Tälle pitää saada loppu. Se tapahtuu ottamalla kohteeksi kryptovaluuttojen ns. on- ja offrampit eli paikat missä kryptoja voi vaihtaa oikeaan rahaan ja takaisin. Lisäksi tullin erikoistarkkailuun kaikki ulkomaiset kaupat jotka hyväksyvät kryptoja.
Ei kannata uskoa niitä jotka väittävät ettei asialle voi tehdä mitään. Kryptoja ei ehkä voi kieltää kokonaan mutta niistä voidaan tehdä hyvin äkkiä hyödyttömiä sulkemalla on- ja offrampit.
Kryptovaluutoilla ei käytännössä ole mitään yhteiskunnallista lisäarvoa tuovaa käyttökohdetta vaan kyseessä on pyramidihuijaus (tai ”trapetsoidihuijaus”) ja spekulatiivinen keinottelu sekä rikollisen toiminnan helpottaminen.
Täydelliseen torjuntaan ei tarvitse onneksi pyrkiä, arvo romahtaa ja tuhoava louhinta siten loppuu kun isoimmat rahavirrat kryptoon ja pois kryptosta tukitaan.
Tämä tulee herättämään kryptouskovaisten raivoa. Tämän raivon ymmärtää parhaiten kun ymmärtää kyseessä olevan eräänlaisen uskonlahkon.
Mutta kun eivät saa itse asioita korjattua niin heitä on vähän autettava.
• • •
Missing some Tweet in this thread? You can try to
force a refresh
Yritän nyt selittää lyhyesti ja ymmärrettävästi, mistä kryptovaluutoissa ja lohkoketjuissa on kyse, ja miksi pidän epätodennäköisenä, että ne olisivat kovin paljon muuta kuin kasinoita tulevaisuudessakaan.
Taustaksi: olen seurannut kryptoskeneä noin vuodesta 2010 ja 2016-2018 selvitin lohkoketjutekniikan käyttömahdollisuuksia Tekesin rahoittamassa projektissa työkseni. Tavoitteemme oli löytää lohkoketjuille jotain todellista käyttöä. Tämä osoittautui kauniisti sanoen hankalaksi.
Ensinnäkin on syytä ymmärtää, miten ja miksi koko kryptovaluutta- ja lohkoketjuskene syntyi. Kaikki alkoi Bitcoinista, joka kehitettiin anarkokapitalististen ns. kryptoanarkistien tai "cypherpunk"ien piirissä ratkaisuksi ongelmaan, joka kosketti lähinnä kryptoanarkisteja.
Jos haluaa ymmärtää miksi olemme liemessä ympäristömme rajojen kanssa, asiaa voi auttaa kun tajuaa, että viime vuonna (2020) maailman kaikki 20-59 vuotiaat ihmiset olisivat voineet ympäri vuoden raatamalla tehdä noin 0,41% siitä työstä mitä ulkoiset energianlähteemme tekivät.
Esiteollisella ajalla eläneet ihmiset eivät yksinkertaisesti kyenneet muuttamaan maailmaa niin hirvittävällä voimalla ja niin nopeasti mihin me koneidemme ansiosta kykenemme. Silti hekin saivat aikaan paikoitellen vakavia, joskin vain paikallisia ympäristökatastrofeja.
Kun voimamme kasvaa ja jäljellä olevien ehjien ekosysteemien määrä hupenee, viisautemme pitäisi lisääntyä vähintään samassa suhteessa, mielellään nopeammin.
Muuten kaunis avaruusaluksemme karkaa hallinnastamme.
Käydäänpäs vähän läpi markkinoiden väitettyä tehokkuutta.
Nyt ensinnäkin: markkinamekanismi on teoriassa erittäin etevä järjestelmä ratkaisemaan resurssienjaon ongelma, eli se, miten rajallinen määrä resursseja jaetaan niin, että ihmiset saavat mahdollisimman paljon iloa.
On myös hyvät perusteet sanoa, että markkinamekanismin osittaisella puuttumisella oli vaikutusta esim. Neuvostoliiton talouden kaatumiseen. Kuitenkin on syytä muistaa, että kukaan ei ole tiettävästi kyennyt osoittamaan sen olleen järjestelmän tuhon juurisyy.
Tästä sitten seuraa, että edelleenkin kritiikki vallitsevaa yltiöpäistä kapitalismia kohtaan tyrmätään luulemalla, että kriitikko haluaisi lopettaa markkinajärjestelmän ja korvata sen jollain Neuvostoliiton suunnitelmataloudella.
"Yksityistetään kaikki niukat resurssit" on semmoinen ympäristökriisin ratkaisuidea, mikä tulee joskus mieleen varmaan jokaiselle joka on käynyt yhdenkin kurssin taloustiedettä.
Se on niitä kuuluisia ratkaisuja, jotka ovat kauniita, yksinkertaisia, ja huonoja.
Teoriassa resurssien yksityistäminen tai se, että kaikelle laitetaan hinta, olisi tietenkin talousteorian näkökulmasta tehokas ratkaisu - jos eletään täydellisissä markkinoissa joissa Pareto-tehokkuuden kriteerit täyttyvät.
Mutta todellisuudessa emme elä.
Käytännössä tämmöinen ratkaisu voisi olla mitenkään reilu vain jos ENSIN jaetaan talouden pelimerkit melko tasan, ja rakennetaan vahvat instituutiot jotka estävät vallan keskittymisen tulevaisuudessakin.
Sitä ennen yksityistäminen sataa vain rikkaimpien laariin.
Minua kun taitaa seurata moni semmoinen joka ei välttämättä ihan hirveän aktiivisesti seuraa turvallisuuspoliittisia ja maanpuolustukseen liittyviä jupinoita, niin ajattelinpa lyhyen tietoiskun tilanteesta, tai omasta käsityksestäni siitä, kirjoitella. (Ketju.)
Olen itte siis näitä juttuja seuraillut aktiivisesti n. 25 v mutta missään virallisessa asemassa tai muutenkaan asiantuntija en ole. Maanpuolustuksesta kiinnostunut vain.
Tilannehan on siis se, että ikävä kyllä lopullisen rauhan aika ei ole vieläkään puhjennut. Kremlin herrat ovat osoittaneet toistuvasti, että tilaisuuden tarjoutuessa hyvinkin perinteinen asevoima kuuluu heidän omien etujensa ajamiseen käytettävään kalustoon.
Vielä yksi juttu tutkimuksen hyödyistä elämälle: etenkin yhteiskuntatieteelliset ja humanistiset alat tuottavat uusia abstrakteja käsitteitä, kuten vaikka (aikanaan) "Suomi" tai "banaali paha" tai "rakenteellinen syrjintä."
Näitä tarvitaan, koska työmuistimme on heikko.
Koska emme pysty pitämään päässämme kovin montaa asiaa aktiivisena yhtä aikaa, monimutkaisempi ja syvällisempi ajattelu vaatii abstraktioiden käyttöä. Ilman näitä abstrakteja käsitteitä, emme voisi ajatella tai keskustella kyseisistä asioista, ainakaan kovin järkevästi.
Käytännöllisessä mielessä ja esim. demokratialle oleellisen kansalaiskeskustelun kannalta asioita ei oikeastaan ole olemassa ennen kuin niille on nimi. Jos vaikkapa johonkin yhteiskunnalliseen epäkohtaan halutaan puuttua, se täytyy ensin havaita ja sille antaa nimi.