Thread by @jmkorhonen

Tässä on oikeastaan tähän mennessä paras yhden kuvan todistus siitä, että 1) nykyinen järjestelmämme ei ole kestävällä pohjalla, ja 2) on epätodennäköistä, että pääsemme kestävälle pohjalle ilman monesta asiasta luopumista.

Miksi?

(Kuvalähde: conservationbytes.com/2020/01/24/the…)

Asian ymmärtämiseksi kannattaa ensin hahmottaa, että kaikki elämä ja yhteiskunta voidaan ajatella ns. dissipatiivisina järjestelminä.

Mikä se on, kysyy moni?

Se on termodynamiikan termi, jolla kuvataan avointa, termodynaamisesta tasapainotilasta kaukana olevaa järjestelmää.

Dissipatiivisen järjestelmän läpi kulkee energiavirta. Se ylläpitää järjestelmää ja sen runsautta ja monimutkaisuutta. Energiavirran ehtyessä järjestelmä romahtaa kohti termodynaamista tasapainotilaa, siis kohti kuolemaa. (Ihminen voi olla tasapainotilassa vain ruumiina.)

Tämä puhaltimen voimalla tanssiva nukke on yksinkertainen esimerkki dissipatiivisesta järjestelmästä. Jos puhaltimen voima katkeaa, nukkekin luhistuu.

Elävät olennot käyttävät samaan tapaan energiavirtaa elämiseen - ja jälkeläisten tuottamiseen.

Eläville järjestelmille onkin ominaista, että ne laajentuvat niin pitkälle kun energiavirta sen mahdollistaa. Yksittäiset yksilöt ja lajit elävät ikänsä, mutta kokonaisuuden runsauden ja monimuotoisuuden määrää ennen kaikkea energiavirran suuruus.

Tämä nähdään hienosti esimerkiksi vertailemalla avomeren ja koralliriutan eliöstön määrää ja lajirunsautta. Avomeret ovat vähäravinteisia "aavikkoja", joilla elää vain harva laji, kun taas koralliriutoilla kuhisee ravinteita ja siksi myös elämää.

Nyt sitten, evoluutio on pitkällä tähtäimellä paras sopeutumisen ja optimoinnin mekanismi minkä tunnemme. Siksi on vahvoja syitä olettaa, että luonnollinen kehitys täyttää hyödynnettävissä olevan energiavirran erittäin tehokkaasti. "Löysää" on vain paikallisesti ja hetkellisesti.

Ennen ihmisen sivilisaatiota, Maa elätti ehkäpä 200 miljoonan tonnin verran eläviä eläimiä. On hyvät syyt uskoa, että Maa-järjestelmän läpi luonnollisesti virtaava energia ei kykene ylläpitämään kestävästi ihan hirveän paljon enempää. Koska silloin eläimiä olisi ollut enemmän.

Meidän sivilisaatiomme perustuukin muihin energiavirtoihin, edelleen etupäässä fossiilisiin. Näiden energiaruiskausten ansiosta eläinbiomassan määrä on moninkertaistunut. Pelkästään ihmisiä on enemmän kuin villejä eläimiä yhteensä oli ennen maanviljelystä.

Tällä hetkellä puhutaan paljon siitä, voidaanko fossiilienergian järjestelmäämme tuoma energiavirta korvata muilla keinoin, jotta bileet voivat jatkua ennallaan. Tämä on teknisesti mahdollista, vaikka käytännön toteutus onkin liian hidasta.

Ikävä kyllä se ei ole ainoa ongelma.

Nykymenon jatkaminen tarkoittaa sitä, että Maapallolla on sen luonnolliseen kantokykyyn verrattuna valtava ylimäärä eläinbiomassaa, lisääntyvässä määrin yksin ihmisten tarpeita varten. Toisin sanoen, me viemme koko ajan suuremman osan Maapallon energiavirrasta.

Tällä anastuksella on ennen pitkää seurauksensa. Nyt jo vähän uutisissa näkyvä biodiversiteettituho eli elonkato on suoraa seurausta siitä, että viemme yhä suuremman osan planeetan maa-alasta ja elollisen luonnon energiavirrasta.

Tämä kehitys näkyy jo. Ennen elinvoimaiset ja monimuotoiset ekosysteemit romahtavat ja yksinkertaistuvat. Toistaiseksi ihmisille aiheutuvat haitat ovat olleet paikallisia, mutta tuhokehityksen jatkuessa haitatkin kasvavat.

Vaikka kaikki energia tulisi "puhtaista" lähteistä.

Termodynamiikkaa ei pääse pakoon. Kaikki toimeliaisuus aiheuttaa vaikutuksia ympäristöön, ja nykyinen toimeliaisuutemme määrä on yksinkertaisesti niin suurta, että jopa äärimmäisen "puhdas" toiminta aiheuttaisi liian paljon haittoja.

Olemme kasvaneet liikaa, liian ahneesti.

Siksi on vaikea uskoa, ettei meidän tarvitsisi luopua mistään. Ja vastuutonta väittää ihmisille, että minkään ei tarvitse muuttua.

Nähdäkseni keskeinen valinta on sen välillä, teemmekö muutoksen nyt rauhallisesti, vai ennen pitkää hädässä ja pakon edessä.

Onko meidän mahdollista ylipäätään elää kestävällä tavalla? Uskon, että on. Mutta ei nykyisin vallitsevassa järjestelmässä, ei nykyisin hallitsevien arvojen vallitessa.

Toisenlaisessa järjestelmässä, toisenlaisilla arvoilla, osaisimme ehkä lisätä energiavirtoja kestävästi.