Trumpin ja muiden äärioikeiston kansankiihottajien Twitter-tilien sulkeminen on välttämätöntä. Mutta se, että jollakulla täysin demokraattisen valvonnan ulkopuolella olevalla taholla on näin paljon valtaa keskusteluun, on silti ongelma.
Keskustelu aiheesta havainnollistaa hienosti yhtä yhteiskunnallisen keskustelun ongelmaa: joskus on hankala hahmottaa, että käytäntö A joka toimi hyvin kontekstissa B ja mittakaavassa X, voikin toimia ihan eri tavalla, tai olla toimimatta, jos pelkästään mittakaava onkin Y.
Voidaan sanoa, että ihan samalla tavalla kuin kauppakeskuksella on oikeus poistaa ei-toivotut ihmiset tiloistaan, some-alustab omistajilla on oikeus päättää kuka saa käyttää alustaa.
Mutta entä kun merkittävä osa yhteiskunnallisesta elämästä jotenkin tapahtuu alustalla?
Some yksityisissä käsissä ei mittakaavaeron vuoksi vastaa kauppakeskuksen järjestyssääntöjä, vaan enemmänkin sitä, että antiikin Ateenassa joku yksityinen taho olisi saanut päättää, kuka saa puhua agoralla tai ylipäätään pääsee sinne.
Tämä on ongelma.
Lisäongelma tulee sitten siitä, jos esimerkiksi alustan algoritmit jollain tavalla biasoivat sitä, millaisia tai kenen viestejä ihmiset kuulevat. Nyt jo tiedetään, että raivoa ja vihaa herättävät viestit ovat ainakin Facebookin suosiossa, koska ne maksimoivat alustan tulot.
• • •
Missing some Tweet in this thread? You can try to
force a refresh
Jutellaanpas vaihteeksi hetki teoriaa. Monet tietänevät, että diggaan Hayekin (ja von Mises'in) huomioista koskien talouslaskennan ongelmaa. Herrat siis näyttivät, että keskussuunnittelija ei voi koskaan tietää ihmisten mielihaluja yhtä hyvin kuin ihmiset itse.
Suunnitelmatalouksissa tästä, ja hintamekanismin puutteellisuudesta, seuraa sitten resurssien tehotonta käyttöä. Tämä on väkevä argumentti ja mielestäni osoittaa, että monimutkainen talous ilman jonkinlaista rahaketta on huono idea. Mutta!
Toisin kuin usein esitetään, Hayek ja von Mises eivät "todistaneet", että kapitalismi ja markkinatalous olisivat tehokkain resurssiallokaation mekanismi. Tähän on useita syitä, viz.
1. Ulkoisvaikutukset 2. Sopimusten valvonnan (enforcement) kustannukset 3. Vallan keskittyminen.
Kannattaa lukea myös tyypin haastattelu Suomen Kuvalehdessä vuodelta 1999, miten poliitikot ovat aina vain tiellä ja kapitalismi on reiluin mahdollinen järjestelmä.
Jos haluaa tietää mitä se neoliberalismi on, niin se on sitä.
Ideologia on hitonmoinen huume, varsinkin jos sinänsä fiksu tyyppi on vakuuttanut itsensä, ettei hänellä ole mitään ideologiaa vaan vain järkeviä ja rationaalisia ajatuksia.
1. Missään järkevässä mielessä ei ole perusteita sanoa, että kukaan olisi mitenkään vain omalla toiminnallaan voinut ”ansaita’ miljardiluokan omaisuuksia;
@Antti_Jaervi@mntysalo@mkorhonen12345 2. On olemassa selkeää teoreettista ja empiiristä näyttöä siitä, että suuret erot taloudellisessa vallassa tuottavat tavalliselle ihmiselle lähes kaikilla mittareilla huonomman yhteiskunnan;
@Antti_Jaervi@mntysalo@mkorhonen12345 3. On olemassa selkeää teoreettista ja empiiristä näyttöä siitä, että suuret erot missä tahansa vallassa ovat pitkällä tähtäimellä haitallisia ja jopa vaarallisia demokratialle;
Ymmärsin muuten tämän kirjan selityksestä viimein, mitä sosiologiassa tarkoitetaan symmetrisen selityksen periaatteella. Minusta se on yksi näitä tärkeitä ja ei-intuitiivisia tieteen löydöksiä, joten lyhyesti:
jos selität jonkin asian epäonnistumista/onnistumista esim. poliittisilla syillä, sinun pitäisi selittää myös vastaavan asian onnistuminen/epäonnistuminen samoilla syillä.
Esimerkki tuosta kirjasta: jos selität Neuvostoliiton moninaisia ja kiistämättömiä ongelmia valtion virallisella ideologialla, sinun pitäisi hyväksyä ainakin mahdolliseksi, että sama ideologia voi selittää myös kiistattomat onnistumiset.
Hommatkaapa muuten tieteestä, teknologiasta ja kummankin politiikasta kiinnostuneet tämä kirja käsiinne. On mainio pieni tutkielma tieteestä ja tekniikasta Neuvostoliitossa ja Venäjällä; erinomainen koe tieteen sosiaalisen konstruktivismin hypoteesista.
(Graham, Loren G. 1998. What Have We Learned About Science and Technology from the Russian Experience?. Stanford University Press.)
Muutama mainio pointti. Esimerkiksi se, että lännessä oli edelleen (1998) ja taitaa olla vieläkin taipumus selittää Neuvostoliiton tieteen epäonnistumiset ideologialla, mutta vaieta ideologian roolista onnistumisissa. Joita oli niitäkin.
Tulipa muuten mieleen yksi unohdettu syy ylläpitää valtion omistamia yhtiöitä: niitä käytettiin entisaikaan kirittämään yksityisiä yrityksiä ja takaamaan, että kilpailu pysyy rehellisenä. Eli säästämään veronmaksajien rahaa.
Yksityisten yritysten intresseissä ei ole antaa päätöksentekijöille tietoa, mitä voidaan käyttää vaikka hintojen uudelleen neuvotteluun valtion voitoksi. Niinpä jos valtio hankkii palveluja ilman omaa tuotantoa, kyky arvioida sopimusten hyvyyttä on väkisinkin rajallinen.
Tämä oli aikaisempina vuosikymmeninä ihan tunnustettu syy ylläpitää jonkinlaista julkista tuotantoa vaikka se olisi ollut paperilla kapeasti katsoen ”kannattamatonta”. Tosin usein, kuten Yhdysvaltojen laivaston telakoiden tapauksessa, valtionyritys oli tehokkaampi.