Thread by @jmkorhonen

Nyt on taas puhetta eutanasiasta, niin kerronpa miksi päädyin _vastustamaan_ eutanasian sallimista toistaiseksi.

Syy on se, että etenkin vammaiset ja pitkäaikaissairaat ovat ihan aiheellisesti huolissaan siitä, miten eutanasian salliminen vaikuttaa heidän elämäänsä.

On olemassa todellinen riski, että jos eutanasia laillistetaan ja se yleistyy samaan aikaan kun julkisen terveydenhuollon resursseja lähinnä leikataan, niin etenkin julkisen terveydenhuollon varassa olevia ryhdytään enemmän tai vähemmän hienovaraisesti ohjaamaan eutanasiaan.

Suomessa on jo nyt ongelmana, että liian moni lääkäri (ja moni muu) ajattelee ettei vammaisen ihmisen elämä ole elämisen arvoista. Esimerkiksi vammaisia lapsia on jätetty elvyttämättä lääkärin päätettyä ettei lapsen elämä ole elämisen arvoista, edes kysymättä vanhemmilta.

Jos tällaiseen ajatteluun yhdistyy kasvava resurssipaine ja mahdollisuus eutanasiaan, on liiankin helposti nähtävissä, miten vaikkapa vammaisen, vakavasti sairaan tai vanhuksen annettaisiin ymmärtää, että hänen "velvollisuutensa" on olla tuhlaamatta rahoja ja tappaa itsensä.

Tällaisestä kehityksestä on olemassa merkkejä maissa, jotka ovat sallineet eutanasian. Kun se kerran sallitaan, sen käyttö väljentyy vuosi vuodelta.

Mielestäni eutanasia ei sovi yhteiskuntaan, jossa heikoimpienkin ihmisarvoinen elämä ei ole varmistettu.

Sitten kun elämme yhteiskunnassa, missä on itsestäänselvää että ihmisen elämällä on arvo eikä ketään nähdä vain taakkana yhteiskunnalle, kannatan eutanasian sallimista. Siihen saakka kannatan esim. kaikkien kemian keinojen liberaalia käyttöä kärsimysten vähentämiseen.

Tämän sanon, vaikka yksi suurimmista peloistani on kivuliaasti kuoleminen johonkin pitkäaikaissairauteen tai vastaavaan. Haluaisin eutanasian laillistamista itselleni, mutta pelkään sen seurauksia heikommassa asemassa oleville. Jos joudun sen vuoksi kärsimään itse, se on ok.