Thread by @jmkorhonen

Hommatkaapa muuten tieteestä, teknologiasta ja kummankin politiikasta kiinnostuneet tämä kirja käsiinne. On mainio pieni tutkielma tieteestä ja tekniikasta Neuvostoliitossa ja Venäjällä; erinomainen koe tieteen sosiaalisen konstruktivismin hypoteesista.

(Graham, Loren G. 1998. What Have We Learned About Science and Technology from the Russian Experience?. Stanford University Press.)

Muutama mainio pointti. Esimerkiksi se, että lännessä oli edelleen (1998) ja taitaa olla vieläkin taipumus selittää Neuvostoliiton tieteen epäonnistumiset ideologialla, mutta vaieta ideologian roolista onnistumisissa. Joita oli niitäkin.

Kirja on myös hyvä esimerkki siitä, miten tiede on aina vähintään osaksi sosiaalista konstruktiota. Ei (juuri) koskaan täysin, koska tiedettä voidaan koestaa tosimaailmaa vasten. Mutta aina ainakin osittain.

Kirjassa on myös kirjoittamisajankohtaan nähden kaukonäköisiä huomioita siitä, että todistettavasti tiede ja tekniikka eivät tarvitse demokratiaa. Kyllä, NLn systeemi ei ollut yhtä ”tehokas;” mutta se oli monessa suhteessa pelottavan tehokas.

Demokratian ja ihmisoikeuksien puolustus ei siis saa nojata utilitaarisiin argumentteihin esim. demokratian hyödyistä tekniikalle tai taloudelle. Siinä ollaan yhden keikauksen päässä pakkovallan kannattamisesta.

Etiikka on ainoa kestävä puolustus.

Ja veikkaan että Graham osui oikeaan arvellessaan, että Kiinan malli esittää vielä kovan haasteen demokratialle yhdistäessään tekniikan, talouskasvun ja sortovallan tehokkaammin kuin Neuvostoliitto.

Pystymmekö kilpailemaan, ja missä peleissä?

PS. Myös muutama mielenkiintoinen huomio ympäristöliikkeestä Neuvostoliitossa. Protestit alkoivat jo 1958! Ja liikkeellä oli erittäin iso merkitys järjestelmän kaatamisessa.

Meinasi olla Kiinassakin 1989.