaa säikähtää. Ne oli ennakoitavissa. Sodan lopettava ydinisku on äärimmäinen keino, syväpääty. Sitä on oikeutettu valheissa Ukrainan ydinaseohjelmasta. Se käyttö olisi tuhoisaa ei vain kohteiksi joutuville vaan myös Venäjälle itselleen.
Muutama huomio Euroopan epävakautumisesta ja sen turvallisuuspolliittisista seurauksista Suomelle ja Pohjolalle. Tiivistyvistä järjestelyistä (MSI) nyt keskustellaan, ja askelin edetään. Mieli vakaana ja katse pallossa, Venäjässä.
1. On selvää, että vallitsevassa tilanteessa omaehtoista uskottavaa puollusta on entisestään sementoitava tulevina vuosina, kuten on aiottu. Vakaus ja luottamus ei palaa vuosiin. Samoin on keskeistä edelleen vahvistaa läntisiä liittosuhteita.
2. Laajemman turvallisuuspoliittisen pohjan nyt epävakauduttua ja luottamuksen Venäjään kadottua vakauttaviin toimiin syytä määrätietoisesti ryhtyä.Sen hyvä tapahtua yhdessä Ruotsin. Kanssa. Pohjolan kollektiivisemman puolustuksen/vakauttamisen roolituksesta hyvä sopia tarkemmin.
1. Jottei kaikki pelkistyisi vain NATO-murehtimiseen, olisi hyvä miettiä turvallisuustoimia, konkreettista aloitteellisuutta tässä ja nyt, sen pohjalta mitä on. Geopoliittinen tilanne kiristyy seuraavien vuosien kuluessa. NATO -eipasjuupastelu tunkkaista, argumentit kuluneita.
2. Suomen puolustusmenot ovat ensi vuonna noin 2% suhteessa BKThen (kv-laskutavalla). Hyvää kehitystä kannattaa jatkaa kohti 3%. Mitä geopoliittisesti altistuneempi maa, sitä enemmän resursseja tarvitaan omaehtoisen puolustuksen rakentamiseen. Koskee myös kaikkia alueen maita.
3. Keskeistä on ettei Suomi näyttä peuralta ajovaloissa, joka on hermostunut ja hötkyilevä. Se luetaan aina heikkoutena.