Jatkossa kivatwiittaan ihmisille. Ei, mutta oikeasti voisin olla vähän mukavampi. Ennen olinkin, mutta kun näkee samojen kaavojen, samojen älyllisten ja muiden epärehellisyyksien, toistuvan tuhansia ja taas tuhansia kertoa, niin kärsivällisyydestä on hioutunut aika paljon pois.
En minä jyrää ihmisiä muualla kuin täällä. Tämä on minulle sellainen mielipiteiden kauppapaikka, tori, jolla mekastetaan. Naamoja vilisee, mielipiteitä lentelee. Joku saa ruukusta päähänsä. Sellaista sattuu.
Kun itse en ikinä tahallani sano väärin, ymmärrä väärin tai edes jätä mainitsematta jotain olennaisena pitämääni väittelyn voittaakseni, niin turhauttaa välillä. Minulla ei ole sillä tavoin agendoja. Minulla on arvoja, mutta en minä valehtele niidenkään puolesta.
Tämä on vähän hankala asia siitäkin, että pitäisikö ihmisen, joka täysin ilmeisesti valehtelee ja venkoilee tahallaan keskustelussa, selvitä keskustelusta hyvällä fiiliksellä ilman mitään tylytystä siitä, että hän valehtelee?
Eniten hirvittää, jos vahingossa tylytän jotain, joka pahaa aavistamatta saapuu itselleen vieraaseen aiheeseen. Tai kun jotkin asiat oikeasti ovat joillekin käsityskyvyn rajojen ulkopuolella syystä tai toisesta. Ehkä odotan joskus liikaa; en ole sillä tavoin ylimielinen.
Monien asioiden tuttuus hankaloittaa tuossa, kun itse on voinut kuulla ja ajatella kaikki argumentit niin, että on ihan selvää, mikä niistä toimii, mikä ei ja miksi mitenkin. Sitten vielä miettii, että onhan aiheesta puhuttu täälläkin vuosia. Mutta ehkä joku ei ole seurannut.
No. Yritän vähän pehmentää. Asia ei toki ole vain minun käsissäni, koska jos joku kerjää virtuaalista nenänakkia luullen voivansa tulla tönimään, tokihan aggressiolle on hyväksyttävä sijansa.
• • •
Missing some Tweet in this thread? You can try to
force a refresh
Jo vauvoilla on tutkittu sukupuolen mukaan jakautuvia preferenssejä leluissa yms. Intersektionalismi hyökkää siis sitä vastaan, mitä moni luonnostaan on, vaikka väittääkin tekevänsä päinvastaista. Uusmarxilaisessa ideologiassa jokainen on muka tyhjä taulu.
Siksi he pillastuvat niin sukupuolirooleista ja muista eroista. Kriittinen teoria esittää, että erot johtuvat rakenteista. Eli kun näkyy mekkoja tytöillä, mutta ei pojilla, niin sehän on ero ja näin jossain on muka sortava rakenne. Ja itse eron he myös näkevät sellaisena.
Koska se on normi, joka heidän mielestään aivopesee ja ahdistaa muita. He ihan oikeasti luulevat haluavansa repiä rakenteet alas. Kyllä he tajuaisivat virheensä, jos riittävästi niitä kaatuisi, mutta he eivät oikein hiffaa, että osa rakenteista on erittäin hyödyllisiä.
1) Puhu maahanmuuton ongelmista 20 vuotta. Puhu täysin erilaisten kulttuuripiirien arvomaailmojen törmäyksestä.
2) Kuuntele, kun toimittajia myöten ei ymmärretä, mitä tarkoitat monikulttuurilla. "Etkö hyväksy taidetta arvostavia soijalatteja juovia? Onhan sekin monikulttuuria!"
En ole yhtään pahoillani siitä, että olen nykyisin niin ikävä, että kutsun tuollaista tahalliseksi lapsellisuudeksi. Tuo on pulushakkia pahimmillaan. Tuossa paskotaan koko pelikenttä vuodesta toiseen oman agendan ajamiseksi tässä valtavassa yhteiskunnallisessa mullistuksessa.
Tuota retorista infantilismia harjoittavien tavoite on luoda olkiukkoja ja siten ja muutenkin puhua asioiden ohitse.
Siinä on nyt useampi kuin yksi kulttuuri rinnan. Happy?
Minähän en vastusta monikulttuuria sinällään, vaan sellaista monikulttuuria, joka tarkoittaa perusarvojen sotaa. Jos se 'moni' olisi jaettujen arvojen päällä olevilla tasoilla, asia olisi ihan eri. Mutta liian harvoin on.
Jos ihminen on sellainen "elä ja anna elää" -tyyppi, niin eihän hänestä tietenkään ainakaan siltä osin ole ongelmaa. Mutta jos joku ei anna toisen elää ja vieläpä kirjaimellisesti, niin sellaisella kulttuurien rinnan elolla ei synny kuin väkivaltaa.
Mutta näissä on tapana esittää, että monta kulttuuria on yhtä parempi. Eli jos tiputetaan homogeeniseen joukkoon muutama partaradikaali, niin sitten on kaksi kulttuuria ja paaaljon suvaitsevaisempaa menoa. Tämä on monikulttuurin logiikka nykyajassa. Voisihan sitä tehdä toisinkin.
"Maahanmuuttajien rikollisuudessa, oli se sitten varkausrikollisuus tai pahoinpitelyt, nähdään semmoista neljän-, viidenkymmenen prosentin laskua kymmenen vuoden aikana."
Ahaa? Harmi, että lähde uupuu. Maahanmuuttajien määräkin on kasvanut aika paljon.
Hetkinen. Olisiko jotain 200 000 maahanmuuttajataustaista enemmän nyt kuin 10 vuotta sitten, mutta rikollisuus olisi puolittunut? Enpä taida uskoa ihan vain toisen sanaa.
Hyvä, että asiantuntijat ja ihonvärin kokemusasiantuntijat selittivät pois tämänkin ongelman, jota ei siis oikeasti edes ollut, ja jossa maahanmuuttajat eivät liittyneet maahanmuuttoon. Minä jo hetken luulin, että löytyikö jo eka maahanmuuton ongelma.
Laitan tämän uudelleen, ettei mene vain ohitse keltään.
Valkoihoisten naisten olisi syytä nyt tietää, että te olette nyt kuulemma rasisteja, kun menette joogaamaan. Ilmeisesti teidän läsnäolonne jo ahdistaa ja mikroilmeenne pelottavat.
Teidän myös kuulemma pitää oppia tunnistamaan ja käsittelemään etuoikeutenne sekä tiedostamaton ylemmyydentunteenne.
Tai sitten alatte sanoa intersektionalisteille, että suksivat kuuseen.
Ymmärrän, että intersektionalismi on rakennettu naisia houkuttamaan, mutta valkoiset heteronaiset ovat sen opin mukaan heti meidän miesten jälkeen toiseksi kamalin sortajien ryhmä. Kunhan feministit ehtivät, he hyökkäävät yhä useammin teidän kimppuunne.
Naiset ovat keskimäärin empaattisempia ja miellyttämishaluisempia. Ero ei ole valtava; yksilöiden erot ovat suurempia. Joten väitän, että pelissä on kulttuurillinen komponentti, kun eräät aatteet pystyvät ottamaan ja kierouttamaan tuon empatian naisten vastaiseksi touhuksi.
Toki esim. intersektionalismia myydään naisille kohdentaen. Mutta kuitenkin... Naiset puolustavat kiivaimmin islamia, vaikka se on ääripatriarkaalinen ja vaikka naisen asema on sen mukainen.
Samoin naiset eniten haluavat transnaisia naisten sarjoihin, vaikka sen jälkeen syntyjään naisilla ei ole useimmissa lajeissa mitään jakoja voittoon.