Toisaalta, Neuvostoliiton onnistumiset, etenkin lähtökohdat (likimain feodaaliasteelta aloittaminen, sisällissota, ulkomaiden kauppasaarto, paranoidi diktaattori, toinen maailmansota) huomioiden, ovat jopa hämmästyttäviä.
Järjestelmä ei ollut ihan toimimaton.
Omakaan järjestelmämme ei toki ole ollut ihan toimimaton. Olemme saaneet aikaan paljon hyvää ja kestäneet vain muutamin kriisein jo 30 v kauemmin kuin Neuvostoliitto. Mutta jää nähtäväksi, seuraako ”todella olemassa oleva kapitalismi” ”todella olemassa olleen sosialismin” tietä.
Neuvostojärjestelmän keskeinen ongelma oli vallan keskittyminen. Juuri se, että pienellä joukolla oli valtavasti valtaa ja suurella osalla ei juuri mitään valtaa, mahdollisti monenlaiset hirveydet sekä ihmisiä että luontoa kohtaan, ja esti muutokset ajoissa.
Oman järjestelmämme keskeinen ongelma on vallan keskittyminen. Juuri se, että pienellä joukolla on vuosi vuodelta enemmän valtaa ja suurella osalla ei juuri mitään valtaa, mahdollistaa monenlaiset hirveydet sekä ihmisiä että luontoa kohtaan, ja voi estää muutokset ajoissa.
Neuvostojärjestelmässä taloudellinen valta oli keskitetty pienelle joukolle kaappaamalla ensin poliittinen valta. Omassa järjestelmässämme pieni joukko on saanut jo haltuunsa pääosan taloudellisesta vallasta ja on ottamassa poliittista valtaa.
Enemmistölle tästä on vain harmia.
Neuvostojärjestelmän ongelmat kuten valtava haaskaaminen ja tehottomuus hyvinvoinnin tuottamisessa juontuivat isolta osin talouden kirjanpidon puutteellisuudesta. Yksinkertaistukset eivät haitanneet aluksi, mutta ajan myötä kirjanpito erkani todellisuudesta enenevästi.
Kirjanpidossa esimerkiksi luonnolla ei ollut mitään arvoa, jos sille ei oltu tehty ”työtä.” Kirjanpitoa ei saatu korjattua, koska kyseisenlainen kirjanpito oli ideologisesti ”oikein” ja ennen kaikkea, koska kirjanpidon korjaaminen olisi horjuttanut järjestelmän perusteita.
Omassa järjestelmässämme ongelmat kuten valtava haaskaaminen ja tehottomuus hyvinvoinnin tuottamisessa juontuvat isolta osin talouden kirjanpidon puutteellisuudesta. Yksinkertaistukset eivät haitanneet aluksi, mutta ajan myötä kirjanpito on erkaantunut todellisuudesta enenevästi.
Kirjanpidossamme esimerkiksi luonnolla ei ole mitään arvoa, jos joku ei maksa siitä. Kirjanpitoa ei saada korjattua, koska kyseisenlainen kirjanpito on ideologisesti ”oikein” ja ennen kaikkea, koska kirjanpidon korjaaminen horjuttaisi järjestelmämme perusteita.
Neuvostojärjestelmässä vallassa olleet ymmärsivät oikein hyvin, että järjestelmää pitäisi korjata. Mutta korjaukset olisivat horjuttaneet poliittisessa valtapelissä huipulle nousseen nomeklatuuran asemaa ja erioikeuksia. Muutosten olisi pitänyt muuttaa kaikki muuttamatta mitään.
Omassa järjestelmässämme vallassa olevat ymmärtävät oikein hyvin, että järjestelmää pitäisi korjata. Mutta korjaukset horjuttaisivat taloudellisessa valtapelissä huipulle nousseen nomenklatuuran asemaa ja erioikeuksia. Muutosten pitäisi muuttaa kaikki muuttamatta mitään.
Sivumennen sanoen, kukaan ei ole edelleenkään kyennyt vakuuttavasti todistamaan, että talouden ongelmat olisivat olleet keskeinen syy Neuvostoliiton kaatumisessa. Mutta lienee selvää, että ne olivat iso osa tyytymättömyyttä, joka vei uskon järjestelmään.
Samaan tapaan tulevaisuuden historioitsijoilla tulee olemaan vaikeuksia todistaa kiistattomasti, että esimerkiksi kasvavilla eriarvoisuuksilla olisi ollut mitään tekemistä läntisen järjestelmän kriisin kanssa. Mutta on selvää, että ne ovat iso osa tyytymättömyyden juurisyitä.
PS. Ainakin Plokhyn kirja Chernobyl antaa aika vahvasti ymmärtää, että ympäristöongelmilla ja niistä nousseella ympäristöliikkeellä oli merkittävä rooli neuvostojärjestelmän kaatumisessa. Saapa nähdä toistaako historia itseään.
Pps. Tässä ylläolevia vastaavan argumentin esittää Snyder.
Mitä mietin NATO-jäsenyydestä vuoden 2022 kynnyksellä?
En edelleenkään ymmärrä puhetapaa missä ei suostuta näkemään, että jäsenyydestä aiheutuisi myös haittoja ja riskejä, ja että näitä pitäisi punnita hyötyjä vasten. Mutta liittyminen on nyt ajankohtaisempaa kuin aikoihin.
Keskeinen skeptisyyden aihe NATOssa liittyy kohdallani edelleen siihen, että eurooppalaisten kumppaneiden sotilaallinen suorituskyky on likimain pyöristysvirhe Yhdysvaltojen suorituskykyjen rinnalla. Ja Yhdysvallat on epäluotettava liittolainen.
Yhdysvaltojen halu auttaa riippuu täysin maan sisäpolitiikasta. Ja se on ollut sekaisin jo pari vuosikymmentä. On ihan realistinen skenaario, että seuraavina vuosikymmeninä maassa on ainakin ajoittain hallinto, joka tekisi vuosisadan diilin Kremlin hallitsijoiden kanssa.
Nyt kun OL3 on saatu valmiiksi, olisi syytä siirtyä seuraavaan asiaan eli keskustelemaan kulutuksen rajoista.
On nimittäin vain matematiikkaa, ei mielipide, että jos emme opi laittamaan kulutukselle rajoja, mikään määrä vähähiilistä energiaa tai muutakaan tekniikkaa ei riitä.
Ihan yhtä selvää kuin se, että ydinvoimasta voisi olla paljonkin apua näissä kinkereissä, on myös se, että meidän on yhteiskuntina nyt opittava vetämään rajat johonkin. Luonto, markkinatalous, Herra Jumala tai mikään muukaan mekanismi ei sitä tule tekemään, ajoissa ainakaan.
Vallitsevassa ilmastokriisikeskustelussa ”vihreä kasvu” on se taikasana minkä luotetaan muuttavan kaiken ilman että mikään muuttuu. Sori, homma ei toimi näin. Vallitsevassa järjestelmässä kaikki mitä tuotetaan, myös käytetään.
Tänään opin, että kävimme ymmärtämättömyydessämme ja ahneudessamme todella lähellä n. totaalista tuhoa otsoniaukon kanssa. Jos bromi olisi ollut halvempaa, CFC-yhdisteiden sijaan olisimme lähes varmasti käyttäneet BFC-yhdisteitä ja tuhonneet otsonikerroksen.
Bromi olisi kelvannut samaan käyttöön mainiosti ja esim. kemian nobelisti Paul Crutzen totesi 2002, että oli puhtaasti tyhmyrin onnea ettemme päätyneet käyttämään BFCitä. Ne olisivat tuhonneet otsonin 45 kertaa tehokkaamin kuin CFCt.
Seurauksena olisi ollut otsonikerroksen liki totaalinen tuho ennen kuin edes ymmärsimme miksi otsoni on Tärkeää tai mitä sille oli tapahtumassa.
Tämmöiset läheltä piti-jutut eivät herätä luottamusta siihen, että kapitalistiset hitaat paperiliitinmaksimoijat olisivat turvallisia.
Valta. Se on semmoinen asia mistä emme puhu ollenkaan tarpeeksi. Tämä näkyy esim. niin, että moni kuvittelee työntekijän olevan aina tasavertaisessa neuvotteluasemassa työnantajaan nähden, tai miljardöörillä ja köyhällä olevan yhtäläiset mahdollisuudet saada asiansa sanotuksi.
Puhutaan siis aiheesta nyt. Valta on karkeasti sanoen kykyä saada maailmassa aikaan semmoisia muutoksia mitä muuten ei tapahtuisi. Joskus se voi olla mm. kykyä saada ihmiset toimimaan tavoilla, millä he eivät muuten toimisi.
Kaikilla elävillä olennoilla on oltava jonkun verran valtaa eli kykyä vaikuttaa maailmaan; muuten ne eivät olisi edes elossa. Valta ei siis ole itsessään paha asia, vaan jotain semmoista, mitä kaikilla meillä pitäisi olla.
Lieväksi järkytyksekseni huomasin, että se mitä "riskin siirtäminen työntekijöille" tarkoittaa ei olekaan yleisessä tiedossa. Korjataan asia. (Eli: miksi @woltapp in tulisi maksaa bonuksia läheteilleen.)
Lähdetään liikkeelle ns. normaalitilanteesta.
Normaalitilanteessa yrityksessä on omistaja ja työntekijöitä.
Omistaja ottaa riskin siitä, että yritys ei menesty. Vastineeksi hänellä on oikeus voittoihin, mikäli yritys menestyy.
Työntekijä ei ota riskiä yrityksen menestymisestä vaan saa sovitun palkan joka tapauksessa. Vastapainoksi hänellä ei ole oikeutta voittoihin, mikäli yritys menestyy.
Työntekijä siis vaihtaa epävarman tuoton mahdollisuuden varmaan tuottoon.
On uskoakseni hivenen naiivia olettaa, että suurvallan myymässä hävittäjäkoneessa ei olisi jonkinlaista kill switchiä tai muuta tapaa jolla kone saadaan tarvittaessa vaarattomaksi.
Olisi aika oleellista miettiä, mitä intressejä myyjällä on Suomessa.
Ja jos ostetaan kymmenellä miljardilla koneita joiden toimivuus tositarpeessa voi riippua siitä, istuuko Valkoisessa talossa sillä hetkellä Kremlin kaveri, niin, no, miettisin vielä.
En tietysti näistä tiedä mutta voisin kuvitella, että semmoinenkin tilanne voi tulla eteen, että kriisi Kremlin kanssa tulisi semmoiseen aikaan mikä ei olisi meille suomalaisille sopivin mahdollinen.