Jutellaanpas vaihteeksi hetki teoriaa. Monet tietänevät, että diggaan Hayekin (ja von Mises'in) huomioista koskien talouslaskennan ongelmaa. Herrat siis näyttivät, että keskussuunnittelija ei voi koskaan tietää ihmisten mielihaluja yhtä hyvin kuin ihmiset itse.
Suunnitelmatalouksissa tästä, ja hintamekanismin puutteellisuudesta, seuraa sitten resurssien tehotonta käyttöä. Tämä on väkevä argumentti ja mielestäni osoittaa, että monimutkainen talous ilman jonkinlaista rahaketta on huono idea. Mutta!
Toisin kuin usein esitetään, Hayek ja von Mises eivät "todistaneet", että kapitalismi ja markkinatalous olisivat tehokkain resurssiallokaation mekanismi. Tähän on useita syitä, viz.
1. Ulkoisvaikutukset 2. Sopimusten valvonnan (enforcement) kustannukset 3. Vallan keskittyminen.
Syy 1, ulkoisvaikutukset: hintamekanismi voi olla tehokas tapa jakaa niukkoja resursseja jos JA VAIN JOS hinnat kuvaavat todellisuudessa aiheutuneita vahinkoja. Näin on todellisuudessa vain harvoin, ja esimerkiksi hiilidioksidipäästöjen suhteen ei juuri lainkaan.
Todellisuudessa ei ole realismia olettaa, että kaikkien hyödykkeiden hinnat voitaisiin ikinä saada täydellisiksi. Ongelma on sitä suurempi, mitä lähempänä esim. ympäristörajoja ollaan: pienikin ero hinnan ja vahinkojen välillä voi riittää ohjaamaan järjestelmä yli laidan.
Ulkoisvaikutukset ovat yksi merkittävimpiä syitä, miksi vallitsevan kaltaisen kapitalismin ja markkinatalouden kritiikki on niin ajankohtaista juuri nykyään. Aiemmin järjestelmän epätehokkuuksista ei aiheutunut samanlaista välitöntä vaaraa!
2. Sopimusten valvonnan (enforcement) kustannukset. Tämä on hienovaraisempi kapitalismin kritiikki. Von Mises ja Hayek käyttivät todistelussaan markkinoista mallia, jossa oletetaan täydellinen informaatio ja se, että erilaisten huijausten ym. estämisen kustannukset ovat nolla.
Jos näistä oletuksista joustetaan, kuten niistä pitää joustaa jos halutaan kuvata todellisuutta eikä teoriaa, malli tuottaakin varsin erilaisen johtopäätöksen: "vapailla markkinoilla" syntyy silloin monopoleja ja ylisuuria voittoja ynnä muuta epätehokkuutta.
Ironista kyllä, valtion kaikkivoipaisuutta kritisoineet ja kapitalismia ylistäneet von Mises ja Hayek tulivat näin ohimennen todistaneeksi, että kapitalismin tehokas toiminta edellyttää kaikkivoipaa valtiota. Tarkemmin sanottuna, valtiota joka valvoo täydellisesti.
(Sivuhuomiona, mielestäni tämä on yksi niitä kohtia missä perinteisen taloustieteen haluttomuus edes puhua konseptista nimeltä valta näkyy ikävällä tavalla. Sopimusten valvonta edellyttää vallan käyttöä, eikä ole ihan sama, kuka sitä käyttää.)
3. Vallan keskittyminen. Täydellisillä markkinoilla, jotka von Mises ja Hayek olettivat, ei pitäisi mm. olla mahdollista kerätä sellaisia "ylisuuria" voittoja (tekninen termi) mitä esim. Amazon kerää. Mm. yllämainituista syistä todellisilla markkinoilla tapahtuu kuitenkin näin.
Kun taloudellinen valta sitten keskittyy, käykin niin, että Hayekin todistus keskussuunnittelijan ongelmallisuudesta päteekin *kapitalismissa.*
Miljardöörit, rahastojenhoitajat ja muut rahan ruhtinaat eivät tiedä ihmisten preferenssejä yhtään sen paremmin kuin neukkuvirkamies.
Eivätkä he pysty käsittelemään informaatiota yhtään sen paremmin kuin keskussuunnittelutoimisto. Seurauksena on jälleen tehottomuutta suhteessa teoriaan. (Yksi asia minkä kapitalismi hoitaa todennäköisesti paremmin on investointihyödykkeiden allokaatio.)
Mitä tästä kaikesta seuraa? Mielestäni on osoitettu, että
1. suunnitelmatalous ei ole hyvä idea, mutta 2. sitä ei ole myöskään sellainen kapitalismi, missä vallan sallitaan keskittyä loputtomasti.
Tästä syystä kannatan itse rauhallista siirtymää sellaiseen maailmaan, jossa hyödynnetään kapitalismin tehokkuutta resurssiallokaatiossa mutta rajoitetaan tendenssejä jotka vievät sen epätehokkaaksi ja tuhoisaksi.
Taloudellinen valta on jaettava pysyvästi tasaisemmin.
Tasaisempi jako nähdäkseni tyydyttäisi Hayekin esittämät argumentit siitä, miten niukat resurssit saadaan jaettua mahdollisimman tehokkaasti hyvinvointia tuottamaan. Ja se vähentäisi ongelmia, mitä Hayekin teorian sokeista pisteistä seuraa.
Ja, kuten hyvät ajatukset yleensä, tämähän ei ole mitenkään uusi idea. Huomioita siitä, miten Hayek tuli todistaneeksi myös kapitalismin tehottomuuden, ovat esittäneet esimerkiksi Stiglitz 1994 ja yhteenvedoissa Bowles & Gintis 1993 sekä Zappia 1999.
Erilaisia vaihtoehtoja "markkinasosialismiksi" jossa yhdistettäisiin kapitalismin ja sosialismin hyvät puolet ovat teoreettisesti tutkineet esim. Weisskopf 1993 ja Roemer 1994. Sekä tietysti talousdemokratiaa ajavat kuten @anttiveikko, @joonahermanni ja @PatrizioLaina .
• • •
Missing some Tweet in this thread? You can try to
force a refresh
Kannattaa lukea myös tyypin haastattelu Suomen Kuvalehdessä vuodelta 1999, miten poliitikot ovat aina vain tiellä ja kapitalismi on reiluin mahdollinen järjestelmä.
Jos haluaa tietää mitä se neoliberalismi on, niin se on sitä.
Ideologia on hitonmoinen huume, varsinkin jos sinänsä fiksu tyyppi on vakuuttanut itsensä, ettei hänellä ole mitään ideologiaa vaan vain järkeviä ja rationaalisia ajatuksia.
Trumpin ja muiden äärioikeiston kansankiihottajien Twitter-tilien sulkeminen on välttämätöntä. Mutta se, että jollakulla täysin demokraattisen valvonnan ulkopuolella olevalla taholla on näin paljon valtaa keskusteluun, on silti ongelma.
Keskustelu aiheesta havainnollistaa hienosti yhtä yhteiskunnallisen keskustelun ongelmaa: joskus on hankala hahmottaa, että käytäntö A joka toimi hyvin kontekstissa B ja mittakaavassa X, voikin toimia ihan eri tavalla, tai olla toimimatta, jos pelkästään mittakaava onkin Y.
Voidaan sanoa, että ihan samalla tavalla kuin kauppakeskuksella on oikeus poistaa ei-toivotut ihmiset tiloistaan, some-alustab omistajilla on oikeus päättää kuka saa käyttää alustaa.
Mutta entä kun merkittävä osa yhteiskunnallisesta elämästä jotenkin tapahtuu alustalla?
1. Missään järkevässä mielessä ei ole perusteita sanoa, että kukaan olisi mitenkään vain omalla toiminnallaan voinut ”ansaita’ miljardiluokan omaisuuksia;
@Antti_Jaervi@mntysalo@mkorhonen12345 2. On olemassa selkeää teoreettista ja empiiristä näyttöä siitä, että suuret erot taloudellisessa vallassa tuottavat tavalliselle ihmiselle lähes kaikilla mittareilla huonomman yhteiskunnan;
@Antti_Jaervi@mntysalo@mkorhonen12345 3. On olemassa selkeää teoreettista ja empiiristä näyttöä siitä, että suuret erot missä tahansa vallassa ovat pitkällä tähtäimellä haitallisia ja jopa vaarallisia demokratialle;
Ymmärsin muuten tämän kirjan selityksestä viimein, mitä sosiologiassa tarkoitetaan symmetrisen selityksen periaatteella. Minusta se on yksi näitä tärkeitä ja ei-intuitiivisia tieteen löydöksiä, joten lyhyesti:
jos selität jonkin asian epäonnistumista/onnistumista esim. poliittisilla syillä, sinun pitäisi selittää myös vastaavan asian onnistuminen/epäonnistuminen samoilla syillä.
Esimerkki tuosta kirjasta: jos selität Neuvostoliiton moninaisia ja kiistämättömiä ongelmia valtion virallisella ideologialla, sinun pitäisi hyväksyä ainakin mahdolliseksi, että sama ideologia voi selittää myös kiistattomat onnistumiset.
Hommatkaapa muuten tieteestä, teknologiasta ja kummankin politiikasta kiinnostuneet tämä kirja käsiinne. On mainio pieni tutkielma tieteestä ja tekniikasta Neuvostoliitossa ja Venäjällä; erinomainen koe tieteen sosiaalisen konstruktivismin hypoteesista.
(Graham, Loren G. 1998. What Have We Learned About Science and Technology from the Russian Experience?. Stanford University Press.)
Muutama mainio pointti. Esimerkiksi se, että lännessä oli edelleen (1998) ja taitaa olla vieläkin taipumus selittää Neuvostoliiton tieteen epäonnistumiset ideologialla, mutta vaieta ideologian roolista onnistumisissa. Joita oli niitäkin.
Tulipa muuten mieleen yksi unohdettu syy ylläpitää valtion omistamia yhtiöitä: niitä käytettiin entisaikaan kirittämään yksityisiä yrityksiä ja takaamaan, että kilpailu pysyy rehellisenä. Eli säästämään veronmaksajien rahaa.
Yksityisten yritysten intresseissä ei ole antaa päätöksentekijöille tietoa, mitä voidaan käyttää vaikka hintojen uudelleen neuvotteluun valtion voitoksi. Niinpä jos valtio hankkii palveluja ilman omaa tuotantoa, kyky arvioida sopimusten hyvyyttä on väkisinkin rajallinen.
Tämä oli aikaisempina vuosikymmeninä ihan tunnustettu syy ylläpitää jonkinlaista julkista tuotantoa vaikka se olisi ollut paperilla kapeasti katsoen ”kannattamatonta”. Tosin usein, kuten Yhdysvaltojen laivaston telakoiden tapauksessa, valtionyritys oli tehokkaampi.