Thread by @HauntingLetters

VIIMEINEN KÄÄNTÄJÄ
7. luku

#viimeinenkääntäjä
#kirjoitushommat
#vainkielijutut

1. Kun Noam Chomsky oli hotkinut makkaransa ja Piparinen ja Sanna-Kaisa tuoreet munkit, oli aika miettiä, miten tästä eteenpäin. Sanna-Kaisa oli täsmälleen samaa mieltä Piparisen kanssa siitä, että tilanne on aivan jumissa.

2. He päättivät kuitenkin valmistautua siihen, että aamulla isojen pomojen mieli olisi muuttunut ja ihmistulkkaus olisi sittenkin ihan varteenotettava vaihtoehto.

Aikaa vierähti tunti jos toinenkin, oltiin jo loppuiltapäivässä.

3. Yhtäkkiä Piparisen pomo laittoi kutsun etäpalaveriin. Piparisen älylaite yhdistettiin Sannan isoon monitoriin ja kamera viritettiin näyttämään koko upeaa kirjastohuonetta.

4. Ruudun toisella puolella istui Piparisen pomo Ivalon-majallaan, tulisijan tunnelmassa, kuinkas muuten, ja pomon pomo Saksassa olohuoneessa, joka oli kuin saksalaisten dekkarisarjojen luksuskodeista . Siis niiden kodeista, jotka aina osoittautuvat konniksi ja murhaajiksi.

5. Molemmat pomot istuivat surkean näköisinä ihannemaailmansa keskellä.

"Piparinen-kiltti, auta mua. Auta meitä. Auta jotenkin."
"Miten mä voin auttaa, kun mitkään mun ehdotukset ei sulle käy?"

6. "Tämähän on siis ihan hullua. Miten mä nyt kommunikoin mun pomon kanssa, kun se saatanan rakkine ei toimi?"
"Mun mielestä Haarakkala on ainakin konttorilla tänään, ehkä hän voisi yrittää uudelleenkäynnistämistä."

7. "Arvaa vaan, onko Haarakkala ja Piipponen yrittäneet, mutta kun ei niin ei. Eikä niillä ole mulle mitään ratkaisua antaa, levittelevät vain käsiään ja sanovat, etteivät he ole lingvistejä."
"Niin..."

8. "Ehdotti ne sellaista, että jos kokeiltaisiin sitä ruotsi-suomi-toimintoa. Tekivät jotain tietohakuja ja saivat selville, että ruotsi ja saksa ovat kuitenkin sukulaiskieliä, niin olisihan sekin tyhjää parempi."

Taustalta kuului Sanna-Kaisan tirskahdus.

"Mikä tuo oli"

9. "Ei mitään, koira varmaan..."
"Ei sulla koiraa ole?"
"On mulla hoitokoira, Noam Chomsky. Ja komea villakoira onkin!"
"Niin näkyy olevan komea, nimi vain vähän outo."
Kuului toinen tirskahdus ja Piparinen viittasi Noam Chomskya menemään nurkassa piileskelevän emäntänsä luo.

10. "Ole nyt reilu, kerrankin."
"Kerrankin?"
"Ole nyt reilu, niin kuin sä aina olet reilu."
"Mitä? Ei oikein kuulunut."
"IHAN PARAS TIIMIN JÄSEN JA REILU TYÖKAVERI, AUTA MIESTÄ MÄESSÄ!"
"Noh, onhan täällä saksaa osaava kielten maisterikin kuulolla."

11. "Oi ihanaa, Piparinen, tiesin, että suhun voi luottaa. Olet mun paras ystävä!"
"Minä sitten laskutan ihan tuntitaksalla", Sanna-Kaisa sanoi.

Mutta tämä ei ollut ongelma.

12. Vaikka Sanna-Kaisa ei ollut tulkki koulutukseltaan ja saksa oli hänelle ollut muutenkin sivuaine ja vähemmälle käytölle jäänyt kieli, onnistui tulkkaus silti varsin mallikkaasti.

13. Piparinen ja pomot ihmettelivät, että näinkö soljuvasti homma etenee, kun kielen välittää ihminen ihmiselle.
Ihmistä jaksoi kuunnella, ihminen ei jäänyt jumiin, ihminen osasi tiivistää oikeassa kohdassa ja laventaa taas toisessa - kuulijan tarpeiden mukaan.

14. Virtuaalikonferenssissa vallitsi yksimielisyys, että huominen neuvottelu intialaisten kanssa tulisi onnistumaan erinomaisesti Sanna-Kaisan ja lontoolaisen hindin taitajan avustuksella. Tapaaminen päätettiin hyvissä tunnelmissa.

15. Sanna-Kaisa keitteli vielä pannullisen teetä, ja juttu hänen ja Piparisen välillä jatkui. Piparinen ihmetteli, miten rauhallisesti Sanna-Kaisa oli vain hypännyt tulkin rooliin.

16. "Voi kuule, kun olin opiskelija ja sijaistin ruotsin ja saksan opettajaa, tuli koululle vierailulle liettualainen kuoro. Neuvostoliitto oli juuri hajonnut, joten sieltä tultiin katsomaan, miltä tällä puolen rautaesirippua näytti. ---

17. --- Kuoron johtaja osasi todella hyvin saksaa, ja minä jouduin sitten tietysti tulkkaamaan hänen välispiikkinsä lavalle. Se saksa oli vain jotakin ääntämykseltään ja sanastoltaan niin erikoista, että todella taistelin hetkittäin ymmärtääkseni edes pääasian. ---

18. --- Tietenkin hän kertoi myös jonkin vanhan baltiansaksalaisen anekdootin, josta en tajunnut yhtään mitään. Minun oli vain pakko sanoa, että tämä hauska tarina jääkin nyt sitten arvoitukseksi. ---

19. --- Koko juhlasali räjähti nauruun, ja kuoronjohtaja myhäili tyytyväisenä. Tuon kokemuksen jälkeen olen uskonut, että kaikista esiintymistilanteista selviää, vaikka ei kaikkea osaisikaan."

20. Puuhakas päivä oli kääntymässä myöhäisiltaa kohti. Juuri kun Piparinen oli sanomaisillaan, että hänen on aika lähteä kotiin lepäämään ja antaa Sanna-Kaisallekin iltarauha, koska huomenna olisi kiireinen ja tärkeä päivä, tuli Pipariselle puhelu. Sairaalasta.

JATKUU

Jos haluat lukea tarinan alusta saakka, ensimmäinen luku löytyy tästä ja ketjun lopussa on linkitettynä jokaisen seuraavan luvun alku.

Tarinaa voi hakea myös tunnisteella #viimeinenkääntäjä.

https://twitter.com/HauntingLetters/status/1352994234278797318