A strongly expansionist civilization - one that basically takes over every possible nook and cranny in the parts of the universe it can reach - implies a civilization that hasn't solved the problem of limiting its powers. It doesn't live within its means.
But technologies that are needed for interstellar travel are extremely powerful.
A civilization that develops such technologies before learning to limit its powers is one civil war or industrial accident away from an existential catastrophe.
Furthermore, space colonization and interstellar travel require a society that not only can use great powers safely, but can also live peacefully within the very limited confines of space habitats.
That is, a fairly non-competitive society satisfied with what they have.
A civilization that routinely uses powers necessary for interstellar travel cannot permit cutthroat competition for resources.
Such competition would inevitably - and probably very rapidly - lead to 1) resource exhaustion, 2) destructive conflict, or 3) both.
Here, for example, is a calculation of how rapidly historical expansion rates would exhaust the material resources in our Solar System.
We're talking about centuries, not even millennia.
Expansionism isn't sustainable over astronomical timescales.
Mathematics can't add up here. Strongly expansionist civilizations that we could detect would be extremely unlikely to survive long enough for us to detect them unless they arise very close to us. And that's unlikely.
It's very likely that others are out there. But like biologists or birdwatchers, they probably try to _avoid_ leaving a trace.
They don't need to. A habitat whose community survives interstellar travel without killing each other doesn't need to strip mine planets for resources.
But it may well be that we are the first ones or one of the first ones.
If so, then it's even more imperative for us to solve the problem of limiting our powers before we destroy ourselves. That's the challenge of this millennium.
• • •
Missing some Tweet in this thread? You can try to
force a refresh
Kannatan vahvasti ydinvoiman rakentamista jos vaan maksajia löytyy.
Mutta totean nyt ettei tule sitten yllätyksenä: ottaen huomioon tekniikan kehityksen ja projektiot mm. tuuli- ja aurinkovoiman asennuksista, uudet ydinvoimalat voivat kaatua veronmaksajan syliin.
Ydinvoima on rahasampo, jos jonkun muun saa maksamaan sen rakentamisen enimmiltä osin. Siksi TVO on niin tyytyväinen etupäässä ranskalaisen veronmaksajan maksamaan OL3:een, ja siksi Rosatomin Kremlin subventoima tarjous voitti kisan Hanhikivestä.
Mutta on aika epätodennäköistä, että enää saisimme tilailtua voimaloita jotka jonkun muun maan veronmaksajat maksavat.
Ja toisin kuin esim. Puolalla, Nordpoolissa on jo aika paljon ydinvoimaa. Kun uusiutuvien määrä on räjähtämässä.
Neuvostoliitossa valta oli hyvin keskittynyt pienelle eliitille - Stalinin jälkeen kyseessä ei tosin ollut ihan diktatuuri.
Kommunistinen puolue otti ensin poliittisen vallan, ja sitten otti sen avulla myös taloudellisen, sotilaallisen ja ideologisen vallan.
Mutta ihan samanlainen vallan keskittyminen pienelle eliitille voi tapahtua myös muita reittejä. Esimerkiksi niin, että pieni eliitti kasaa ensin tarpeeksi taloudellista valtaa, ja käyttää sitä poliittisen vaikutusvallan hankkimiseen kasatakseen vielä enemmän valtaa itselleen.
Tämä muuten hymähdytti. Sotilastiedustelun sodanjälkeisen päällikön kirjoittama kirja oli siis julkaistu 1970.
Sotilastiedustelun käsitys kommunistien uhasta oli kuulemma, että suurin osa on isänmaallisia, ja muut ovat lähinnä kouhoja joista ei vallankumouksen tekijäksi ole.
Mutta että omaa etuaan tavoitelleet, tuulen kääntymisen haistaneet takinkääntäjät olivat ihan merkittävä apu Neuvostoliiton pyrinnöille, aiheuttivat Suomen asialle törkeää haittaa, ja olisivat huonolla tuurilla voineet omaneduntavoittelullaan maksaa maan itsenäisyyden.
Tavallaan sangen virkistävää lukea miten kirjoittaja ei todellakaan säästele sanojaan, vaikka ei kovin monia suoraan nimeltä mainitse. Samanlaisen käsityksen olen saanut itse: edes kommunistit eivät olleet mitenkään yksituumaisesti luovuttamassa maata Neuvostoliitolle.
Maanantaimuistutus: luulo, että vasemmistolaiset yleisesti haluaisivat mitään diktatuuria on aivan yhtä typerä kuin luulo, että oikeistolaiset yleisesti haluasivat mitään diktatuuria.
Varma tapa kertoa "ymmärrykseni on lapsen tasolla" kertomatta sitä on väittää jompaa kumpaa.
Autoritarismi eli vahvan Johtajan kaipuu on jotain mitä esiintyy niin vasemmalla kuin oikeallakin. Jos se pääsee valtaan, seuraukset ovat säännönmukaisesti kamalia kaikille - kyse on lähinnä siitä, ovatko seuraukset kamalia heti vai pidemmän ajan päästä.
Pidän likimain todistettuna, että demokratia on kaikille vähiten huono ja kaikkein turvallisin tapa järjestää avaruusmatkailuunkin kykenevät yhteiskunnat.
Demokratiaa tulee puolustaa, tuli uhka sitten vasemmalta taikka oikealta. Näin aion tehdä niin pitkään kun voimia riittää.
Muuten mikä on sotahistoriaa paremmin tuntevien käsitys Käkösen kirjasta Miehityksen varalta: Päämajan tiedustelua 1943-45? Etenkin kiinnostaa @emilkastehelmi@jojalonen@ViktorRantala .
Käkönen oli Tiedustelutoimisto 1:n päällikkö ja myöhemmin sotilastiedustelun päällikkö.
Hän esittää kirjassa aika koviakin juttuja Suomen sotilastiedustelusta - ei mahdottomia, mutta aika hyvin on vedetty, jos niissä ei ole jälkikäteistä lapinlisää.
Esim. että atomipommi ei tullut heille mitenkään yllätyksenä vaan jopa sen tehon oli prof. Risto Niini laskenut.
Hänen käsityksensä myös 1944 suurhyökkäyksestä on aika suorasanainen: tiedustelu yritti varoittaa hyökkäyksen olevan todennäköinen, mutta etenkin Airo ja osin Heinrichs suorastaan kielsivät "pelottelemasta" joukkoja ja häiritsemästä Mannerheimiä kun "varmaa tietoa" ei ollut.
I'm increasingly troubled by how Western analysts fail to grasp how differently Eastern Europe sees what is at stake if Ukraine loses. Discussions about #nuclearweapons are a case in point.
Here's a great piece about proliferation by @Nick_L_Miller.
I agree with prof. Miller, an expert on this topic: proliferation cascade, ie other countries seeking nuclear weapons if they prove useful now, is not the main concern now, and is still unlikely. That's why I haven't discussed it.
But. Much depends on the outcome of this war.
From what I've gathered, Eastern Europe strongly sees war in Ukraine as near-existential. In Eastern Europe, many believe (and not without justification) that the West abandoned them in 1945. Now the threat from the East has returned. And the West seems to hesitate already.