Thread by @jmkorhonen

Valta. Se on semmoinen asia mistä emme puhu ollenkaan tarpeeksi. Tämä näkyy esim. niin, että moni kuvittelee työntekijän olevan aina tasavertaisessa neuvotteluasemassa työnantajaan nähden, tai miljardöörillä ja köyhällä olevan yhtäläiset mahdollisuudet saada asiansa sanotuksi.

Puhutaan siis aiheesta nyt. Valta on karkeasti sanoen kykyä saada maailmassa aikaan semmoisia muutoksia mitä muuten ei tapahtuisi. Joskus se voi olla mm. kykyä saada ihmiset toimimaan tavoilla, millä he eivät muuten toimisi.

Kaikilla elävillä olennoilla on oltava jonkun verran valtaa eli kykyä vaikuttaa maailmaan; muuten ne eivät olisi edes elossa. Valta ei siis ole itsessään paha asia, vaan jotain semmoista, mitä kaikilla meillä pitäisi olla.

Ongelmallista on vain se, kun valta keskittyy liikaa, ja kun valtaa voidaan käyttää toisten alistamiseen ja/tai valtaa voidaan käyttää vallan kasaamiseksi edelleen.

Yksi tärkeä syy tähän on se, että valta on isolta osin (ei kokonaan) nollasummapeliä. Jos jollakulla on enemmän valtaa, jollain toisella on lähes aina vähemmän valtaa. Tämä johtuu viime kädessä siitä, että fotosynteesiin sopivaa pinta-alaa on rajallisesti.

Jos siis esimerkiksi ihmiset ottavat käyttöönsä maa-alueita, toisten eliölajien valta vähenee. Politiikassa samaten: Eduskunnassa on 200 paikkaa eikä lisää tule ihan helposti.

Tämä vallan nollasummapeli on ollut turhan helppo unohtaa niin kauan kun olemme voineet lisätä ihmisten valtaa muiden eliöiden kustannuksella ilman että seuraukset purevat meitä takapuolesta. Nyt tämä tie on vaan kuljettu loppuun.

Siksi meidän pitääkin nyt ryhtyä puhumaan vallasta ja sen jakamisesta vakavasti. Emme voi enää jatkaa teeskentelyä, että voimme tehdä kaikista ihmisistä pieniä jumalia ilman että sillä on vaikutusta mihinkään.

Jotta voimme puhua vallasta älykkäämmin, kannattaa miettiä, mitä eri vallan lajeja on olemassa. Itse pidän sosiologi Michael Mannin teoriasta, jossa hän jakaa vallan neljään toisiinsa yhteydessä olevaan "valtakeskittymään."

Näitä valtakeskittymiä ovat 1. taloudellinen valta, 2. poliittinen valta, 3. sotilaallinen tai pakottava valta, 4. ideologinen valta.

Perinteisesti, kun puhumme vallasta, tuppaamme ajattelemaan lähinnä poliittista valtaa ja sitä, kuka sitä käyttää. Mutta kaiken pohjana on taloudellinen valta: toisin sanoen, kyky päättää yhteisön käytössä olevien resurssien jakamisesta.

Ilman taloudellista valtaa, muita vallan lajeja ei olisi oikein olemassa. Esimerkiksi pakottavaa valtaa käyttäviä sotilaita ja poliiseja ei voitaisi ruokkia, jos taloudellinen valta ei sitä salli.

Taloudellinen valta on siis monessa mielessä perustavanlaatuisinta valtaa. Eliöt, joilla ei ole taloudellista valtaa edes sen verran, että kykenevät hankkimaan ruokansa, ovat täydellisesti toisten armoilla.

Toisaalta, taloudellista valtaa olisi vaikea ylläpitää ilman esim. pakottavaa ja/tai ideologista valtaa, joka estää toisia viemästä valtaa tai vakuuttaa toiset siitä, että vallitseva asiantila on hyvä ja oikeutettu.

Valtakeskittymät ovat siis toisistaan riippuvaisia.

Ja vallan eri lajeja voi muuttaa toisiin. Valtaa päättää resurssien käytöstä, eli taloudellista valtaa, voi hankkia mm. poliittisella tai sotilaallisella vallalla. Taloudellisella vallalla taas voi hankkia muita vallan lajeja, mm. ideologista mainonnalla l. propagandalla.

Nykyisessä yhteiskunnassa monenlaiset tekniikat, maanviljelyksestä alkaen, ovat tehneet vallan kasaamisen ja keskittämisen paljon helpommaksi mitä se oli ihmisen evolutiivisen historian aikana. Kenties siksi emme osaa olla tarpeeksi varuillamme.

(Antropologien kuvaukset yhteisöistä, jotka elävät keräilytaloudessa, antavat vahvan syyn uskoa, että ihmisillä on vahva taipumus kohti tasa-arvoisuutta ja vallan keskittymien kavahtamista. Tämä taipumus ei vain riitä nykyaikana yksinään.)

Nykymaailmassa yksittäiselle ihmiselle voi hyvin keskittyä niin paljon valtaa, että hän käytännössä päättää miljoonien elämästä ja kuolemasta. 1900-luvun diktatuurit ovat tästä erinomainen esimerkki.

Perinteisten poliittisten ideologioiden yksi keskeinen ero on siinä, mitä vallan keskittymiä ne pitävät vastustettavina.

Esim. liberaalit kavahtavat valtiolle keskittyvää valtaa, sosialistit talouselämän päättäjille keskittyvää valtaa. (Tästä huomiosta kiitos @LiberoSuomen ,

https://twitter.com/LiberoSuomen/status/1458799444296617985?s=20

)

Keskittyvän vallan kavahtaminen on oikein. Vallan keskittymisestä eli eriarvoistumisesta aiheutuu säännöllisesti yhteiskuntien paskoontumista. Käytännössä kaikilla mittareilla eriarvoisemmat yhteisöt ovat kaikille paitsi ehkä kasan päällimmäisille huonompia kuin tasa-arvoisemmat.

Vaarallisimmillaan vallan keskittyminen voi johtaa karmiviin katastrofeihin. Mitä suurempia voimia tekniikkamme yksittäisille ihmisille antaa, sitä suurempia ovat myös vallan keskittymisen riskit.

Mutta omasta mielestäni nämä kaikki "perinteiset" poliittiset ideologiat ovat todellisuudelle vähän samaa kuin uskonnot ateismille: jokainen uskonto on ateistinen n uskonnon suhteen, ateismi n+1:n. Ja jokainen uskonto on sokea omille virheilleen.

Johdonmukaisin kritiikki kaikkia (n+1) vallan keskittymiä ja niistä seuraavia haitallisia hierarkioita vastaan tuleekin anarkisteilta. Kannattaa lukea vaikka ei anarkistiksi tunnustautuisikaan (minusta esim. anarkistinen utopia on hyvä johtotähti, ei välttämättä tavoite).

Itse pidän kaikkia vallan keskittymiä ongelmallisina ja lähtökohtaisesti vastustettavina. Yksi syy on se, että kun vallan keskittyminen pääsee kerran käyntiin, se on helposti samanlainen korkoa korolle-ilmiö kuin kulkutauti. Asiaan pitäisi puuttua ennen kuin se räjähtää.

Koska uskon, että eliöt itse ovat parhaita asiantuntijoita sen suhteen millaiset asiat tekevät heidät onnellisiksi, uskon että optimaalisin ratkaisu olisi jakaa valtaa mahdollisimman tasa-arvoisesti. Kts.

https://twitter.com/jmkorhonen/status/1363834959379718147?s=20

Optimaalisessa tilanteessa kaikilla elollisilla olennoilla olisi sen verran valtaa, ettei niitä voisi alistaa tekemään asioita joihin niitä ei voi vapaaehtoisesti suostutella, mutta ei niin paljon valtaa, että ne voisivat alistaa muita näin.

Jos yksilöllä on liian vähän esimerkiksi taloudellista valtaa, hänen on käytännössä pakko tehdä asioita jotka tuottavat hänelle tarpeeksi ravintoa, suojaa, ja - sosiaalisilla lajeilla - kokemuksen yhteisöön kuulumisesta.

(Sosiaalisille lajeille yhteisöstä ulossulkeminen on niin kova rangaistus, että jos ihminen sulkee eläimiä yhteisöistään, sitä pidetään yleensä eläinrääkkäyksenä. Jos ihminen sulkeutuu ulos yhteisöstään koska hänellä ei ole tarpeeksi taloudellista valtaa, lopputulos on sama.)

Tästä syystä esimerkiksi työntekijän ja työnantajan neuvotteluasema on vain harvoin tasavertainen, eikä talous, jossa muutamat omistavat enemmän kuin 50% maailman ihmisistä yhteensä, ole mitenkään tasavertaisten leikkikenttä.

Ja koska valta on suurelta osin nollasummapeliä, niitä, joilla on liian vähän valtaa, voidaan auttaa tehokkaasti vain jos niiltä, joilla on liikaa valtaa, otetaan vähän pois.

Esimerkiksi taloudellinen valta ei ole riippuvaista siitä, kuinka paljon ihmiset tienaavat killinkejä, vaan siitä, mitä noilla killingeillä saa.

Asioiden hinta riippuu kysynnästä ja asiakkaiden maksukyvystä. Tämä näkyy erinomaisesti vaikkapa asuntojen hinnoissa: kasvukeskuksissa ne nousevat heti kun lainaa saa helpommin. (Ja kuka saa enemmän lainaa, köyhä vai rikas?)

Näitäkään asioita ei ole tarvinnut ennen niin murehtia kun on voitu sanoa että so not, lisätään tuotantoa niin että kaikille riittää.

Mutta kun nyt ei enää oikein voida lisätä. Pitäisi pikemmin vähentää.

Ihmisten varallisuutta tulisikin tarkastella ennen kaikkea osuutena kokonaisvarallisuudesta, esimerkiksi nettotuloja suhteessa bruttokansantuotteeseen. Tämmöinen vertailu kertoisi, miten paljon ihmisillä on taloudellista valtaa.

Samoista syistä suhteellista köyhyyttä eli taloudellisen vallan puutetta ei voida vähentää ilman että tulojen ja varallisuuksien jakoon puututaan jotenkin. Se ei yksinkertaisesti ole mahdollista tuotantoa lisäämällä, vaikka ympäristön kestokyky jälkimmäisen sallisikin.

Ja koska vallan eriarvoisesta jakautumisesta ei ole käytännössä mitään hyötyjä, paitsi kaikkein vallakkaimmille, ja siitä on valtavasti haittoja, niin uskon että nämä asiat tajutaan kyllä ennen pitkää.

Iso muutos tullee sitten, kun ihmiset laajalti tajuavat yksinkertaisen asian: myös taloudellinen valta on valtaa siinä missä äänioikeus, ja sen keskittäminen harvojen käsiin ei ole reilua saati hyvä idea.