Thread by @jmkorhonen

Puhutaanpa vielä vähän tuosta erikoistoimittajien sängyn alla luuraavasta möröstä eli Neuvostoliitosta. Kyseessähän oli syvästi viallinen ja monella tapaa paska järjestelmä, joka oli kuitenkin Stalinin jälkeen lähempänä oligarkiaa kuin diktatuuria.

https://twitter.com/jmkorhonen/status/1418200277140709382

Stalinin jälkeen valtaa Neuvostoliitossa ei koskaan edes annettu yhdelle ihmiselle, juuri koska kaikki muistivat miten siinä käy. Valtaa ei kuitenkaan uskallettu demokratisoidakaan, koska sekin olisi kaatanut vallassa olleen järjestelmän. Joten valta jäi pienille klikeille.

Vallankahvaan pääsi tekemällä ahkerasti töitä vallitsevan järjestelmän hyväksi, käyttämällä kyynärpäitä, ja hyvällä onnella. Siis aika lailla samoin kuin nykyäänkin.

Samaan tapaan kuin nykyään, myös Neuvostoliitossa todellinen valta oli useimmiten taloudellista valtaa.

Jos pystyi järjestämään kannattajilleen paremman elintason, sai kannattajia. Meillä asia hoidetaan useammin rahalla, Neuvostoliitossa useammin tavaroina ja palveluina, mutta idea on sama.

Tietenkin suuri osa uskoi vilpittömästi olevansa myös järjestelmän tukipilari.

Todelliset isot päätökset tehtiin sitten näiden valtaklikkien välillä erilaisina lehmänkauppoina, valtavan lobbauksen ja muun puliveivauksen myötä toki. Siten ratkottiin vaikka minne saatiin minkäkinlaisia tehtaita tai kuka ylennettiin. Lehdistö tietysti oli näistä hiljaa.

(Meillä valittu tapa on enemmänkin hukuttaa oleelliset asiat valtavaan informaation, disinformaation ja viihteen tulvaan, ja se näyttää toistaiseksi toimivan paremmin kuin sensuuri.)

Eikä järjestelmästä puuttunut kilpailuakaan. Neuvostoliittohan oli suorastaan kuuluisa siitä, että toisin kuin ajan oppien mukaisesti järkevästi kaiken keskittänyt kapitalistinen länsi, neukkulassa esimerkiksi aseita ja raketteja suunniteltiin aina kilpailevat versiot.

Vaikkapa hävittäjiä rakensi sekä Suhoi että MiG, helikoptereita Mil ja Kamov, panssarivaunuja (muistaakseni) Kavkaz ja Uralvagon, pommikoneita Myasitchev ja Tupolev, ja niin edelleen. Ja nämä kisasivat tilauksista vähintään yhtä verisesti kuin kapitalistiset firmat.

Kaikki tietysti hoksasivat, että vaikka tarjotun tuotteen laadullakin oli yleensä väliä, varsinainen kamppailu tilauksista ja sitä kautta suuremmasta vallasta käytiin politiikkaan vaikuttamalla. Eli lobbaamalla.

Nykyajastakin tuttua toimintaa, käytämme vain rahaa useammin.

Tämmöinen verinen kisa kolmen suunnittelutoimiston/valmistajan välillä oli itse asiassa merkittävä syy mm. siihen, miksi Neuvostoliittoon ei tullut Internetiä vastaavaa tietoverkkoa. Ironista kyllä, kapitalistinen länsi rakensi semmoisen komentotalouden keinoin.

No, vähemmän yllättävästi tämmöinen taloudellisen vallan keskittyminen ei sitten oikein tuottanut kansalaisten elintasoa parantavia tuotteita, joskin kaikenlaisia prestiisiprojekteja kuten avaruusraketteja rakenneltiin paljonkin. Tätäkin on jo nykyään vähän nähtävissä.

Ennen pitkää järjestelmä kaatui mahdottomuuksiinsa, kun talouden kirjanpito erkani liikaa todellisuudesta ja Gorbatsov ei suostunut käyttämään pakkovaltaa horjuvan kolossin pönkittämiseksi. Me näemme oman kirjanpitomme erkautuvan, käytetäänkö täällä pakkovaltaa, jää nähtäväksi.