Mitä oikeistossa on tapahtumassa?

Uskon, että kyseessä on pidemmällä tähtäimellä paremmin näkyvä kehitys, missä liberaalit oikeistolaiset joutuvat päättämään, kannattavatko he hierarkioita ja jopa fasismia, vai liberaaleja arvoja. Tämä johtuu oikeistoliberalismin konkurssista.
Oikeistoliberalismi sellaisena kuin sen tunnemme, eli olemassaolevien valtahierarkioiden puolustamisena retorisin keinoin ja jakamalla kaikille joka vuosi vähän enemmän hyvää, perustuu nimittäin reippaaseen talouskasvuun, ja vaatii sen jatkumista.
Vain talouden kasvaessa voidaan puolustella oikeistoliberalismin kahta keskenään ristiriitaista perusteesiä: toisaalta sitä, että suuretkin eriarvoisuudet ovat sallittuja, toisaalta sitä, että kaikkien asemaa tulee parantaa. Vain kasvun aika mahdollistaa molemmat yhtä aikaa.
Kun kasvun aika on nyt tulossa päätökseensä ja alamme siirtyä enemmän kohti nollasummapelin yhteiskuntia, yhä useampi kyselee, miksi oikeastaan sallimme suunnattomat eriarvoisuudet huolimatta niiden tutkitusti yhteiskuntia tuhoavista vaikutuksista.
Toisaalta taas maiden välinen eriarvoisuus ajaa ihmisiä liikkeelle, kun he omalta osaltaan pyrkivät tasoittamaan näitä eriarvoisuuksia esimerkiksi muuttamalla maihin, joissa toivovat elävänsä paremmin.

Eriarvoisuudet pyrkivät siis tasoittumaan, vähän kuin lämpötilaerot.
Vallan hierarkiaa haastetaan sekä sisältä että ulkoa.

Tämä kaikki näyttäytyy vallitsevia valtahierarkioita oikeutettuina ja hyvinä pitävien, eli karkeasti sanoen oikeiston, silmissä kauhistuksena.
Tästä seuraa esimerkiksi sekä muuttoliikkeen vastustusta ("tulevat tänne meidän rahoillamme loisimaan") että hysteeristä "kommunismin" pelkoa ("yrittävät loisia meidän rahoillamme").
Ja kun eriarvoisuuksien puolustaminen talouskasvun retoriikalla alkaa käydä mahdottomaksi, ja toisaalta kasvun ajan loppuminen johtaa paineisiin kiristää keskiluokan ja köyhien asemaa, niin eriarvoisuutta oikeutettuna pitävät joutuvat ennen pitkää tekemään valinnan.
Tämä valinta on pohjimmiltaan se, kannattaako hierarkioita (sekä yhteisöjen sisällä että niiden välillä) ja niiden säilyttämistä vaikka sitten väkivallalla;

vai hylätäkö ajatus eriarvoisuuksien ja hierarkioiden puolustamisesta.
Perussuomalaiset ovat valintansa tehneet: he tulevat puolustamaan hierarkioita vaikka kansanmurhalla, jos vain tilaisuuden siihen saavat.

Ennemmin tai myöhemmin Kokoomus, RKP, ja sekä Keskustan että Vihreiden oikeistosiipi joutuvat saman valinnan tekemään.
Ja nyt näyttää siltä, että jakolinja tulee menemään niin, että hierarkioita väkivallallakin puolustavat jäävät Kokoomukseen, hierarkioista mahdollisesti tinkimään valmiit liberaalit menevät muualle tai ulos politiikasta.
Yksi implikaatio tästä kehityksestä, mikäli sen suunta ei muutu, on se, että on entistä vähemmän syytä luottaa siihen, että Kokoomuksessa olisi edes halua, saati kykyä, estää äärioikeiston de facto vallankaappausta vaikkapa Unkarin malliin.
Juuri missään maassa äärioikeisto ei ole ikinä päässyt valtaan yksin, vaan se on aina tarvinnut "maltillisen" oikeiston tukea.

Ja kun hysteerisesti kommunisteista huutelevien varttirasistien rooli vahvistuu Kokoomuksessa, lisääntyy myös vallankaappauksen todennäköisyys.
Nyt jo on nähtävissä, että ihan oikeustoimikelpoiset Kokoomuksen jäsenet pystyvät perustelemaan itselleen vaikkapa vallankaappauksen á la Unkari jotenkin oikeutettuna ja hyväksyttävänä reaktiona "liian vasemmistolaiselle" politiikalle.

Tämän edessä on syytä pysähtyä.
Jos ajattelee, että demokraattisesti päätetyn politiikan kumoaminen de facto vallankaappauksella on millään tavalla hyväksyttävää, on isossa määrin osa ongelmaa. Mutta näin siinä käy, jos hierarkioiden puolustaminen ajaa tosiasioiden tunnustamisen edelle.
Ja, lisään vielä tähänkin: yllä mainittu ei ole juuri missään määrin tietoista laskelmointia. Nämä ovat vain nähdäkseni ne taustalla vaikuttavat muutosvoimat, joiden vuoksi osa oikeistosta alkaa mölisemään kommunisteista ja maahanmuuttajista, ja osa heittää hanskat tiskiin.
Lisäksi, rautalangasta vääntäen: kun sanon että vallankaappauksen todennäköisyys kasvaa, en tarkoita että se olisi vielä todennäköinen. Vain että voimme luottaa entistä vähemmän siihen, että vaikkapa jossain tulevassa kriisissä tällaista ei tapahtuisi.

• • •

Missing some Tweet in this thread? You can try to force a refresh
 

Keep Current with Janne M. Korhonen 🇫🇮🇪🇺🐟

Janne M. Korhonen 🇫🇮🇪🇺🐟 Profile picture

Stay in touch and get notified when new unrolls are available from this author!

Read all threads

This Thread may be Removed Anytime!

PDF

Twitter may remove this content at anytime! Save it as PDF for later use!

Try unrolling a thread yourself!

how to unroll video
  1. Follow @ThreadReaderApp to mention us!

  2. From a Twitter thread mention us with a keyword "unroll"
@threadreaderapp unroll

Practice here first or read more on our help page!

More from @jmkorhonen

25 Feb
Maailman rajoista pitäisi puhua vähän enemmän. Näyttää nimittäin pahasti siltä, että vaikka kasvun rajat eivät tulleetkaan vastaan raaka-aineiden hupenemisen myötä, niin ne tulevat vastaan ympäristövahinkojen myötä.

Tässä yksi esimerkki isosta kuparintuottajamaasta. Image
Kuparia, kuten useimpia muitakin metalleja, riittää maailmassa vielä aika hyvin. Mutta kun rikkaimmat ja helpoimmat esiintymät kaivetaan ensin, niin jäljellä olevien louhinta vaatii enemmän työtä ja vaivaa, ja tuottaa enemmän vahinkoja.
Tuosta näkee miten järkyttävästi jätteen määrä lisääntyy kun avolouhosten osuus tuotannosta nousee edes 10 prosenttiin. Ja kaivostoiminta on menossa kohti avolouhoksia, kun köyhiä malmioita ei kannata kaivaa maan alla.

Jätteen määrä on aika hyvä mittari ympäristöriskille.
Read 6 tweets
22 Feb
"Korhonen vaatii kommunismia" on väite mitä on nyt tullut sen verran, että taidanpa kertoa tarkasti mitä ajattelen.

Ensinnäkin vedän yhden keskeisistä argumenteistani suoraan Friedrich Hayekilta, joka ei nyt varsinaisesti tullut tunnetuksi Marxin työn jatkajana.
Tämä argumentti koskee taloudellisen vallan keskittymisen tuhoisia vaikutuksia ja tunnetaan esim. nimellä talouslaskun ongelma. Hayek esitti, mielestäni hyvin joskaan ei raudanlujin perustein, että taloudellisen vallan keskittyminen johtaa huonoihin lopputuloksiin.
Näin käy siksi, koska "Keskussuunnittelija", jolle valta keskittyy, ei voi koskaan tietää ihmisten preferenssejä yhtä hyvin kuin ihmiset itse. Siksi mikään keskusjohtoisuus ei tuota yhtä hyvää resurssienjakoa kuin se, että ihmiset päättävät itse.
Read 35 tweets
22 Feb
Miten hyvinvointivaltio rakennettiin, ja miksi? Moisio 2007:

"...kansalaisyhteiskunnan eheyden vahvistaminen nähtiin viimeistään 1960-luvun lopulta alkaen välttämättömänä asiana valtakunnan itsenäisyyden turvaamiseksi kylmän sodan puristuksessa." ...
"Laajojen vertikaalisten ja horisontaalisten tulonsiirtojen katsottiin paitsi tukevan talouskasvua myös lieventävän yhteiskuntaluokkien välistä jännitettä." ...
"Näin suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan rakentaminen oli ikään kuin vastavallankumouksen jatkuvaa ylläpitoa: kommunistisen yhteiskuntamallin kannatuksen vähittäistä mutta kuitenkin tietoista rapauttamista. Se oli senaikainen eliitin konsensus." (s. 72, Tieteessä tapahtuu 6/07)
Read 5 tweets
20 Feb
Täytyy sanoa, että vaikka tiesinkin ettei kapitalisminkaan historia kestä päivänvaloa, niin siitä lukeminen on silti järkyttävää. Keinot eivät olleet yhtään vähemmän julmia kuin ne, millä kommunismia yritettiin saada aikaan.

Tämä on ruumiiden päälle rakennettu järjestelmä.
Eikä tarvitse mennä edes varsinaiseen orjuuteen. Lukekaapa joskus miten Englannissa toteutettiin ns. aitaaminen käytännössä, ja mitä siitä seurasi.
Aitaaminen eli ”enclosure” oli eräänlainen alkuperäinen palvelujen yksityistäminen. Yhteisessä käytössä olleet maat siirrettiin yksityisiin käsiin jotta niiden käyttö olisi ”tehokkaampaa.”

Samalla tuhottiin satojen tuhansien ainoa elinkeino.
Read 5 tweets
12 Feb
Kehittelen eteenpäin tätä teoriaa, että kestävän yhteiskunnan pitää laittaa tiukat rajat eriarvoisuudelle, tai se ei ole kestävä.

Nyt argumentti menee näin:

1. Keskeinen mekanismi, miksi eriarvoisuus johtaa ympäristötuhoon, on ihmisten tyytymättömyys suhteelliseen asemaansa.
2. Sen jälkeen kun absoluuttinen köyhyys on selätetty, yhteiskunnissa entistä keskeisemmäksi hyvinvoinnin mittariksi nousee suhteellinen asema "nokkimisjärjestyksessä."

Suhteellinen asema on paljon enemmän nollasummapeli kuin absoluuttinen elintaso. (Ei kokonaan.)
3. On vahvaa empiiristä näyttöä, että a) ihmiset eivät arvioi omaa hyvinvointiaan absoluuttisilla mittareilla vaan suhteessa toisiin ihmisiin, ja b) suhteellinen asema on tärkeä tekijä ihmisten kokemassa onnellisuudessa ja tyytyväisyydessä elämäänsä.
Read 25 tweets
11 Feb
Minusta yksi ihan keskeisiä juttuja mitä olen ympäristöasioita miettiessä tajunnut, ja mitä soisin kaikkien tajuavan, on tämä: tässä pelissä on ensi sijassa kyse siitä, miten saadaan aikaan yhteiskunta, joka kykenee asettamaan turvalliset ympäristörajat ja pysymään niissä.
En enää todellakaan usko, että tämä olisi sellainen kysymys, missä yhteiskunta tai vaikka talous voitaisiin käsitellä yhtenä asiana, ja ympäristörajat niistä täysin erillisenä asiana.

Ajatus, että tässä on kyse vain ympäristörajojen asettamisesta, johtaa mielestäni harhaan.
Kyllä ihan kaikki asiasta vähänkin kiinnostuneet tietävät jo, että tiukat ympäristörajat pitäisi saada aikaan. Useimmat tietävät myös esim. mikä olisi teoriassa "tehokkain" keino päästä noihin rajoihin.

Mutta kun se ei ole se oleellinen kysymys.
Read 7 tweets

Did Thread Reader help you today?

Support us! We are indie developers!


This site is made by just two indie developers on a laptop doing marketing, support and development! Read more about the story.

Become a Premium Member ($3/month or $30/year) and get exclusive features!

Become Premium

Too expensive? Make a small donation by buying us coffee ($5) or help with server cost ($10)

Donate via Paypal Become our Patreon

Thank you for your support!

Follow Us on Twitter!