,
17 tweets,
3 min read
Read on Twitter
On tietysti aivan höpöä luulla, että olisi ylipäätään mahdollista tehdä päätöksiä ilman tunteita, mutta miksi ihan tarkkaan ottaen? Tässäpä lyhyt selvitys, joka kannattaa laittaa muistiin siltä varalta jos joutuu joskus juttusille AJATTELEN VAIN LOOGISESTI-tyypin kanssa.
Jotta ymmärtää, miksi tunteita ei pysty erottamaan päätöksenteosta, pitää ymmärtää ääretön regressio.
Ääretön regressio tarkoittaa sitä, että asian perustelemiseksi pohjia myöten tarvittaisiin ääretön määrä “miksi juuri näin on”-tyyppisiä kysymyksiä.
Ääretön regressio tarkoittaa sitä, että asian perustelemiseksi pohjia myöten tarvittaisiin ääretön määrä “miksi juuri näin on”-tyyppisiä kysymyksiä.
Esimerkki: jos sanon, että omena on hyvää, ja haluat tietää miksi omena on mielestäni hyvää, saatan vastata “se on terveellistä”. Mutta tämähän ei vielä vastaa kysymykseen pohjia myöten. Nyt voidaan kysyä mm. “miksi se on terveellistä” tai “miksi terveellisyys on hyvää”? Jne.
Jos mietit tätä hetken, huomannet, ettemme kykene perustelemaan asioita aukottomasti ja mielipidevapaasti. Ihmisten ajattelu onkin ns. aksiomaattista: jossain vaiheessa meidän täytyy vain todeta, että “uskon näin” tai “pidän tätä hyvänä” - tai suistua äärettömään regressioon.
Edes ankarin 100% VAIN LOOGINEN AJATTELIJA ei kykene perustelemaan mielipiteitään kovinkaan pitkälleilman, että hän joutuu turvautumaan aksioomiin. Oli hän miten älykäs ja lukenut tahansa.
Kokeilkaa vaikka.
Kokeilkaa vaikka.
Esimerkiksi hyvän, pahan, oikean ja väärän “tieteellisestä” perustelua kirjassaan The Moral Landscape yrittänyt Sam Harris ei kyennyt perustelemaan väitteitään ilman aksioomaa: Harris määritteli “hyvän” tarkoittavan “tuntevien olentojen hyvinvointia.”
Kun “hyvä” määriteltiin näin, tutkimustiedosta voitiin toden totta johtaa monenlaisia johtopäätöksiä.
Mutta miksi juuri tämä määritelmä?
Tähän ei ole edes teoriassa mitään “oikeaa” vastausta. Harris valitsi määritelmän pohjimmiltaan siksi, koska se tuntui hänestä hyvältä.
Mutta miksi juuri tämä määritelmä?
Tähän ei ole edes teoriassa mitään “oikeaa” vastausta. Harris valitsi määritelmän pohjimmiltaan siksi, koska se tuntui hänestä hyvältä.
Tunteet kuten oikeassa olemisen tunne ovatkin osa aivojemme päätöksentekokoneiston temppuja äärettömän regression välttämiseksi. Jotta kykenisimme ylipäätään tekemään mitään päätöksiä, mahtavimmakin loogikon täytyy jossain vaiheessa luottaa aksioomaan:
“Tämä tuntuu oikealta.”
“Tämä tuntuu oikealta.”
Tunteet ovat siis päätöksenteon “pysäytyssääntö”, Turingin muotoileman pysäytysongelman ratkaisemiseksi kehittynyt nyrkkisääntö.
Tämä ei ole pelkästään teoriaa. On olemassa ihmisiä, joiden aivojen tunnekeskus on vaurioitunut tai kokonaan tuhoutunut. Heillä ei ole tunteita samalla tavalla kuin useimmilla muilla.
Sen sijaan, että nämä ihmiset olisivat pettämättömän loogisia, he eivät kykene tekemään MITÄÄN päätöksiä.
Tunteeton ihminen jää yksinkertaisimmissakin päätöksissä äärettömän regression vangiksi.
technologyreview.com/s/528151/the-i…
Tunteeton ihminen jää yksinkertaisimmissakin päätöksissä äärettömän regression vangiksi.
technologyreview.com/s/528151/the-i…
Tunteeton ihminen saattaa ihan kirjaimellisesti käyttää koko päivän yrittäessään keksiä loogista perustelua sille, minkä väriset sukat laittaa jalkaan. Kun hänellä ei ole tunteiden tuomaa “pysäytyssääntöä”, mikään määrä logiikkaa ei auta häntä tekemään päätöksiä.
Koska ainakin suurin osa MINÄ OLEN VAIN LOOGINEN AJATTELIJA-tyypeistä näyttää saavan aamulla sukat jalkaan, meidän on pääteltävä, että heilläkin on olemassa tunteet ja että ne vaikuttavat heidänkin päätöksentekoon.
Kiinnostavampi kysymys onkin se, miten ihminen voi luulla, ettei ajattele “tunteella.” Tähän on ilmeinen selitys: itseään täysin rationaalisina pitävät eivät ole koskaan toden teolla joutuneet miettimään, miksi he uskovat sen mitä uskovat.
Kaikissa yhteiskunnissa on olemassa jotain yhteiskuntaideologioita. Nämä ideologiat tarjoavat mm. ajattelun aksioomat: esimerkiksi “markkinoiden vapaus on hyvästä” tai “on oikein, että ihmisillä on suuriakin eroja varallisuudessa.”
Jos ihminen ei joudu koskaan miettimään, mistä hänen ajattelunsa aksioomat tulevat, ja ottaa ne ikään kuin annettuina, on oikeastaan aika helppoa päätellä olevansa “vain rationaalinen ajattelija.”
Se, että tämä ei ole mahdollista, ei useimpia tunnu haittaavan.
Se, että tämä ei ole mahdollista, ei useimpia tunnu haittaavan.
Yleensä juuri ne, joilla yhteiskunnassa menee hyvin, eivät koskaan joudu miettimään ajattelunsa aksioomia.
Niinpä RATIONAALISET AJATTELIJAT edustavat voittopuolisesti yhteiskunnan etuoikeutettuja ja edistävät vahvempien valtaa.
Niinpä RATIONAALISET AJATTELIJAT edustavat voittopuolisesti yhteiskunnan etuoikeutettuja ja edistävät vahvempien valtaa.
