Thread by @jmkorhonen

Rajallisessa maailmassa yksilöiden vaurauden kysymys tulee ratkeamaan jollain näistä tavoista, tai niiden yhdistelmällä.

1. Rikkaat saavat rikastua entisestään, mutta köyhät pidetään pakkokeinoin köyhinä jotta Maapallon rajat eivät ylity. Tämä on toisin sanoen ekofasismia.

2. Varallisuutta tasataan paljon nykyistä reilummin, vähentäen painetta rikkoa ympäristörajoja jotta pysyisi mukana statuskilpailussa. Tai jopa hengissä, kuten nykyään, kun esimerkiksi rikkaat maat ostavat köyhistä maista viljaa jopa polttoaineeksi.

3. Kilpajuoksu romahdukseen. Rikkaiden ja köyhien annetaan ”rikastua” rajoitta, jolloin ympäristörajoissa ei kyetä, määritelmällisesti, pysymään, ja seurauksena on ennen pitkää romahdus.

Nykyään uskotaan, että teknologinen ihme tapahtuu riittävän ajoissa ennen romahdusta, vaikka yksinkertainen aritmetiikka näyttää, millainen haaste tämä on. (Ihmiskunnan ympäristöjalanjäljen puolittaminen taikaiskusta ostaisi enintäänkin noin 40 vuotta lisäaikaa, ei mitään muuta.)

Seurauksena on siis se, että todennäköinen tulevaisuus on yhdistelmä ekofasismia ja romahdusta. Sen ei tarvitsisi olla, mutta jos emme rajoita sitä, miten paljon yksittäinen ihminen saa kahmia Maapallosta, emme saa tuhoisaa kilpajuoksua romahdukseen ikinä kuriin.

Olen tässä pohtinut sitä, millainen olisi se ketterä yhteiskunta, joka pystyisi luovimaan yhä kapenevien turvamarginaalien ja yhä voimakkaampien teknologioiden kujanjuoksun turvallisesti.

Olen aika varma, että se edellyttäisi, että työpaikka ei ole tärkein taloudellinen turva.

Koska mitä kapeammiksi turvamarginaalit esimerkiksi ympäristöhupsahdusten suhteen käyvät, ja mitä voimakkaammiksi teknologiamme kehittyvät, sitä nopeammin meidän tulisi kyetä reagoimaan potentiaalisesti vaarallisiin toimialoihin - jopa lopettamaan ne ennen kuin pamahtaa.

Jos nämä toimialat a) työllistävät tuhansia ja/tai b) kasaavat omaisuuksien muodossa varastoitavaa valtaa harvoille, niiden rajoittaminenkin voi olla todella vaikeaa.

Silloin on vain ajan kysymys, milloin peruuttamaton vahinko sattuu.

Tämän lisäksi, käytännössä kaikki asiaa tutkivat YKn asiantuntijoita myöten sanovat, että edes ilmastokriisiä (mikä on vain ensimmäinen vastaan tulevista kestävyyskriiseistä) ei saada ratkaistua jos taloudellisiin eriarvoisuuksiin ei puututa.