Thread by @jmkorhonen

Ihmistieteiden haukkumisessa on olennaista ymmärtää historiaa. Taustalla on aniharvoin ymmärrystä siitä, mitä ollaan haukkumassa, mutta säännöllisesti mielipahaa siitä, että tutkimus vaikuttaa ottavan jotenkin kriittisesti kantaa yhteiskuntaan.

Ilmiöhän ei ole uusi.

Kahnaukset joihin vaikkapa Galileo Galilei joutui kirkon kanssa johtuivat juurikin siitä, että tutkimus tuotti tuloksia jotka konservatiivit kokivat uhaksi vallinneelle valtarakennelmalle, eikä Galileo ymmärtänyt olla niistä hiljaa julkisuudessa.

Tunnettua on myös se, miten darwinismia vastustettiin, oikeudenkäyntejä myöten. Jälleen siksi, koska konservatiivit kokivat kyseisen tutkimusalan ja siitä julkisesti puhumisen uhaksi vallitsevalle järjestelmälle.

Darwinin aikoihin esim. tähtitiedettä ei kuitenkaan enää pidetty uhkana vallalle: valta oli sopeutunut ja legitimoi itsensä uusilla tavoilla. Tämäkin on toistuva kuvio: konservatiivit hyväksyvät aina tutkimuksen joka ei ota edes olemassaolollaan kantaa yhteiskuntaan.

1900-luvulla nähtiin miten diktatuureissa kuten Neuvostoliitossa tukahdutettiin juurikin sosiologinen tutkimus samalla kun "kovat" tieteet sallittiin ja niihin kannustettiin. Näin siksi, koska sosiologia ja muut ihmistieteet olisivat kyseenalaistaneet vallinneen ideologian.

Sama kuvio jatkuu. Nykyisessä yhteiskunnassa luonnontieteellinen perustutkimus, vaikkapa tähtitiede tai hiukkasfysiikka, ei uhkaa valtajärjestelmiä: valta on suorastaan rakennettu tieteen ja tekniikan tuloksille.

Mutta auta armias jos luonnontiede ottaa kantaa valtaa vastaan.

Jos luonnontieteilijä sanoo julkisesti, että vallitseva järjestelmä on hyvä ellei paras mahdollinen, konservatiivit ilakoivat. Jos luonnontieteilijä sanoo, että vallitseva järjestelmä on johtamassa ympäristökatastrofiin ja tarvitsemme kiireellisiä muutoksia, huuto alkaa.

Samaten, jos ihmistieteissä vaikkapa historioitsija toisintaa hellittyjä ja konservatiivien ajatusmaailmaan sopivia käsityksiä, vaikkapa suomalaisten erinomaisuudesta, kritiikkiä tutkimusrahan käytöstä ei varmasti kuulu.

Vaan annapa olla jos asioita katsotaan kriittisesti.

Tai jos tutkimustraditio ylipäätään on sellainen, joka katsoo valtarakenteita kriittisesti - kuten vaikkapa feministinen ja kriittinen tutkimus tekevät.

Kritiikkihän on edistymisen ehto, ja juuri se on ongelma: konservatiivit eivät halua esim. tasaisempaa valtaa.

Jos tutkimusrahoituksen kritiikissä olisi oikeasti kyse julkisten rahojen tehokkaasta käytöstä, kritiikin kohteiksi osuisi, ihan jo tilastollisen todennäköisyyden perusteella, edes joskus myös tutkimusaloja ja hankkeita jotka eivät ota ainakaan kriittistä kantaa yhteiskuntaan.

Jokainen asiaa pidempään seurannut voi todeta, että näinhän ei ikinä käy. Netissä "kyllä nyt taas hassataan rahoja kaikkeen turhaan" mouhoava ei ikinä ota hampaisiinsa vaikkapa tähtitiedettä - ainakaan niin kauan kun tähtitiede tai tähtitieteilijä ei ota kantaa yhteiskuntaan.

Mikään tästä ei tarkoita, että tutkimus tai sen rahoitus olisi kritiikin tai kansalaiskeskustelun ulkopuolella. Vain että nähtävissä on toistuva ilmiö, jossa julkisen kritiikin kohteeksi joutuu lähes yksinomaan aloja, jotka eivät kulloinkin sovi konservatiiviseen maailmankuvaan.

PS. koska usein kysytään "mitä ihmistieteet ovat ikinä tehneet meidän hyväksemme" - mikä on ihan aiheellinen kysymys johon tutkijat voisivat useammin vastata - niin tässä lista muutamista viimeisen 30 v edistysaskelista, minkä keksin ruokaa laittaessa.

https://twitter.com/jmkorhonen/status/1433095056966225925?s=20