Thread by @KatjaMerituuli

#Outojoulukalenteri #Outotarina
Luukku 11.
Tämä on Boulia Shire keskellä Australian suurta outbackiä. Aluetta, jossa ei muuten kannata harhautua tieltä.

Ja kun ajatte pitkin tietä, joka kulkee läpi Boulia Shiren. ja miksette ajaisi, leviää ympärillenne maa, johon katoatte kuin muurahainen.

Se on valtaisa maa, Unimaa, jonka yksitoikkoisuutta rikkovat erilaiset kivi- ja kalliomuodostumat ja pienet alueet, jossa vesi pyrkii lähemmäs pintaa, ja johon on tungeksinut puskamaailmalle tyypillistä kasvistoa.

Jossain vaiheessa vastaan tulee kyltti: "Saavutte nyt Min Min valojen alueelle."

Ette ehkä halua ajaa siellä yöllä. Tai ehkä haluatte, jos olette sillä tavoin virittäytyneet. Minä ehkä olisin.

Ja mitä ovat Min Min- valot?

Ne ovat mysteerisiä kirkkaita valopalloja, jotka ilmestyvät öisin aution maan ylle. Muodoltaan ne ovat yleensä pyöreitä tai huikan litistetyn pallon muotoisia, ja väriltään vaihtelevia, useimmiten valkoisia, mutta niiden tiedetään pystyvän muuttamaan väriä.

Niiden kokoa on vaikea määritellä, sillä ne eivät koskaan päästä aivan lähelleen, ja outbackin pimeydessä on hiukan vaikea määritellä kuinka kaukana ne ovat.

Maailma on täynnä mysteerivaloja, ja voisin kertoa tarinoita monestakin, mutta Min Min valoissa on eräs piirre, joka erottaa ne omaksi ilmiökseen: Min Min valot jahtaavat, jopa vainoavat öisiä matkalaisia.

Liikuitpa autolla tai kävellen, Min Min valo voi yhtäkkiä ilmestyä jostain lähellesi ja se alkaa selvästi seurailla. Hetkellisesti saatat luulla, että se lähti ja jätti sinut rauhaan, ja pian se ilmestyy taas jostakin. Niiden tiedetään jopa ajaneen autoja takaa.

Mutta parempi on kuitenkin yrittää karkuun, kuin lähteä seuramaan, sillä sitäkin on tapahtunut, ja joka Min Min valoa alkaa seurata pitkälle syrjään teistä ei ehkä koskaan palaa unimaasta.

Ilmiö on niin laajasti dokumentoitu että on vain todettava, että se on tosi, ja sitten ehkä pohdittava, mikä se takana on.

Tutkijat ovat yrittäneet selittää valoja esim, maasta kumpuavilla forforoivilla kaasuilla, bioluminensseilla hyönteisparvilla, hiukkasilla ja kangastuksilla. Mikään teoria ei ole kovin hyvä.

Nykyisen nimensä Min Min – valot ovat saaneet niiden ilmestymisalueen sydämessä aikoinaan sijainneen Min Min- hotellin mukaan. Hotellista ei tosin ole jäljellä enää kuin rauniot.

Hotelli sijaitsi tien vieressä Boulian ja Middletonin kaupunkien välissä. Se rakennettiin 1800-luvun alussa. Yksi ensimmäisistä johtajista oli William Lilley.

Hotellinjohtaja, joka piti hotellia keskellä inhimillistä tyhjyyttä luonnollisesti myös asuin hotellissa perheineen. Hänen vaimonsa kuoli 1897, ja haudattiin pieneen hautausmaahan hotellin maille.

Tuntuu hassulta, että hotellilla on hautausmaa, mutta kun ajattelee aikaa ja olosuhteita, se ei olkeastaan ole yhtään ihmeellistä. Hotelli oli eristyksessä kaikesta polttavan autiomaan keskellä. Autiomaan, joka oli todella armoton.

Vuonna 1889 James Collins, hotellin työntekijä kuoli janoon tiellä hotellin lähellä. Oli ollut sietämättömän kuuma, lämpötila oli varjossa +45 astetta.

James oli ollut jotain työtä suorittamassa ja palaamassa hotelliin, kun hän oli tuupertunut maahan ja kuollut vain muutaman kilometrin päässä hotellista. Hän oli hautausmaan ensimmäinen vainaja.

William Lilleyn jälkeen hotelli oli hetken Jane McMillanin johdossa, mutta tämä kuoli ja haudattiin hotellin hautausmaalle.

Vuonna 1915 Hotellin vetovastuun otti Agnes Evelyn.

Agnes oli työskennellyt hotellilla jo silloin kun rouva Lilley kuoli, mutta paljon pahempaa Agnesin kannalta oli, että Unimaa vaati myös hänen 9-vuotiaan poikansa hengen. Poika katosi erämaahan, ja oli löydettäessä elossa,

mutta niin pahoin muurahaisten syömä, että menehtyi pian sen jälkeen. Myös Agnesin toinen lapsi päätyi 4 vuotiaana hautaan hotellin takana vuonna 1912.

Ensimmäinen muistiinmerkintä Min Min valoista eurooppalaisperäisten tekemänä on lehtijutusta vuodelta 1926, ja siinä kerrottiin, että ensimmäiset valot nähtiin vuonna 1912.

Vuonna 1915 hotelli oli mennyt jo huonoon kuntoon. Siitä oli myös tullut hiukan huonomaineinen, ja sanottiin, että hotellissa asui vakituisesti naisia, jotka pitivät seuraa miesvieraille.

Hautausmaalla on kaksi hautaa, joiden vainajia ei tunneta. Heidän arvellaan olevan palvelustyttö Mary Mathson, joka kuoli 1916 ja Agnesin veli, joka kuoli sammuttaessaan maastopaloa vuonna 1923.

Vuonna 1916 hotellissa palvellut tyttö nimeltä Mary Matthson kuoli ja hänetkin haudattiin hotellin maille.

Vuonna 1924 Min Min hotelli paloi.

Agnes jäi vielä alueelle, ja kuoli 1953, menetettyään vielä kaksi lastaan, nyt jo aikuisia, erämaan ankaruudelle. Agnesin hauta on aivan lähellä vanhaa Min Min hotellin paikkaa,

vaikka ei sentään sen hautausmaalla, joka 1900-luvun puoleenväliin mennessä oli muuttunut hoitamattomaksi jättömaaksi.

Onko Min Min valoilla tekemistä hotellin vanhan hautausmaan kanssa? Tanssiiko Agnesin suru valoina taivaalla?

Moni sanoo kuitenkin, että näkökulmamme on kapea. Aboriginaalien suullinen perinne ulottuu pidemmälle ja syvemmälle kuin melkein minkään muun ihmisryhmän. Ja he kertovat, että Uniajassa, Unimaassa, valot ovat ennenkin tanssineet loputtoman maan yllä.