Metsänomistajien etu olisi kehittää metsäteollisuutta kohti pienempiä kuutiomääriä laadukkaampaa tavaraa. Tämä olisi myös luonnon etu, jopa maanpuolustuksenkin. (Alle 60-vuotias metsä ei paljon hidasta panssarivaunuja.)
Mutta nykyiselle metsäteollisuudelle tämä olisi tuho.
Niinpä nykyinen metsäteollisuus tekee kaikkensa pelotellakseen metsänomistajia ja saadakseen heidät uskomaan, että pohjoisen hidaskasvuista ja potentiaalisesti tiheäsyistä puuta voi käyttää vain halvimmalla mahdollisella tavalla.
Ja omistajat uskovat.
Tässä yhtälössä on vaan se fataali ongelma, että ennemmin tai myöhemmin päästömaksut ulottuvat myös hiilinielujen tuhoamiseen. Suomen ja Ruotsin neliraajajarrutus ei pysty tätä estämään, vain hidastamaan.
Sitten Suomesta katoaa nykyinen metsäteollisuus vaikka mitä tehtäisiin.
Pohjoisen tiheäsyinen puu voisi olla maailman parasta huonekalujen ja muiden arvotuotteiden raaka-ainetta, mutta sitä vaan keitetään vessapaperiksi kiinalaisille.
Metsänomistajat eivät saa niin paljon tuloja kuin voisivat saada, ja joskus se romahdus sitten tulee.
Jo nykyisillä hiilipäästöjen hinnoilla joka ikinen nykyisen bulkkimetsäteollisuuden arvoketjun työpaikka nimittäin tekisi reippaasti - siis suuruusluokkaa sata tuhatta € tai enemmän - persnettoa. SEN JÄLKEEN kun tuotannon arvonlisä huomioidaan.
Maltillinenkin hiilimaksu kaataa koko paskan.
Metsäteollisuuden herrat toki osaavat laskea ja tietävät että näin tulee ennen pitkää käymään. Sehän se on se yksi syy miksi Suomeen ei investoida - AY-liikkeen syyttäminen on vain harhautus ja ideologinen bonus.
(Todellisuudessa esimerkiksi työvoimakustannusten muutos 10 prosentilla suuntaan tai toiseen ei näy vaikkapa paperin hinnassa juuri yhtään mitenkään. Mutta AY-liikettä on helppo syyttää.)
Mutta jos asioita katsotaan tunteiden sijaan numeroilla, niin huomataan, että melkein mikä tahansa maksu hiilinielujen tuhoamisesta olisi niin fataali, ettei sitä voisi korvata vaikka kaikki suomalaiset laitettaisiin orjatyöhön metsäfaraoiden työmaille.
Joskus taannoin laskin mitä melko maltillinen arvio hiilinielutuhoista meinaisi jos tuhoista pitäisi maksaa 30 euroa per hiilitonni.
Sillä tuli parhaimmillaan yli 100 000 euroa persnettoa per arvoketjun työpaikka, nettona, sen jälkeen kun arvonlisä vähennetään tappioista.
Tällä hetkellä hiilitonnin hinta EUn päästökaupassa on 84 euroa per tonni. Eli jokainen nykyisen metsäteollisuuden töihin työllistynyt aiheuttaa aika isolla varmuudella, hiilensidonnan epävarmuudet huomioidenkin, enemmän vahinkoa kuin hyötyä.
Tämmöinen ei voi kestää loputtomiin.
Fysiikalla on semmoinen ominaisuus että vaikka voimme aikamme teeskennellä ettei se koske Suomea, niin ennemmin tai myöhemmin se voittaa. Aina.
Sitten tästä maasta loppuu metsäteollisuus, ja on paljon itkua, hammasten kiristystä ja miesvauvojen vaippojen repimistä.
Epäilemättä syntipukit löydetään sitten taas AY-liikkeestä ja luonnonsuojelijoista, ja laskutaidottomat, helposti höynäytettävät uskovat.
• • •
Missing some Tweet in this thread? You can try to
force a refresh
Tätä voisi pitää äimistyttävänä numerotietona näin keskellä pahinta pandemiaa vuosisataan ja isointa kriisiä sitten maailmansotien. Jos siis olisi uskonut oikeiston huutelun heidän ”ylivertaisesta talousosaamisestaan” tai ulinan, miten vasemmistohallitus ”tuhoaa Suomen talouden”.
Kehityksen tarkemmat syyt selvinnevät aikanaan. Totean vain, että esim. rahan jakaminen vähävaraisemmille tyypillisesti johtaa kysynnän ja taloudellisen toimeliaisuuden lisääntymiseen, kun taas ”kannustavat” veronalennukset jo varakkaille lähinnä asuntojen hintojen nousuun.
Jos oikeasti haluttaisiin kasvattaa kaikkien eikä vain jo eniten saaneiden kakkuja, niin rahaa kannattaisi jakaa paljon nykyistä enemmänkin niiltä, joilla sitä on paljon enemmän kuin elämiseen tarvitsee niille, joilla on liian vähän. Sama euro ehtisi kiertää paljon enemmän.
Mitä mietin NATO-jäsenyydestä vuoden 2022 kynnyksellä?
En edelleenkään ymmärrä puhetapaa missä ei suostuta näkemään, että jäsenyydestä aiheutuisi myös haittoja ja riskejä, ja että näitä pitäisi punnita hyötyjä vasten. Mutta liittyminen on nyt ajankohtaisempaa kuin aikoihin.
Keskeinen skeptisyyden aihe NATOssa liittyy kohdallani edelleen siihen, että eurooppalaisten kumppaneiden sotilaallinen suorituskyky on likimain pyöristysvirhe Yhdysvaltojen suorituskykyjen rinnalla. Ja Yhdysvallat on epäluotettava liittolainen.
Yhdysvaltojen halu auttaa riippuu täysin maan sisäpolitiikasta. Ja se on ollut sekaisin jo pari vuosikymmentä. On ihan realistinen skenaario, että seuraavina vuosikymmeninä maassa on ainakin ajoittain hallinto, joka tekisi vuosisadan diilin Kremlin hallitsijoiden kanssa.
Toisaalta, Neuvostoliiton onnistumiset, etenkin lähtökohdat (likimain feodaaliasteelta aloittaminen, sisällissota, ulkomaiden kauppasaarto, paranoidi diktaattori, toinen maailmansota) huomioiden, ovat jopa hämmästyttäviä.
Järjestelmä ei ollut ihan toimimaton.
Omakaan järjestelmämme ei toki ole ollut ihan toimimaton. Olemme saaneet aikaan paljon hyvää ja kestäneet vain muutamin kriisein jo 30 v kauemmin kuin Neuvostoliitto. Mutta jää nähtäväksi, seuraako ”todella olemassa oleva kapitalismi” ”todella olemassa olleen sosialismin” tietä.
Nyt kun OL3 on saatu valmiiksi, olisi syytä siirtyä seuraavaan asiaan eli keskustelemaan kulutuksen rajoista.
On nimittäin vain matematiikkaa, ei mielipide, että jos emme opi laittamaan kulutukselle rajoja, mikään määrä vähähiilistä energiaa tai muutakaan tekniikkaa ei riitä.
Ihan yhtä selvää kuin se, että ydinvoimasta voisi olla paljonkin apua näissä kinkereissä, on myös se, että meidän on yhteiskuntina nyt opittava vetämään rajat johonkin. Luonto, markkinatalous, Herra Jumala tai mikään muukaan mekanismi ei sitä tule tekemään, ajoissa ainakaan.
Vallitsevassa ilmastokriisikeskustelussa ”vihreä kasvu” on se taikasana minkä luotetaan muuttavan kaiken ilman että mikään muuttuu. Sori, homma ei toimi näin. Vallitsevassa järjestelmässä kaikki mitä tuotetaan, myös käytetään.
Tänään opin, että kävimme ymmärtämättömyydessämme ja ahneudessamme todella lähellä n. totaalista tuhoa otsoniaukon kanssa. Jos bromi olisi ollut halvempaa, CFC-yhdisteiden sijaan olisimme lähes varmasti käyttäneet BFC-yhdisteitä ja tuhonneet otsonikerroksen.
Bromi olisi kelvannut samaan käyttöön mainiosti ja esim. kemian nobelisti Paul Crutzen totesi 2002, että oli puhtaasti tyhmyrin onnea ettemme päätyneet käyttämään BFCitä. Ne olisivat tuhonneet otsonin 45 kertaa tehokkaamin kuin CFCt.
Seurauksena olisi ollut otsonikerroksen liki totaalinen tuho ennen kuin edes ymmärsimme miksi otsoni on Tärkeää tai mitä sille oli tapahtumassa.
Tämmöiset läheltä piti-jutut eivät herätä luottamusta siihen, että kapitalistiset hitaat paperiliitinmaksimoijat olisivat turvallisia.
Valta. Se on semmoinen asia mistä emme puhu ollenkaan tarpeeksi. Tämä näkyy esim. niin, että moni kuvittelee työntekijän olevan aina tasavertaisessa neuvotteluasemassa työnantajaan nähden, tai miljardöörillä ja köyhällä olevan yhtäläiset mahdollisuudet saada asiansa sanotuksi.
Puhutaan siis aiheesta nyt. Valta on karkeasti sanoen kykyä saada maailmassa aikaan semmoisia muutoksia mitä muuten ei tapahtuisi. Joskus se voi olla mm. kykyä saada ihmiset toimimaan tavoilla, millä he eivät muuten toimisi.
Kaikilla elävillä olennoilla on oltava jonkun verran valtaa eli kykyä vaikuttaa maailmaan; muuten ne eivät olisi edes elossa. Valta ei siis ole itsessään paha asia, vaan jotain semmoista, mitä kaikilla meillä pitäisi olla.