Ulkopuolelta ei pääse käsiksi kaupungin mustaan laatikkoon.
Ei ole tiedossa, montako kymmentä tonnia suolaa vuodessa autoilun ympärivuotisten olosuhteiden ylläpitoon käytetään.
Mutta ilma on sakeana oletuksia, että ympäristöä pilaavaa suolaa käytettäisiin vain pyöräilyn takia.
Suomessa käytetään natriumkloridia yli sata tonnia vuodessa.
Tästä lähes kaikki käytetään nimenomaan autoilun edellytysten pitämiseksi talvella kesää vastaavina. Osa myös pölyn sidontaan.
Kalsiumkloridia käytetään muutamia tonneja. Pieni osa tästä myös pyöräliikenteen väylillä.
Jos suolaa haluaa kritisoida, olisi rehellistä kritisoida autoilua.
>90% Suomessa kätetystä tiesuolasta on natriumkloridia. Se köyhdyttää maaperää.
Loput kalsiumkloridia. Sitä käytetään sekä autoteillä että hyvin vähäisissä määrin pyöräteillä. Se on vahingollista pohjavesille.
Edellä mainituista tosiasioista huolimatta Helsingissä suolan käytön kritisointi kohdistuu pyöräliikenteeseen.
Tässä olisi suoraan sanottuna luontoväelläkin skarppaamisen paikka. Pyöräilyä saa kritisoida – miksi autoilua varten käytettävää suolausta katsotaan sormien läpi?
Mitä tulee kalsiumkloridin pohjavesiä pilaavaan vaikutukseen – millaisia pilaantumattomia pohjavesivarantoja Helsingissä 2020-luvulla on? Oikeasti?
Siellä, missä niitä vielä on, tietenkin on käytettävä muita – kalsiumkloridia kalliimpia – biohajoavia aineita.
Tässä vielä erinomainen arvio siitä, miten maksimissaan 8% kaikesta Helsingissä käytetystä suolasta liittyy pyöräväylien liukkaudentorjuntaan.
Vähintään 92% suolasta käytetään siis muuhun — eli lähinnä autoilun olosuhteiden pitämiseen talvella kunnossa.
Absurdi keissi. Natriumin käytöstä autoteiden varsilla johtuvien puiden kuolemista ei kirjoiteta yhtäkään uutista.
Puita tappavan natriumin käyttö on Suomen tieverkolla niin arkinen juttu, että siitä tehdään uutinen vain, kun puita kuolee pyörätiellä käytetyn natriumin takia.