Thread by @jmkorhonen

Tervetuloa kaikki nyt siihen maailmaan, missä suurin osa ympäristötutkijoista on elänyt jo pitkään.

Me olemme yrittäneet varoitella näistä taloudellisen kehityksen kärjistämistä riskeistä, myös pandemioista, jo kauan.

Uusia, yllättäviä kriisejä on 100% varmuudella edessä.

Kriiseillä on paha taipumus vahvistaa toisiaan, esim: Pandemia aiheuttaa talouskaaosta; talouskaaos aiheuttaa ääriliikkeiden nousua; ääriliikkeiden nousu tekee vaikeammaksi puuttua ilmastokriisiin; ilmastokriisi laittaa uudet eläinlajit liikkeelle, lisäten pandemioiden riskiä.

Juurisyynä tässä kaikessa on se, että ihmiskunnan käyttämien työkalujen voima on kasvanut viimeisen 200 vuoden aikana suunnattoman paljon, ja ihmisten lukumäärä on sitä myötä päässyt kasvamaan, mutta viisautemme käyttää näitä käsittämättömän voimakkaita työkaluja ei ole kasvanut.

Nyt meillä on esimerkiksi kyky matkustaa Maapallon puolelta toiselle alle vuorokaudessa. Mutta kun sama kyky on nyt sitten myös esimerkiksi ydinpommeilla. Tai viruksilla. Jotka kohtaavat ihmisiä yhä useammin, kun ihmisiä on enemmän ja tunkeudumme uusille alueille.

Nyt meillä on edessä valintatilanne. Voimme yrittää tämän pandemian jälkeen paluuta "normaaliin". Mutta "normaali" on sitä, että jatkamme tuhokehitystä kiihtyvällä nopeudella.

Tai sitten voimme ottaa opiksemme, nykytilanteesta ja kaukaisemmasta historiasta.

Me emme ole ensimmäinen ihmisten monimutkainen yhteiskunta. Arkeologia ja historia tuntee kymmeniä kadonneita yhteiskuntia ja kokonaisia sivilisaatioita.

Kaikille näille on ollut yhteistä se, että ne ovat kasvaneet liian paljon liian nopeasti, ja tehneet itsestään haavoittuvan.

Esimerkiksi tämä maisema oli joskus niin vehreää ja hedelmällistä seutua, että monet tutkijat epäilevät Raamatun Eedenin olleen alunperin kuvaus siitä.

Mitä tapahtui?

Vuosisatojen kestämätön maanviljely tuhosi ja kirjaimellisesti suolasi hedelmällisen maaperän.

Mesopotamian (nyk. Irak) asukkaat toimivat varmasti "taloudellisesti järkevästi" pyrkiessään maksimoimaan omien kyliensä sadot. Aluksi vaikutti varmasti siltä, että hedelmällistä maata on loputtomiin; sitten kun kiihtyvä muutos oli jo käynnissä, maataloutta piti tehostaa lisää.

Mutta kun maanviljely ei ollut ylipäätään kestävällä pohjalla, tehostamisen lopputulos oli vain nopeampi ja totaalisempi loppu. Nälänhädän, sotien, ja tautien muodossa.

Me toimimme nyt aivan samoin. Pyrimme "tehostamaan" ja tekemään enemmän töitä, mutta teemme vääriä asioita.

Esimerkiksi Suomessa selluteollisuus melko luultavasti nettona tuhoaa enemmän yhteisvaurautta kuin luo sitä. Sen aiheuttamat vahingot metsien hiilinieluille ovat niin suuret.

Sama ongelma on useimmissa työpaikoissa: ne eivät oikeasti rikastuta vaan köyhdyttävät meitä.

Tässä esimerkiksi on laskettu Suomen vauraus "virallisella" laskutoimituksella, BKT:nä, ja kahdella vaihtoehtoisella, ympäristö- ja sosiaaliset vahingot edes jotenkin huomioivalla mittarilla.

Olemme oikeasti köyhtyneet viimeistään 90-luvulta alkaen.

Tämä on Mesopotamian tie.

Tai Neuvostoliiton tie.

Myös Neuvostoliiton talousjärjestelmä toimi paperilla ihan hyvin. Mutta virallinen kirjanpito, ja sitä kautta päätöksenteko, erkaantuivat koko ajan enemmän todellisuudesta.

Kuten meilläkin.

Valitettavasti todellisuus voittaa aina. Ennen pitkää.

Meillä on nyt vielä mahdollisuus muuttaa kurssia ja välttää pahimmat kriisit, ja meillä tulee aina olemaan mahdollisuus lieventää edessä olevia kriisejä, ainakin siihen saakka kun joku kriisi saa yhteiskuntien selkärangan viimein napsahtamaan poikki.

Voin sanoa ihan 100% varmuudella, tutkimustietoon ja historiaan perustuen, että jos nyt saamme muutettua kurssia yhteen lievään pandemiaan ja pieneen talouskaaokseen heränneinä, tulemme olemaan aivan käsittämättömän onnekkaita, vaikka moni ei sitä välttämättä tajuakaan.

Edessä voi olla ihan hirvittävän paljon pahempia asioita, ihmislajin sukupuutosta alkaen.

Nykymeininkiä jatkamalla todennäköisin lopputulos on totaalinen romahdus, sotien, kulkutautien ja nälänhädän säestyksellä.

Näin on käynyt aina ennen. Mutta niin ei tarvitse käydä nyt.

Mitä nyt pitää tehdä? Aloittaa vaatimalla, että kun nyt elvytämme talouttamme, lyömme kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja korjaamme samalla taloutemme rakenteita kestävämpään suuntaan. Sitten jatkamme tällä kurssilla, kunnes luonnon ylikulutus saadaan eliminoitua.

Samalla meidän pitää ryhtyä asettamaan tiukkoja ja pitäviä rajoja luonnon hyväksikäytölle. Jos emme saa näitä asetettua ja priorisoitua esimerkiksi talouskasvua tärkeämmiksi, homma tulee kusemaan. Vaikka ratkaisisimme ilmastokriisin, törmäisimme vain seuraavaan seinään.

Mitään tästä ei saada aikaan, elleivät muutokset ole kaikille mahdollisimman reiluja. Jotta voimme rahoittaa tällaisen muutoksen, rikkaimpien on luovuttava osasta omaisuuttaan: heidän ei tarvitse köyhtyä eikä edes keskiluokkaistua, vaan vain suostua vähän vähempään rikkauteen.

Tämä on täysin kohtuullinen toivomus, maailmassa, jossa vauraus on viimeiset 30 vuotta keskittynyt vahvasti yhä harvempiin käsiin ja jossa rikkaat ovat rikastuneet enemmän kuin juuri koskaan historiassa. Vain täydellinen kusitumppu olisi nyt suostumatta pieneen korjaukseen.

Pitkällä tähtäimellä meidän täytyy miettiä sitä, miten kykenemme elämään kestävästi rajallisella planeetalla. Loputon talouskasvu ei todennäköisesti ole mahdollista, kun olemme jo nyt niin kaukana kestävyysrajojen väärällä puolen. Joten meidän pitää opetella elämään ilman sitä.

Mikään näistä ei ole helppoa. Mutta kaikki nämä ovat pakollisia. Ja kaikki näistä ovat mahdollisia.

Nyt olisi todennäköisesti viimeinen tilaisuus muuttaa kurssia ennen kuin vielä paljon pahempia vahinkoja ehtii sattua. Tehkää parhaanne, että käytämme tilaisuutemme.