Thread by @ipeltonen

Metsä. Jälleen kerran. Tuskin tyhjentävästi vieläkään.

DISCLAIMER: yksityishenkilö. En tiedä mistään mitään. Teen varmasti virheitä.

Kaksi erillistä asiaa:
1) aidot ilmasto- ja ympäristövaikutukset tieteelliseen tietoon pohjaten,
2) poliittisesti sovitut khk-rajoitukset.

Ilman (2) asia olisi oikeasti helpompi, mutta kun politiikkaa tehdään valtiotasolla, pitää asioita katsoa myös tässä viitekehyksessä.

Aivan ensinnä lähtisin siitä, että paikalliset vaikutukset huomioidaan. Tämä tarkoittaa Suomessa ekosysteemejä, biodiversiteettiä, vesistöjä, jne. Tällä hetkellä metsätalous on merkittävä tekijä ekosysteemien tuhoutumiseen.

Tästä päästäisiin suojelemalla suurempi osa alasta, toki oikein kohdistettuna. Nykyisin Suomen metsäalasta 2,6% on vanhaa luonnonmetsää, tarve olisi paljon suuremmalle määrälle.

Suojeltua alaa on enemmän, mutta keski-ikäinen metsä ei muutu vanhaksi suojelupäätöksellä, vaan tarvitaan noin vuosisata aikaa sen päälle.

Suojellun alueen määrässä tavoitteen pitäisi olla kolmannes Suomen pinta-alasta. Jos metsäalasta vajaa 10% on suojeltu, noin neljännes nykyisestä talousmetsäalasta pitäisi vielä suojella. Joka poistaisi sen talouskäytöstä.

Tämä ei välttämättä tarkoita neljänneksen vähennystä puumäärässä, mutta kun en paremminkaan tiedä niin lähdetään nyt siitä.

(1) Vanhetessaan metsän nielu (vuotuinen hiilen sidonnan määrä) pienenee, mutta metsä kasvaa hiilivarastona (kasvava määrä hiiltä pysyy poissa ilmakehästä). Hiilivarasto on olennainen asia.

(2) En ole täysin varma EU LULUCF mekanismeista tässä. Yleensä luonnontilainen maa jätetään laskematta (ei ihmisen vaikutuksen piirissä), mutta kun kyse on muutoksesta jossa talouskäytössä ollut maa siirretään luonnontilaan, tämä tulee maankäytön muutoksena sisään jollain tapaa.

Oletetaan, että muut ympäristöhaitat voidaan korjata metsänhoidollisin keinoin. Suon ojittamisen aiheuttaa suuria haittoja jotakuinkin kaikin mahdollisin tavoin, mutta jo ojitetuista vain osa on palautettavissa soiksi.

Oletetaan, että tämä sisältyy ym. suojeluun ja siltä osin kun ei, metsänhoidon kehittämiseen.

Metsänhoidossa on ymmärrettävä, että metsä on paljon muutakin kuin puut. Puut ovat vain osa metsää vaikka määrittävätkin maan metsäksi.

Tästä seuraa, että toimet jotka vahingoittavat muuta kasvustoa tai maata ovat haitallisia silloinkin kun puille ei aiheudu haittaa. Rikottu maapohja vapauttaa niin ravinteita kuin hiiliyhdisteitä ml. khk ympäristöön.

Haitan laajuus riippuu mm. ojituksesta — ojitettu metsä kuljettaa näin vapautunutta ainesta vesistöihin. Khk vapautuvat luonnollisesti suoraan ilmakehään.

Mitä vähemmän maata häiritään, sitä vähäisemmät haitat. Mitä enemmän, sitä suuremmat haitat. Avohakkuu käytännössä päästää khk maaperästä ilmakehään kokonaisuudessaan, jolloin pelkästään avohakkuun toteuttaminen on khk päästö riippumatta mitä hakatulle puulle tehdään.

Metsänhoito ja hakkuut kevyemmin menetelmin ovat siis tärkeitä ja avohakkuista tulisi luopua. Kyllä, aina löytyy poikkeus jossa avohakkuu kaikesta huolimatta on tehtävä, mutta sen pitäisi olla vasta viimeinen vaihtoehto.

(1) Metsän muu kuin puumassaan tapahtuva hiilen sidonta ja päästöt ovat merkittäviä. Ne tulee ottaa huomioon metsänhoidossa.

(2) Poliittisesti vain puu lasketaan, jolloin metsänhoidon tarpeet vääristyvät eivätkä avohakkuiden haitat edes näy.

Kaikki ylläoleva on kirjoitettu suomalaisesta näkökulmasta. Kyse on kuitenkin hyvin yleisluontoisesta tasosta, ja kaikki se on sovitettavissa maailman muihinkin metsiin.

Lähden siitä, että muuallakin on käytettävissä tämä tieto metsätaloudesta. Siitä, että suurimmat metsätalouden haitat maailmalla ovat paikallisten ekosysteemien tuhoutumiset ja korvautumiset monokulttuureilla.

Uruguaylainen eukalyptusplantaasi on monokulttuuri josta ei ole mitään luontohyötyjä, mutta toisaalta myös suomalainen talousmetsä on suurelta osin monokulttuurista eikä tarjoa luontohyötyjä ekosysteemien tai biodiversiteetin osalta.

Suomalainen boreaalinen havupuuplantaasi (talousmetsä) on siis parempaa kuin muu puuta tuottava talousmaa maailmalla vain, jos vaihtoehto on olemassaolevien ekosysteemien tuhoaminen maailmalla. Silloinkin vain jos tässä ei tuhoudu suomalaisia ekosysteemejä.

Maailman erilaisten ekosysteemien erilaisia arvoja voidaan toki vertailla, mutta kaikki ne ovat arvokkaita.

Käytännössä tätä asetelmaa ei juuri ole, koska Suomessa talousmetsien puunkasvu käytetään niin suurelta osin, että jo nykyisellä tasolla olemassaolevien ekosysteemien kunto heikkenee ja ilman muutoksia niitä menetetään pysyvästi.

Ei siis ole mahdollista kasvattaa metsätalousmaan osuutta monessakaan paikassa maailmalla ilman, että menetetään luontoarvoja. Se voidaan tehdä vain kun metsitetään joutomaata joka ei enää ole tukenut mitään paikallisia ekosysteemejä ja voidaan näin ottaa käyttöön ilman haittoja.

Väite, että metsätalouden tuotteiden kysyntä kasvaa ja näin metsätalousmaan määrä tulee väistämättä kasvamaan on nähdäkseni kyseenalainen. Se kasvaa vain siellä, missä yritysten annetaan vapaasti ulkoistaa haitat ja kerätä hyödyt.

Tähän taas pitää puuttua maailmanlaajuisin keinoin, tai vaikkapa EU kauppasopimuksien (esim Mercosur) avulla, vaatien kestävää taloudellista toimintaa kauppakumppaneilta.
Tätä ei voi tehdä kasvattamalla metsätalouden intensiteettiä Suomessa.

Niinpä Suomessa metsätalouden ulkoistamat haitat pitää täysimääräisesti sisäistää takaisin.

Suojeluun tarvitaan noin 5mrd€ kymmenen vuoden aikana. Taso on ollut 10M€/v eli noin viideskymmenesosa tarvittavasta, johon nykyinen hallitus on tehnyt kolmeksi vuodeksi korotuksen tasoon 100M€/v.

Koska taloudellinen hyöty ekosysteemien tuhosta metsäalan osalta kertyy metsätalouteen ja jakautuu sieltä metsäteollisuudelle, pitäisi hakkuille asettaa luonnonsuojelumaksu jolla kerätään merkittävä osa suojeluun tarvittavasta määrärahasta.

Jos oletamme hakkuutason 60Mm3/v (kenties kestävä, muutaman vuoden takainen taso), 5€/m3 tuottaisi 300M€/v eli 60% tarvittavasta määrästä.

Koska LULUCF päästöt ovat yhtä tärkeitä kuin kaikki muutkin päästöt, tulisi hakkuille asettaa myös päästövero. Tämä voisi olla EDS 60/70€/t (energia/liikennepolttoaineet) suuruinen.

(1) Koska talousmetsässä hakkuut aiheuttavat päästön joka on suuruudeltaan koko kertynyt hiilivarasto, ei talousmetsää voi pitää hiilivarastona. Sen voi kuitenkin tulkita lyhytaikaiseksi (alle 100v) välivarastoksi.

(1) Tällöin varaston määrä on koko talousmetsäalan keskimääräinen varasto. Tämä on alle kymmenesosa vanhan luonnonmetsän hiilivarastosta. Talousmetsä ei siis voi olla ratkaisu hiilen poistamiseen ilmakehästä, ja viellä vähemmän ratkaisu nykyisten päästöjen kompensointiin.

(2) EU LULUCF poliittisessa laskennassa käytetään nielun ja päästön käsitteitä, ei varastoja tai niiden muutoksia (tämä löytyy UNFCCC jos haluaa perehtyä). Suomella on LULUCF nieluvelvoite, eli maankäytön täytyy sitoa tietty määrä hiiltä.

(2) Lisäksi Suomella on ylimääräinen kompensaatio-oikeus, eli Suomi voi laskea osan EDS päästöistä LULUCF nieluja vastaan sen sijaan, että EDS päästöt laskisivat aidosti. Lisäksi LULUCF nieluja voi tarjota muiden maiden hyväksi laskettavaksi,

(2) eli jos vaikkapa Saksa ei saavuttaisi omaa LULUCF nieluvelvoitettaan ja Suomella olisi suurempi nielu kuin vaadittu, voisi suomi myydä Saksalle nielua. Lisäksi nieluvelvoitteen toteutuminen vaikuttaa tuleviin kausiin,

(2) ja täyttämättä jääminen voidaan joutua kompensoimaan jollain tapaa, esim. ETS päästöoikeuksina. LULUCF nieluilla ja päästöillä on siis aidosti hinta, vaikka tarkkaa hintaa ei olekaan sovittu vaan määräytyy myöhemmin.

Poliittisessa laskennassa lasketaan siis vain puuta. Mutta myös puutuotteiden hiilen varastointi voidaan laskea. Tuotteille annetaan kerroin varaston vaikuttavuuden (=EU poliittinen neuvottelu) mukaan, ja tämä lasketaan nieluksi.

Käytännössä hyvin pieni osa puusta päätyy pitkäikäiseen käyttöön. Lisäämällä pitkäikäiseen käyttöön päätyvää osuutta esim. puurakentamisella tai uusilla puukuitupohjaisilla tuotteilla voidaan kasvattaa puutuotteiden laskennallista nielua ja näin kutistaa hakkuun vaikutusta.

Näille tuotteille voitaisiin luonnollisesti maksaa päästöveron palautus kertoimella jolla ne lasketaan EU LULUCF nieluiksi.

Kun maankäytön päästöille asetetaan vero, on aiheellista kysyä myös maankäytön nielun korvauksesta. Nieluvelvoite ja Suomen kompensointioikeus tarkoittavat, että nielua on oltava kaiken hakkuun jälkeenkin. Maankäytön nielun korvaus ei siis voi olla päästöveron suuruinen.

Sen suuruus siten, ettei valtio jää nettomaksajaksi on kuitenkin yksityiskohta joka varmasti laskettaisiin viranomaistyönä jos sellainen päätettäisiin ottaa käyttöön.

Yhteenvetona:
- Suojelualueiden määrää pitää kasvattaa huomattavasti, vähentää talousmetsän alaa.
- Hakkuille pitää asettaa maksut/verot ympäristöhaittojen ja khk-päästösopimusten mukaan.

- Valtio joutuu jollain keinolla varmistamaan, etteivät hakkuut ylitä rajaa jolla Suomi joutuisi korvaamaan sen, ettei täyttänyt sovittua nieluvelvoitetta.

- Mitä hakkuumahdollisuuksia tästä jää ja minkä verran metsäteollisuus haluaa tällä hinnalla käyttää on hyvä kysymys johon en osa vastata.

/end
Tuli romaani eikä tviittiketju.
Tulen varmaan linkkaamaan tähän ketjuun jatkossa paljon...

@threadreaderapp unroll