1. Suomesta: Demokratiassa on aina hyvä ottaa aikaa. Aika on jumalaista. Mutta se pitää käyttää tehoskkaasti, päättäväisesti. Keskeisin pilarimme on aina ollut Suomen puolustus. Sihen on Venäjän sodan haluisuus Ukrainssa huomioiden satsattava nyt enemmän. Määrätietoisesti.
2. NATOon haluaisivat moni, nähtävästi enemmistö. Kansa on tulkinnut sodan opetuksia. Niistä keskeinen on yksinjääminen ja toinen huoltovarmuus, avunsaaminen. Suomen pitää nyt lujittaa läntisiä sidoksiaan (niitä on), niin että Suomi on suojassa, että huoltovarmuus toimii.
3. Reitti NATOon, NATO-mahdollisuus, on Suomen suvereeni oikeus itse ratkaista puolustuskysymyksensä. Me emme ole tai tule miksikään etupiirimaaksi, vaikka Venäjä strategioisaan muuta haluaisi. Kotimaiset esteen mahdollisuuden käyttämiselle on purettava. Se on hyvä pidäke.
4. Lainsäädännöllisten kysymysten lisäksi hyvä ymmärtää, että maltti valttia. Ukrainan opetus on ollut se, että apua täytyy saada. Suomi on myös hyvin strategisella alueella Kuolasta Suomenlahdelle ja Ahvenanmaalle.On helppo ymmärtää miksi Suomen huoltovarmuudelle lännessä tukea.
5. Suomen ja Ruotsin asema on selkeytettävä laajan sodan varalta. Muille ei saisi olle mitään epätietoisuutta, että olemme lännen puolella sotaa vastaa. Elämänmuotomme takana. Samalla lännessä (Washingtonissa) on ymmärrettävä, että vastalahjana Suomi on koskematonta maaperää.
6. Hoidamme itse oman tonttimme. Mutta takeet avusta on saatava. Moni sanoisi, että miksei sitten suoraa NATOon? Limbotilaan jääminen on vaarallista, nyt. NATO-hekemus kiihdyttäisi epävakautta, jonka uhreja olisimme me itse. Nyt on läntisiä sidoksia teräksellä jämäköitettävä.
7. Staattiseen asemaan jäämähtäminen, muuttaa vääjäämättömästi asemaamme, kun Eurooppa rajussa liikkeessä. Pysyessämme paikalllamme kaiken muun liikkuessa, liikumme suhteessa muihin. Olisimme ajopuu. Sekään ei toimi. Eteenpäin siis määrätietoisin askelin, muttei kukonloikin.
8. Tämä ei ole limboilua, vaan strategista suunnittelua yleis-Eurooppalaisen sodan varalta. Niin, että tästä seuraavan 5-vuoden kuluessa varteenotettavassa skenaariosta, tulee Suomen päättäväisellä toiminnalla yhä epätodennäköisempi. Reitit eteenpäin pysyvät samalla myös auki.
• • •
Missing some Tweet in this thread? You can try to
force a refresh
1. Moni kyselee toimintaohjeita. Ei tutkija sellaisia voi antaa, sotkea asioita. Me voimme luoda skenaariota ja arvioida niiden todennäköisyyttä.Antaa politiikkasuosituksia. Prosessit ovat tapaamisia, agendojen sorvaamassa. Valtioviisaasti sopimista. Se poliittisen johdon vastuu.
2. Oma skenaarioni on, että laajempi alueellinen sota seuraavien vuosien kuluessa on varteenotettava todennäköisyys. Siihen pitää, joka tapauksessa valmistautua. NATO-jäsenyyden hakeminen tässä ja nyt, tuo plussia ja miinuksia. Teksti vuoden takaa. is.fi/ulkomaat/art-2…
3. Eteneminen reitillä, joka pitää mahdollisuuden auki ja sementoi Suomen länteen kuulumista on tärkeää. NATO ja EU oleellisia. Yhdysvallat hyvin tärkeä. Riskit tällä reitillä vähäisempi. Mutta poliittinen johto tietää parhaiten, missä mennään. Tästä ei epäilyksiä.
1. Ukrainan sodan opetuksia tähän mennessä. Ukrainan sota on kuin röntgenkuva Venäjästä. Opetuksia syytä lukea Pohjolassa ja Baltiassa tarkkaan.
2. Huoltovarmuus. Aseita puolustajille toimitettava. Tehokkaita olosuhteisiin sopivia. Asejärjestemiä/koulutusta annettu jo vuosien ajan.Tämän sillanpään takaaminen myös meille ensiarvoinen opetus. Varmuutta huoltovarmuudesta haettava. Hyvä, että hankintamme tehty Yhdysvalloista.
3. Informaatiosodan tärkeys. Vapaan Ukrainan tahto pysyä poissa itsevaltaisen Venäjän valtapiiristä näkyy kaikkialla sivistyneessä maailmassa. Maan kansallislaulua soitetaan. Informaatiosodan voittaminen on konkretiaa, koska se on johtanut sotilaallisen huoltovarmuuden nousuun.
1. Ymmärrän NATO-kannatuksen lisääntymisen. Suomessa ylläpidetty ajatusta,jonka mukaan Suomen sotilaallinen liittoutumattomuus liittyy vakauspolitiikkaan. Suomen haluun olla kärjistämättä tilannetta omalta osaltaan, halulla pitää kurissa sotilaallisia jännitteitä lähialueillaan.
2. Samalla on korostettu hyvien Venäjä-suhteiden merkitystä. Vakauspoliittisen perustelun lisäksi. Suomi on vakauttanut aluetta olemalla liitoutumatta ja pitämällä yllä Venäjä-suhdetta. Sekä satsaamalla vahvaa itsenäiseen puolustukseen.
3. Mikä nyt hämmentää juontuu vakauden laajemmassa järkkymisestä. Samalla Venäjä suhde on romahtanut. Paljon sitä, minkä varaan vakauspolitiikka on rakennettu on menetetty. Nyt on aika miettiä perusteita uusiksi. Miten Suomen asema ja rooli tulisi ymmärtää?
1. Venäjä suurvaltapolitiikan perustuu viimekädessä ydinaseisiin. Niillä väläyttely kertoo Putinin kokevansa olevan heikoilla. Tiedetään, että hän olisi ollut valmis samaan, jos Krimin anastus 2014 ei olisi sujunut toivotulla tavalla.
2. Puheen siis varsin arvattavia eskalaatiokeinoja. Ydinkiristys on yksi skenaario, jos konventionaalinen sota ei johda voittoon. Se kertoo myös, että Putin kokee oman asemansa olevan vaakalaudalla.
3. Puheita ei kannata liikaa säikähtää. Ne oli ennakoitavissa. Sodan lopettava ydinisku on äärimmäinen keino, syväpääty. Sitä on oikeutettu valheissa Ukrainan ydinaseohjelmasta. Se käyttö olisi tuhoisaa ei vain kohteiksi joutuville vaan myös Venäjälle itselleen.
1. Miksi Ukraina näytti täysin valmistautumattomalta sotaan? Liikekannallepano jätettiin viime tippaan? Yhdysvaltojen tiedustelutiedothan kertoivat vain yhtä asiaa. Venäjä on vääjäämättömästi hyökkäämässä tietyn kapean ajanjakson puitteissa kaikilta rajoiltaan.
2. Mitä tehdä tässä tilanteessa? Miksi viestittää laajamittaisesta valmiudesta, jos jokatapauksessa ylivertaisempi vihollinen vääjäämättä hyökkäämässä? Miksi siirtää laajoja joukkoja asemiin, joihin heidät voidaan tuhota? Miksi lähteä kujanjuoksuun?
3. Ehkä kannattikin viestittää päinvastaista, heikkoutta, valmistautumattomuutta. Se sai Venäjän rynnäköimään tavalla, jonka torjumiseen oli kykyä. Ehkä Ukrainan tähän astiset onnistumiset ovatkin merkki ansan laukeamisesta? Sota aina odottamatonta.
Muutama huomio Euroopan epävakautumisesta ja sen turvallisuuspolliittisista seurauksista Suomelle ja Pohjolalle. Tiivistyvistä järjestelyistä (MSI) nyt keskustellaan, ja askelin edetään. Mieli vakaana ja katse pallossa, Venäjässä.
1. On selvää, että vallitsevassa tilanteessa omaehtoista uskottavaa puollusta on entisestään sementoitava tulevina vuosina, kuten on aiottu. Vakaus ja luottamus ei palaa vuosiin. Samoin on keskeistä edelleen vahvistaa läntisiä liittosuhteita.
2. Laajemman turvallisuuspoliittisen pohjan nyt epävakauduttua ja luottamuksen Venäjään kadottua vakauttaviin toimiin syytä määrätietoisesti ryhtyä.Sen hyvä tapahtua yhdessä Ruotsin. Kanssa. Pohjolan kollektiivisemman puolustuksen/vakauttamisen roolituksesta hyvä sopia tarkemmin.