Thread by @jmkorhonen

Käydäänpäs vähän läpi markkinoiden väitettyä tehokkuutta.

Nyt ensinnäkin: markkinamekanismi on teoriassa erittäin etevä järjestelmä ratkaisemaan resurssienjaon ongelma, eli se, miten rajallinen määrä resursseja jaetaan niin, että ihmiset saavat mahdollisimman paljon iloa.

On myös hyvät perusteet sanoa, että markkinamekanismin osittaisella puuttumisella oli vaikutusta esim. Neuvostoliiton talouden kaatumiseen. Kuitenkin on syytä muistaa, että kukaan ei ole tiettävästi kyennyt osoittamaan sen olleen järjestelmän tuhon juurisyy.

Tästä sitten seuraa, että edelleenkin kritiikki vallitsevaa yltiöpäistä kapitalismia kohtaan tyrmätään luulemalla, että kriitikko haluaisi lopettaa markkinajärjestelmän ja korvata sen jollain Neuvostoliiton suunnitelmataloudella.

Tämmöisiä on oikeasti marginaalisen vähän.

Mutta meitä semmoisia, jotka olemme vähän perehtyneet esimerkiksi siihen, missä se markkinamekanismi on hyvä ja missä ei, on sitten enemmän.

Lyhyesti sanoen: markkinamekanismi on oivallinen renki, mutta aivan paska isäntä.

Markkinamekanismin todennäköisesti paras puoli on se, että se ratkaisee elegantisti ja yksinkertaisin tekniikoin (vaikka kolikoilla) hyvin vaikean ongelman: hajautuneen informaation.

Kenenkään ei tarvitse suunnitella tuotteiden ja palveluiden tuotannon kokonaisuutta.

Markkinat myös saavat tämän ratkaisun aikaan usein kohtuullisen tehokkaasti.

Joskus jopa väitetään, että markkinat olisivat aina tehokkain mahdollinen tapa jakaa niukkoja resursseja, eli että mikään muu menetelmä ei voisi tuottaa yhtä paljon hyvinvointia samoista aineista.

Teoriassa näin onkin - JOS ja VAIN JOS eräät ehdot täyttyvät. Merkittävimpiä näistä ovat

1. vaatimus ainakin liki täydellisestä kilpailusta, eli kaikille hyödykkeille pitää olla paljon tuottajia ja ostajia. Näinhän ei ole, vaan hyvin moni tuote on muutaman yrityksen varassa.

2. tuotannolla ei saa olla skaalaetuja, eli tuotannon kasvattaminen ei saa johtaa tuotteen keskimääräisen hinnan putoamiseen. Tämähän ei päde oikeastaan missään teollisuustuotteessa eikä monessa muussakaan.

3. informaation pitää olla täydellistä, eli sekä myyjien että ostajien pitää tietää kaikki mitä tuotteesta ja vaihtoehdoista on tiedettävissä, eikä tulevaisuus saa olla epävarmaa. Jätän oman mietinnän varaan onko näin.

4. tuotteilla ei saa olla ulkoiskustannuksia tai jos niitä on, valtioiden täytyy kyetä hinnoittelemaan ne täydellisesti tuotteiden hintaan esim. veroilla tai tukiaisilla. Tämäkään ei käytännössä toteudu eikä välttämättä voi toteutua.

Markkinat voivat tietenkin olla vaihtoehtoja paremmat, ja usein ovatkin, jos esim. nuo neljä ehtoa täyttyvät suurimmaksi osaksi vaikkeivat täysin. Mutta mitä kauemmaksi noista ehdoista mennään, sitä heikommalla pohjalla väite markkinoiden ylivertaisuudesta on.

Niukkojen resurssien jakoon markkinoilla liittyy kuitenkin myös sellainen ongelma, että se meinaa yhteisön keskeisen vallan pilarin eli taloudellisen vallan luovuttamista täydellisesti asiaksi, josta äänestetään kukkarolla.

Jos kaikki resurssien jako tehtäisiin markkinoilla kukkarolla äänestäen, niin henkilöllä olisi käytössään sen verran valtaa miten paljon hänellä on pätäkkääkin.

Tämä olisi epäilemättä monen mieleen, mutta demokratiaa se ei olisi.

Rahalla on taipumus tulla rahan luo esim. korkoa korolle-ilmiön vuoksi. Siksi jos nykytilassa päätetään siirtää enenevästi resurssien jakoa markkinoille, seuraus on omaisuuksien ja vallan entistä nopeampi keskittyminen harvojen käsiin. Jos pitää feodalismista niin mikäs siinä.

Mutta jos pitää demokratiasta, niin markkinoiden vallan lisäämisen ehtona pitää olla markkinoilla käytettävien pelimerkkien voimallisempi tasaaminen ihmisten kesken. Markkinat voisivat toimia teoriassa erinomaisenkin hyvin, JOS kellään ei olisi niin liian vähän eikä liian paljon.