Selvittelin vähän vielä lisää kysymystä "miksi vanhoja lauhdevoimaloita ei säilytetty varavoimaloina." #energiakriisi
Suomessa on siis vuodesta 2006 ollut ns. tehoreservijärjestelmä. Siinä on ollut joitain satoja MW sähkötehoa varalla, hintaan 1-2 milj. €/100 MW/vuosi.
1/
Tehoreserviä tarvittiin ääriharvoin. Eri lähteissä on väitteitä, että viimeksi joko 2009 tai 2011. Kertokaa jos tiedätte.
Useampi selvitys totesi, että _edes tehoreservin_ ylläpitoa (n. 3-5 milj. €/vuosi) ei oikein voinut perustella millään rationaalisella laskelmalla.
2/
Esimerkiksi VTT teki 2014 katsauksen, jossa tutkittiin, miten paljon tehoreservistä kannattaisi maksaa eri tilanteissa.
Mukaanlukien kaukonäköinen skenaario: jos v. 2021 tienoilla Venäjän tuonti katkeaisi, mutta Olkiluoto 3 ei odotuksista huolimatta olisikaan vielä valmis.
3/
Tulos: uhan odotusarvo oli niin pieni, että olisi ollut taloudellisesti järkevämpää hylätä koko tehoreservi ja yksinkertaisesti hoitaa ongelma kiertävillä sähkökatkoilla.
Tosin seuraavana vuonna VTT huomautti, että sähkökatkojen haittojen hinnan laskeminen on epävarmaa.
4/
Vastaavaan tulokseen päätyi Energiaviraston tilaama selvitys vuonna 2016. Siinä todettiin, että tehoreservin taloudellisesti perusteltavissa oleva koko sen jälkeen kun OL3 valmistuu - minkä odotettiin edelleen tapahtuvan 2019 - on nolla megawattia.
5/
Nämä laskelmat perustuvat lyhykäisyydessään siihen, että sähkökatkon aiheuttamille haitoille lasketaan jokin hinta, ja sitten yritetään arvioida, miten todennäköinen sähkökatko olisi. Jos odotusarvo on alle tehoreservin hinnan, todetaan että tehoreservi ei kannata.
6/
Mistään en ole vielä löytänyt yhtään katsausta, missä olisi käsitelty sitä, miten paljon esim. sähkön hinnan nopea nousu tai sähkökatkojen uhka saattaa ahdistaa ihmisiä. Saa vinkata jos tietää.
(Jälleen kerran: YHTEISKUNTATIETEITÄ KANNATTAA HYÖDYNTÄÄ RISKIARVIOISSA.) 7/
Yllä puhuttiin siis muutamien satojen megawattien tehoreservistä. Energiakriisin ollessa päällä juuri sähkömarkkina-asiantuntijoiksi pätevöityneet julistivat kovaan ääneen, että vanhoja lauhdevoimaloita olisi pitänyt ymmärtää jättää varalle paljon enemmän.
8/
Mikään ei sinänsä olisi estänyt käyttämästä noita vanhoja lauhdevoimaloita, kuten Inkoon hiilivoimalaa, tehoreservissä. Inkoota tarjottiinkin tehoreserviin. Syy miksi se ei siihen päässyt EI ollut pohjaton tyhmyys tai viherideologia, vaan se, että vaihtoehdot olivat halvempia. 9/
En ole vielä löytänyt yhtään ennen v. 2014 kirjoitettua lähdettä, jossa sähköalan asiantuntija varoittaisi, että ääriharvoin tarvitun tehoreservin _lisäksi_ voitaisiin tarvita jotain muuta varavoimaa. Vinkatkaa ihmeessä, jos tiedätte.
Uskallan veikata, mikä muuttui v. 2014.
10/
2015 Fortum (Inkoon omistaja) sitten julkaisi kahden asiantuntijan kirjoittaman rapsan “Miten varmistetaan sähkönsaanti poikkeusoloissa?”
Se nosti viimein kissan pöydälle. Mitä tehdään, jos menetetään kerralla paljon tuotantoa, tuontia, tai molempia? 11/
Raportin mukaan esim. sotatila voisi olla tämmöinen tilanne.
Siinä esitettiin n. 10 % huippukulutuksesta kattavan eli 1400 MW "huoltovarmuusreservin" perustamista vanhoista lauhdevoimaloista. Alle 1000 MW olisi ollut aika hyödytön.
Hinnaksi arvioitiin 30 milj. €/vuosi.
12/
Eikä siinä vielä kaikki. Sen lisäksi, että huoltovarmuusreservi olisi maksanut jopa 10x sen mitä tuolloin aniharvoin tarvittu tehoreservi (josta siis olisi pitänyt edelleen maksaa erikseen), sen perustaminen olisi vaatinut uutta lainsäädäntöä ja perusteellisia selvityksiä. 13/
En suoraan sanottuna ihmettele, miksi Sipilän (kesk.) porvarihallitus, ideologisesti vihamielinen markkinoiden toimintaan puuttumiselle, ei sitten asiaa ajanut läpi.
Huoltovarmuuskeskus kyllä yritti. Samoihin aikoihin siellä oli huolestuttu lauhdevoiman vähenemisestä.
14/
Lauhdevoimaa tappoi tuolloin pohjoismaiden sähköntuotannon ylikapasiteetti. Vuoden 2008 finanssikriisistä toivuttiin hitaasti, ja yhtenä seurauksena sähkön kulutus ei ollutkaan kasvanut ennustetusti.
Kalliille lauhdevoimalle ei vaan riittänyt kysyntää.
15/
Jo mainitussa Fortumin raportissa vuodelta 2015 muuten todetaan, että halpa tuulivoima oli osasyy siihen, miksi lauhdevoima oli kuolemassa. Eli tuulivoiman sähkön hintaa laskeva vaikutus näkyi jo silloin konkreettisesti.
Päästömaksuilla oli vain pieni vaikutus.
16/
Lauhdevoiman säilyttämiselle ei vain nähty polttavaa tarvetta. Kuten Fortumille kirjoittaneet asiantuntijat totesivat, pohjoismainen sähköverkko selviäisi ilmankin, jopa lyhytaikaisista häiriöistä.
VAIN suuri JA pitkäkestoinen häiriö vaatisi varavoimaa.
17/
Eli kuten olen kaiken aikaa sanonut: sähköverkkoa ylläpitävät ovat tehtäviensä tasalla ja ennakoivat niin, että esim. tuulivoima aiheuttaa vain investointitarpeita.
Ei kriisejä.
#Energiakriisi EI AIHEUTUNUT TUULIVOIMASTA TAI VIHREÄSTÄ SIIRTYMÄSTÄ. Tämä tiedettiin jo 2015.
18/
Kriisiin tarvittiin suuri ja pitkäkestoinen häiriö. Kuten esimerkiksi Venäjän tuonnin katkeaminen ennen kuin OL3 on käytössä, ja samanaikainen pula tuontisähköstä muualta.
Tämäkin ennakoitiin jo Fortumin raportissa 2015.
19/
Huoltovarmuuskeskus otti raportista kopin ja yritti edistää asiaa. Ongelmia oli ainakin kolme: raha, EU:n valtiontukisäännökset, ja lauhdevoimaloiden omistajat.
Haastatellun asiantuntijan mukaan raha ja EU olisi voitu ratkaista. 20/ yle.fi/a/3-12684225
Toinen Fortumin raportin kirjoittajista epäilee, että projekti hyytyi työ- ja elinkeinoministeriön haluttomuuteen edistää asiaa, ja ministeriön käsitykseen, että markkinat hoitavat.
TEM taas sanoo, että asiahan ei heille oikeastaan kuulunut vaan Huoltovarmuuskeskukselle.
21/
Taisi siis tapahtua ns. perinteiset: kyseessä ei ollut oikein kenenkään ongelma.
Jonka odotettiin pitkälti ratkeavan, kunhan Olkiluoto 3 käynnistyy.
No, tällä kertaa riski sitten realisoitui.
Tämmöistä sattuu. Siitä on opittava ja mentävä eteenpäin.
22/
Meillä sähköjärjestelmää valvoo aika rautainen joukko asiantuntijoita. Esim. yllä olevasta en itte ainakaan keksi mitään varsinaista virhettä tai väärinkäytöstä. Riski arvioitiin pieneksi, mitä se kohtuudella katsoen olikin. Hinta varavoiman ylläpidolle olisi ollut kova. 23/
Se mitä parantaisin olisi epätodennäköisiin mutta vaikutuksiltaan suuriin ongelmiin varautuminen, ja riskiarvioiden tekeminen muutenkin kuin vain odotusarvoja laskemalla.
Pitäisi miettiä, miten riskin realisoituminen vaikuttaa ihmisiin. Ja siihen tarvitaan ihmistieteitä. 24/24
• • •
Missing some Tweet in this thread? You can try to
force a refresh
While reading yet another book that made beautifully the case that the relentless pursuit of economic growth is destroying our planet, something clicked.
I understood why environmentalists should be at the forefront of helping #Ukraine and Ukrainians defend against predation. 1/
This may seem a far-fetched connection, so let me explain.
There is no lack of well-argued treatises pointing out that the pursuit of economic growth is now eating our world alive.
I agree. Prioritizing economic growth means that environmental goals cannot be priorities. 2/
Many environmental and #degrowth thinkers see the "growth imperative" as an ideological choice that benefits the rich. They also see the growth imperative as "baked in" to societal structures. That is correct.
Aina vaalien alla meinaa pää hajota populismiin. Kyllä fiksut ihmiset ymmärtävät, että esimerkiksi nyt valtio velkaantui kun päällä oli yhtä aikaa kolme pahaa kriisiä, ja piti mm. saada 10 v työstetty sote-uudistus viimein loppuun.
Mutta niinpä vaan heitellään "40 miljardia".
Vaikka mikään puolue ei ole esittänyt varjobudjettia joka olisi velkaantunut ratkaisevasti vähemmän.
Ja valtiontalouden tila näyttää pääopposition mielestä niin loistavalta, että veroja voi alentaa vaikka velaksi miljardisotalla.
Taikka sitten esimerkiksi työllisyys. Myönnän että itsekin olen piikitellyt aiheesta. Kun onhan se herkullista, että vuosikymmenten työllisyysennätys saatiin aikaan samaan aikaan kun pikkutakkisedät julistivat hallituksen tuhoavan Suomen talouden.
Olemme ostamassa moderneja ilmatorjuntaohjuksia maasta, joka ei uskalla tai halua toimittaa Venäjää vastaan taisteleville edes Kennedyn aikaan käyttöönotettuja.
Olisikohan syytä viheltää peli poikki ennen kuin palaa taas miljardeja?
Suomessahan on vähän kokemustakin tästä ilmatorjuntajärjestelmän nopeasta vaihtamisesta. Saimme Venäjältä 1996-7 sinänsä aivan kurantteja Buk-ohjusjärjestelmiä Neuvostoliiton velkojen kuittauksena.
Niille koulutettiin miehistöjä alle vuosikymmenen.
Moni ihmetteli jo tuolloin, miksi melkein pränikän järjestelmän käyttö lopetettiin, ja tilalle ostettiin Norjasta NASAMS-järjestelmä.
Suomen Kuvalehti kirjoitti 2008, että lehden sotilaslähteet olivat vahvistaneet järjestelmästä löytyneen pienen yllärin.
Kirjoitin kolmannella kotimaisella ketjun Henrik Talan kirjasta Talvisodan ranskalaiset ratkaisijat. Suosittelen erittäin lämpimästi kaikkien jotenkin turvallisuuspolitiikkaa miettivien luettavaksi. Tässä ketjussa suomeksi muutama tärkeä lisähuomio. 1/
Talan kirja on erinomainen ja nähdäkseni hyvin perusteltu tutkimus siitä, miten paljon liittoutuneiden suunnitelmat auttaa Suomea auttoivat meitä, vaikka apujoukkoja ei sitten saapunutkaan. Tätä on meillä aliarvioitu.
Kuten Tala sanoo, Stalin tuskin olisi neuvotellut muuten. 2/
Kirja on myös mainio tutkielma kriisiajan päätöksenteosta, sekä Ranskassa että Suomessa.
Tala ei anna hallituksen strategisista kyvyistä hyvää kuvaa. Hallitus ei esim. keskenään tai viesteissään Mannerheimin kanssa kertaakaan miettinyt, mikä olisi Suomen asema sodan jälkeen. 3/
How the Western aid to #Ukraine helps even outside the battlefield, and why the West should begin credible preparations to intervene directly?
Finland's Winter War (1939-40) provides an interesting historical case study of a somewhat comparable situation. Let's take a look! 1/
Many have noticed the eerie parallels between the Winter War and Ukraine's struggle today. Like Putin, Stalin was convinced an invasion would be easy. And like Putin, Stalin committed massive forces once the defenders refused to budge.
And like Ukraine, Finland fought alone. 2/
However, foreign aid and _offers of aid_ to Finland had a crucial impact.
The war began after Finns had refused Stalin's demands that would've drawn Finland into the Soviet orbit, like the Baltic countries. Stalin's war aim was evidently a total conquest of such an upstart. 3/
Tuli tuossa viikonloppuna mietittyä taas maanpuolustusasioita. Venäjän hyökkäys Ukrainaan laittoi meidän vanhan turvallisuuspolitiikkamme perusteet monelta osin roskiin, ja seuraavan hallituksen pitää tehdä tästä johtopäätöksiä. NATO on nyt tarpeen mutta se yksin ei riitä.
1/
Turvallisuuspolitiikkamme lähtöoletuksia olivat pitkään seuraavat:
1) Venäjä ei voisi keskittää suurinta osaa voimistaan meitä vastaan. 2) Puolustusvoimat voisivat saada aikaan olosuhteet neuvottelurauhalle torjumalla ensimmäisen iskun ja aiheuttamalla viholliselle tappioita. 2/
Kummatkin näistä oletuksista ovat osoittautuneet virheellisiksi. (Oletus 1 oli jo Talvisodan kokemusten myötä hyvin kyseenalainen, mutta...)
Venäjä keskitti Ukrainaan n. 75 % kaikista joukoistaan, eikä se näytä välittävän hirvittävistäkään tappioista juuri lainkaan. 3/