Thread by @ipeltonen

Kun mansikkatilojen työvoimasta puhuttiin, tuli selväksi, ettei voi käyttää suomalaisia koska tulisi liian kalliiksi. Jos tulee kalliiksi, kuluttaja ostaa ulkomaista ja kotimaiset tilat joutuvat lopettamaan.

En usko väitettä, mutta jatketaan.

Kun puhutaan maataloudesta ja toimista ympäristön, luonnon, ilmaston, tai työvoiman kohtelun ja palkkojen osalta, vastaus on sama: tulee kalliiksi, kuluttaja ostaa ulkomaista, kotimaiset tuottajat joutuvat lopettamaan.

En usko väitettä, mutta jatketaan.

Kun puhutaan minkä tahansa talouden alan toiminnasta ja vastuullisuudesta, vastaus on viimekädessä globalisaatio: tulee kalliiksi, kuluttaja ostaa ulkomaisen halvemman, kotimaiset yritykset lopettavat toiminnan.

Ollaan siis tilanteessa jossa Suomessa tarvitaan ihmiskauppaa ja orjuutta koska ulkomaillakin on.
Valtiot eivät ole kykeneviä toimimaan, koska globalisaatio ja ulkomaat ja kotimainen talous romahtaa.

Tämä tunnetaan kilpajuoksuna pohjalle. Vain se joka tekee halvimmalla maailmassa, kaikkia oikeuksia polkien ja tuhoja aiheuttaen, voittaa.

Tämä oli myös perustelu verouudistukselle 2004 (HE 92/2004).

Sama perustelu kulkee kautta linjan taloudessa ja politiikassa: voimme menestyä vain juoksemalla kohti pohjaa nopeammin kuin muut.

Kilpajuoksu pohjalle johtaa tuhoon. Tämä on sen perusominaisuus. Lopulta populaatio romahtaa tuhojen alla kun mistään ei enää pysty vähentämään. Jos ihmiskunta juoksee pohjalle, ihmiskunta on se populaatio joka romahtaa.

Kilpajuoksu pohjalle on pirullinen ongelma. Jos et juokse muiden mukana, tapahtuu jotain ikävää. Voi olla, että olet se osapopulaatio joka kuolee pois muiden tiukemmin lean mean kilpailevien populaatioiden jatkaessa juoksua.

Mitä se ikävä on riippuu kokonaisuudesta. En oikeasti tiedä mikä olisi se ikävä joka tapahtuisi jos Suomi yrittäisi irrottautua kilpajuoksusta pohjalle.

Varakkaat muuttaisivat pois? Suurituloiset muuttaisivat pois? Kaikki jotka voivat menestyä ja haluavat menestyä polkemalla muiden oikeuksia muuttaisivat pois?

Tämän tuloksena Suomeen jäisi köyhä kansa joka agraariyhteiskunnassa pakertaa ja yrittää omavaraisesti leipänsä tehdä?

Tämä on uhkakuva joka esitetään. En oikeasti usko siihen. Mutta en myöskään tiedä mitä tapahtuisi.

Jos EU mittakaavassa kilpajuoksua jarrutettaisiin, osin irrottauduttaisiin, tilanne olisi toinen. EU on sen verran suuri, että EU voisi toimia itsenäisenä vähemmän muista riippuvaisena talousalueena.

Kuitenkin, jotain on vaan tehtävä. Joko emme toimi ja päädymme täydelliseen tuhoon, tai toimimme ja yritämme vakuuttaa muutkin siitä, että on pakko toimia, toivottavasti tuhon välttäen tai vähintään sitä lieventäen.

Meidän on välttämättä toimittava vastuullisesti. Tälle ei ole vaihtoehtoa joka ei johtaisi täydelliseen tuhoon.
Jos käy niin, että osa suomalaisista muuttaa pois eikä halua osallistua vastuullisuuden kustannuksiin, menetämme jotain. Ehkä vain vähän. Ehkä enemmän.

Meidän pitää siis jo Suomessa, oman väestömme keskuudessa, saavuttaa jonkinlainen yhteisymmärrys vastuullisuudesta. Siitä, että se maksaa. Siitä, että olemme kaikki valmiita osallistumaan kustannuksiin.

Vaikka olen kuinka vasemmistolainen ja vihreä, joudun ottamaan huomioon omistusoikeiston mielipiteen. Keskustelemaan heidän kanssaan. Etsimään yhteistä, jotain mihin kumpikin voivat sitoutua. Ja hyväksymään sen, ettei kaikki toivomani tule tapahtumaan.

Ei tämä helppoa ole.
Onneksi omistusoikeistossakin on niitä, jotka näkevät ongelman ja ovat valmiita toimiin. Löytyy yhteistäkin. Kompromisseja. Tapoja edetä, vaikka kumpikaan ei olisi aivan tyytyväinen. Ja onnistumisia joissa kumpikin on tyytyväinen.

Suomi tarvitsee meitä kaikkia. Maailma tarvitsee meitä kaikkia. Siitä se ongelmien pirullisuus juontaa juurensa.

#luontokato #ilmastokriisi #SDGs #tasaarvo #yhdenvertaisuus