”En kuulu niihin jotka lässyttävät, että kuolinvuoteella ihminen katuu, että tuli oltua liikaa töissä. Työllä voi olla ihmisen elämälle iso merkitys, turha vähätellä toisen kokemusta. Miksi meidän on vaikea hyväksyä, jos itsellemme merkitys löytyy jostain muualta?” @kirsipiha
”Ihminen kokee merkityksellisyyttä suhteessa toisiin. Organisaatioiden seuraava vuosikymmen keskittyy ihmissuhteisiin. Ja hyvä niin.” @kirsipiha
Juutuin näköjään esipuheeseen 😅 Tästä voi tulla pitkä reissu. Ja hyvä niin.
”On hieman hurskastelevaa kellahtaa miljoonien päälle kuin Roope Ankka ja saarnata ihmisille sitä, että kannattaa ottaa rennosti, elämän tarkoitus ei ole tehdä rahaa.”
Ajatus sisäsyntyisen tarkoituksen löytymisestä ajaa hulluuden partaalle. Kiiruhdamme retriitteihin - toivoen, että jonain päivänä löytyy sisällämme oleva Daavid.
Mitä jos tarkoitus ei olekaan se kivenmurikan sisällä oleva patsas vaan talo joka pitää rakentaa?
”Ajatus siitä että elämässä olisi vain yksi tarkoitus, joka on meille luotu, asettaa valtavan taakan harteille: löydänkö sen, täytänkö sen, missä se on?”
Isot innovaatiot eivät synny vastauksista vaan kysymyksistä. Uteliaisuus mahdollistaa paremman päätöksenteon ja voi toimia epäonnistumisen pelon vastalääkkeenä. Uteliaisuus, kokeilu ja leikki sytyttävät.
Selvästi työelämän supervoima. Kuinka kaikesta sitten tuli niin vakavaa?
Ikinä ihmetellyt, miksi reissusta ostettu kirjava vaate jäi sitten kotona käyttämättä? Loksahdit loman jälkeen takaisin persoonallisuusvankilaasi, johon ei röyhelöt sovi.
Tutulta kuulosti tästä näkökulmasta Pariisin kielikurssimatkasi, muuten @kirsipiha
Millaisia tarinoita sinä kerrot elämästäsi? Miten reagoit, kun elämäsi juoni tekee äkkikäännöksen, jota et valinnut ja jota et voinut ennustaa?
Firman olemassaolon tarkoitus?Miksi, miten, kenelle?
Näin korvauspalveluihmisenä ”miksi” ja ”kenelle” ovat selkeinä arjessa läsnä. Miten on silloin ratkaiseva. Koska organisaation ”miten” voi tappaa vahvankin olemassaolon tarkoituksen - @kirsipiha
Meistä tulee työelämässä helposti kukasta kukkaan hyppiviä optimoijia, joiden mielestä ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella, vaikka tosiasiassa se on vihreämpää siellä vain siksi, että sitä jaksetaan itse myös hoitaa. @kirsipiha
ONPAS! Jokainen yksilö on osa kollektiivia ja tuo siihen uniikin kokonaisuuden ajatuksia, tapoja, arvoja, näkemyksiä, logiikkaa, osaamista, intohimoa, ennakkoluuloja, taakkoja, defenssejä, kommunikaatiota, merkityksiä.
➡️ Mutta älä nyt jää sinne epämukavuuteen narisemaan, vaan lähde toimimaan. Paremman ja merkityksellisemmän työn puolesta. Melko isoon osaan siitä sulla on yleensä valtaa.
”Työpaikkamme ovat keskeytysten, hälyn ja sälän kultakaivoksia. Osin me olemme siihen itse syypäitä. Olemme erityisen taitavia väistämään, lykkäämään ja hajauttamaan huomiotamme milloin minkäkin syyn takia.”
Olemme muodostaneet lähes huomaamatta työvirran, joka pyörii jatkuvan keskustelun ympärillä ja jonka käyttövoimana on epämuodollinen ja suunnittelematon viestintä digitaalisilla kommunikaatiovälineillä.
Jos haluaa tehdä maailman mittakaavassa hämmästyttäviä asioita, sitä ei tehdä puhelimen välityksellä johtamisella. Se tehdään yhteisössä. Ihminen on jotain yhdessä muiden kanssa. Muiden katse vaikuttaa käsitykseemme omasta merkityksestämme, halusit tai et.
Sen sijaan että käskytämme ihmisiä sinne tänne, inhimillinen vuorovaikutus on kiinnitettävä osaksi organisaation arvopohjaa. Näin kysymys etä-, läsnä- tai hybridityöstä ei ole kysymys paikasta, jossa töitä tehdään, vaan siitä, mikä on paras tapa vaalia ihmissuhteita. @kirsipiha
Mitä enemmän arvostaa muita ja näiden osaamista, erityisominaisuuksia ja kummallisuuksia, sitä enemmän käyttäytyy arvostavasti ja sitä enemmän voi saada samaa takaisin. Syntyy arvostuksen kierre: sen voi jokainen katkaista ja käynnistää. Jokainen.
Tietämisen tila on oppimisen este. Samoin se voi estää psykologisen turvallisuuden syntymisen, jolle ei ole synny tilaa ilman uskallusta tunnustaa, että meillä kaikilla on opittavaa.
”Tärkeämpää kuin se, mitä tekee, on se, kenen kanssa sitä tekee. Elämässä on rajattu määrä seikkailuja ja sillä on väliä, kenen kanssa matkaa tekee.” @MikaSuti
Vanha viisaus sanoo jotain myös siitä, kuinka seura tekee kaltaisekseen. Vahvempi voittaa. Valitse siis viisaasti.
Jos kuitenkin kierrämme kaiken epämukavuuden, emmekä ota merkityksellisiä tehtäviä vastaan, saattaa olla, että sisäinen häpeä lopulta kuihduttaa meitä. Vaikkei kukaan kukaan ulkopuolella tietäisikään, että sanoit ei.
Toivot @kirsipiha kirjan lopuksi, että kirjasi on siihen suunnatun katseen ja ajan arvoinen.
On se.
Mielestäni kirjasi on hyvin sanoitettua ja osuvaa pohdiskelua monesta asiasta. Siitä saa ammennettua varmasti enemmän kuin juuri tässä ja nyt ehkä oivaltaakaan.
”Sano heti jos häiritsen,
Hän sanoi astuessaan ovesta sisään, niin minä lähden saman tien pois.
Sinä et ainoastaan häiritse,
minä vastasin,
Sinä järkytät koko minun olemustani.
Tervetuloa.
- Eeva Kilpi
Aikamoinen aloitus muutoksen johtamisen kirjalle @Huovinmaa
Ennen kuin pääsen edes varsinaisesti aloittamaan, lukemaan houkuttaa lupaus tarinoista, jolla sanomaa kuljetetaan. Monta hienoa ja varmasti opettavaista kirjaa olen heittänyt kesken kun on vaan sinni loppunut kesken kaavioiden ja teorioiden.
Tämähän eteneekin hitaasti, saa miettimään! Kirja alkaa yrityskulttuurista ja sen johtajannäköisyydestä. Jokainen kuitenkin peilaa takaisin, se johtajakin. Vaikka kulttuurin luominen (ylimmän) johdon rooliin kiinnittyy, on se lopulta meidän kaikkien *käyttäytymisen* tulosta.
Strategian jalkauttamisesta sen inhimillistämiseen - jotta se tavoittaisi sydämet. Liian korkealentoista? Ehkä vähän kuuta tavoittelevaa, mutta mukavasti herättelee @PaulaKilpinen kirjassaan ajattelemaan.
Vastuullisuusajattelussa pääpaino ollut ekologisessa, mutta yhtä tärkeäksi tulee nostaa inhimillinen vastuullisuus. Moni voi tosi huonosti, työhön sitoutumattomuus ennätyslukemissa. Teamsin äärellä notkuu joukko, joka on fyysisesti läsnä mutta henkisesti poissa.
Makoisasti kuvailee @PaulaKilpinen tyypillistä strategiaprosessia ylimmän johdon pitkine sotasuunnitelmaharkkoineen, joiden jälkeen lanseeraus 100 tärkeimmälle johtajalle taisteluhenkisessä tilaisuudessa, minkä päätteeksi *jalkautus* roadshowna. Done.
Esipuheessa @alfrehn johdattelee:
”Välillä johtaja on kuin panttivankineuvottelija ja välillä taas kuin diplomaatti. Välillä sanottava juuri se, mitä toinen ei missään nimessä halua kuulla ja välillä taas käytettävä tuhottomasti aikaa kuuntelemiseen ja myötätuntoon.”
Asiantuntijoista
🔴 59% kokenut kriisejä, jotka vaikuttavat työssä suoriutumiseen
🔴 57% kertoo henkilökohtaisten huolien vaivaavan työaikana
🔴 28% ei voi kertoa näistä esimiehelleen
🔴 23% ei voi kertoa huolistaan kenellekään
Meillä todella varaa parantaa kykyämme keskustella
Pitkästä aikaa opiskeluhommia! Postiluukusta putosi ensi viikon jaksoon kuuluva kirja viime metreillä. Yllätti kyllä paksuudellaan, tietää siis mitä lukee seuraavat illat. Ja vähän viikonloppunakin. #johtaminen#työnohjaus#coaching
Ja samalla pitää valita se kuuluisa lopputyöaihe. Matkalla tuntunut, että aihetta pukkaa toisensa perään, vaan nyt totinen valinnan paikka. Mietinnässä aihe, josta olisi aitoa hyötyä oman työyhteisön esimiestyön ja johtamisen kehittämiseen. Miten me hyödyntäisimme työnohjausta?
Miten teillä hyödynnetty työnohjausta johdon ja esimiestyön kehittämisessä? Vai onko? Sisäinen #työnohjaaja#coach vai ulkoa ostettu?