Koronavirus tarjoaa hyviä oppeja myös kestävyyskriisin miettimiseen - ja tämänkaltaiset virustartunnat ovat muuten yksi kestävyyskriisin oireista. (Kun luonto joutuu ahtaammalle, mm. viruksia välittävät kontaktit ihmisten ja luontokappaleiden välillä lisääntyvät.)
Keskeinen opetus on ainakin se, että kun ongelma kasvaa tasaisen tappavalla nopeudella, niin siihen pitää puuttua hyvissä ajoin ENNEN kuin ongelma vaikuttaa ihan kaikkiin. Kestävyyskriisi on juuri tällainen ongelma.
Toinen tärkeä opetus on se, että loputtoman taloudellisen tehostamisen tie tekee yhteiskunnistamme hauraita. Kun tehostamme kaiken löysän pois, mitä teemme sitten, kun sitä löysää tarvittaisiin?
Kolmas opetus: maailmassamme vaikuttaa toisaalta ihmisten päättämiä sääntöjä, ja toisaalta sitten luonnonlakien määräämiä sääntöjä. Ensimmäisiin voimme vaikuttaa, toisiin emme.
Talouselämä on pääasiassa ihmisten päättämillä säännöillä toimivaa. Sitä voidaan muuttaa.
Talouselämä on pääasiassa ihmisten päättämillä säännöillä toimivaa. Sitä voidaan muuttaa.
Neljäs opetus: kaikki kriisit sattuvat eniten niihin, joilla on jo vaikeaa. Epidemiat tappavat heikoimpia ja haavoittuvaisimpia, ja lämpötilan nousu sattuu eniten niihin, joiden asema on jo heikko.
Meidän on nyt pakko opetella solidaarisuutta.
Meidän on nyt pakko opetella solidaarisuutta.
