Erinomaisen kiinnostavalta vaikuttava paperi siitä, mitä taloudellisia opetuksia toisen maailmansodan sotamobilisaatio tarjoaa nykyhetkeen. Iso projekti olisi hyvä idea. Muutama huomio.
1. Ajatus siitä, että meillä ei ole varaa torjua ilmastokriisiä, voi olla jopa aivan väärin päin. Meillä ei ole varaa olla torjumatta tätä kriisiä, ja sen torjuminen olisi etenkin laman uhatessa loistava idea.
Ilmastonmuutoksen torjunnan ei tarvitse tarkoittaa sitä, että yksityinen kulutus vähenee (paljon). Jos uutta vähähiilistä infrastruktuuria rakentavat tehtaat joko a) ovat laman vuoksi vajaakäytössä, tai b) uusia rakennetaan mm. valtion tuella, kokonaistuotanto lisääntyy. 
2. Useimmat arviot ilmastokriisin torjunnan kustannuksista olettavat, että kokonaistuotannon määrä on vakio. Eli jos rakennamme enemmän tuulivoimaloita, voimme rakentaa vähemmän vaikkapa leivänpaahtimia.
Etenkään lamassa tämä ei ole totta. Joten hinta on kuviteltua alhaisempi.
Etenkään lamassa tämä ei ole totta. Joten hinta on kuviteltua alhaisempi.
3. Valtiovetoinen "Green New Deal" olisi myös paljon tehokkaampi painamaan uusien teknologioiden hintaa alas kustannuskäyrää verrattuna esimerkiksi hiiliveroon. Eli pääsisimme tavoitteeseen nopeammin ja halvemmalla.
4. Tällaisen projektin suorittaminen on ollut ja olisi edelleen loistava tapa vaurastuttaa tavallisia ihmisiä ja yrityksiä. Se tietysti meinaisi, että rikkaimpia verotettaisiin vähän enemmän. (Siksi sitä tullaan vastustamaan lujasti ja palkatusti.)
