Thread by @jmkorhonen

"En ymmärrä miksi tämä tutkimus on tärkeää" ei kerro tutkimuksen tärkeydestä vaan esittäjänsä ymmärryksen puutteista. Yritetäänpä siis lisätä ymmärrystä.

Aloitetaan siitä, että miksi niin usein näyttää siltä, että tutkijat tutkivat jotain tosi erikoista aihetta.

https://twitter.com/PaivarintaSusa/status/1432804497437376513

Koska julkaisukelpoisen tieteellisen tutkimuksen täytyy tuottaa uutta tietoa.Tämä meinaa aiheita, jotka eivät ole suurelle yleisölle tai toimittajille kovinkaan tuttuja.

Suhteellisuusteoriasta väitettiin kuuluisasti, että sen ymmärsi vain tusina ihmistä koko maailmassa!

Silti ainakaan nykyään kovin moni ei väitä esim. natsien tavoin, että tämä "juutalainen tiede" olisi hyödytöntä hölynpölyä.

Juuri koska suhteellisuusteoriasta on tullut vuosikymmenien kuluessa yleistä tietoa tieteen eturintaman sijaan.

En tietenkään väitä, että vaikkapa juuri tämä tutkimus osoittautuisi yhteiskunnallisesti yhtä merkittäväksi kuin 1900-luvun alun fyysikoiden työ.

Mutta tämäpä siinä juuri on: emme tiedä etukäteen, mikä tutkimus on tärkeää. Jos tietäisimme, miksi ylipäätään tutkisimme?

Tutkimukseen pätee mainonnan saralla tunnettu lause: "vähintään puolet on turhaa, mutta kun emme tiedä etukäteen, kumpi puoli."

Suurin osa tutkimuksesta ei tuota mitään maailmaamullistavaa, ja niin sen pitääkin olla. (Long Play-lehdessä on juuri mainio juttu aiheesta.)

Tutkimusta kuitenkin tehdään sekä siksi, että se saattaa osoittautua tärkeäksi myöhemmin - esim. netissä maksaminen ei onnistuisi jos eräät matemaatikot eivät olisi yrittäneet tehdä tarkoituksella täysin hyödytöntä tutkimusta - että siksi, että se on osa tutkijan koulutusta.

Tutkijan ammattitaitoon kuuluu mm. omaan alaansa perehtyminen, kyky tuottaa itsenäisesti tutkimusta, ja kyky arvioida toisten tekemää tutkimusta.

Julkaistavan tutkimuksen tekeminen aiheesta, jota ei ole aiemmin tutkittu, on eräänlainen mestarinäyte kaikesta tästä.

Ja jos kysytte tutkijalta, rajoittuuko hänen osaamisensa vain julkaisuihin, saatte selvän vastauksen.

Juuri tutkimusprosessin, esim. kirjallisuuskatsauksen ja yleisen alaan perehtymisen, aikana oppii niitä tärkeäksi osoittautuneita viisauksia. Joita sitten osaa myös opettaa.

Esimerkiksi oma tutkimusjulkaisuhistoriani ei ole kovinkaan kummoinen. Mutta juuri näitä julkaisuja tehdessä, kaikenlaisia tiedollisia harhapolkuja kulkiessa, olen oppinut ihan valtavasti esimerkiksi tekniikan historiasta ja yhteiskuntien toiminnasta.

Kykenen myös näitä asioita opettamaan ja toisille jakamaan.

Kenties olisin voinut nämä asiat oppia vaikken olisi julkaissut mitään. Lopputulos olisi kuitenkin ollut vähemmän systemaattinen - ja lisäksi tutkijoiden rahoitusjärjestelmät edellyttävät julkaisuja.

(Tämä julkaisujen tuijottaminen on n. kaikkien tutkijoiden mielestä typerää ja heikentää tieteen laatua, mutta se on poliittinen päätös mihin pitäisi vaikuttaa muuten kuin huutelemalla internetissä "en ymmärrä mihin tätä tarvitaan joten sen on oltava tarpeetonta".)

PS. Käytin suhteellisuusteoriaa vain esimerkkinä asiasta, joka oli aluksi käsittämätöntä liki kaikille ja nykyään koulussa opetettua. Listasin joitain ihmistieteiden merkittäviä saavutuksia viimeisen n. 30 v ajalta tähän ketjuun.

https://mobile.twitter.com/jmkorhonen/status/1433095056966225925