Thread by @KatjaMerituuli

#Outojoulukalenteri Luukku 8
Hiukan modernia perimätietoa, ja vieläpä läheltä. Tämä on tietysti Tunnelbana. Tukholman metro.

Kuusikymmentäluvulla Tunnelbanalla otettiin käyttöön vaunu, joka ei varsinaisesti kuulunut millekään reitille, vaan jolla saatettiin koejaa reittejä. ja jota voitiin käyttää varavaununa, kun joku vaunu meni rikki.

Siinä ei ollut mainoksia, sisätilat olivat vaaleat ja steriilit, ja ennen kaikkea: Vaunua ei oltu maalattu vihreäksi, kuten muita Tunnelbanan vaunuja, vaan se oli alumiinin värinen.

Tietenkin se kiinnitti ihmisten huomion, mutta ei mitään sen kummempaa. Se oli vain varavaunu.

70-luvulla kruunun oli tarkoitus kehittää Tukholmasta pohjoiseen sijaitsevaa Kymlingen aluetta. Sinne piti tulevan moderni lähiö palveluineen ja sinne oli tarkoitus siirtää ahtaaksi käyvästä keskustasta valtion ja kunnan virastoja.

Samaan aikaan rakennettiin uutta metrolinjaa Tukholmasta pohjoiseen.
Metrolinja valmistui, mutta Kymlinge ei. Virastoja ei tuotukaan uudelle esikaupunkialueelle, vaan uusi aluepoliittinen ajattelu johti niiden laajempaan hajasijoittamiseen ympäri maata.

Kymlingen alueen kehittyminen hiipui.

Metro kulki nyt Tukholmasta Akallaan, mutta Kymlingen asema siinä välissä jäi kesken, moderniksi betonibrutaaliksi raunioksi.

Miltei valmista asemaa ei kuitenkaan purettu, vaan se jätettiin odottamaan aikaa, jolloin sille ehkä tulisi käyttöä. Junat Tukholmasta pohjoiseen kiisivät sen ohi pysähtymättä.

Näihin aikoihin ihmiset alkoivat puhua hopeanvärisestä vaunusta, joka pysähtyi siellä.

Ja se liikkui vain yöllä keskiyön tienoilla. Joka sanoi, että sen näki vain täydenkuun aikaa, joku sanoi, että harvemmin. Yhtä kaikki se kiisi hirvittävää vauhtia kiskoilla, pysähtyen sitten kuitenkin vaivatta asemalle. Ja sen sisällä oli matkustajia.

Silverpilen, sillä nimellä hohtavan hopeinen vaunu alettiin tuntea, kuljetti kalpeaa väkeä, jonka nähtiin tuijottavan jäykästi ulos vaunun ikkunoista mitään näkemättömin, mustin silmin.

Sanottiin, että joku oli joskus noussut SIlverpilenin kyytiin, kun se oli pysähtynyt Kymlingen hylätyllä asemalla, mutta niin tehnyt sai huomata, että juna saapui takaisin samalla hylätylle asemalle,

riippumatta siitä, kuinka pitkää junan kyydissä oli ollut, ja että aika joka oli junan ulkopuolella kulunut oli täysin toinen kuin sen sisäpuolella matkustaessa.

Kerrottiin myös, että Silverpilenin kyytiin nousseet olisivat tulleet hulluiksi ja pian kuolleet matkustettuaan outojen matkustajien kanssa.

Ihmiset näkivät myös silloin tällöin, että junasta poistui matkustajia. Nämä liikkuivat äänettömästi ja hitaasti kuin olisivat kulkeneet raskaassa vedessä, ja katosivat pian jonnekin hylätyn metroaseman varjoihin.

Tunnelbana luopui maalaamattoman vaunun käytöstä 90-luvun alussa, mutta havainnot Silverpilenistä eivät päättyneet siihen. Niitä tehdään edelleen.

Ehkäpä Kymlingen asema on vain paikka, jonka kautta kuolleet kulkevat joskus elävien maille ja palaavat sitten tuonpuoleiseen.