,
45 tweets,
10 min read
Read on Twitter
Moni ei usko, mutta palaan vielä tähän aiheeseen 😅 nyt saagan loppupäätelmiä varten. Kyse on tästä Iiris Suomelan haastattelusta, jonka Nyt-liite julkaisi keskiviikkona. Yritän tähän kirjoittaa alle MEGAKETJUN, jossa analysoin sen saamaa vastaanottoa.
hs.fi/nyt/art-200000…
hs.fi/nyt/art-200000…
Vastaanotosta saa tiivistelmän lukemalla aiempaa kommentointia esimerkiksi täällä: ja täällä: ja Suomelan omista somekanavista, esim täällä: facebook.com/iirisssuomela/…
Pari alkusanaa kuitenkin. Teen tämän siksi että nää julkisen keskustelun uudet rakenteet on musta 1) mielenkiintoisia, ja 2) tärkeitä, ja vaikuttavat enenevissä määrin poliittiseen ilmapiiriin Suomessa ja 3) pidän aiheen avointa käsittelyä yhteiskunnallisesti hedelmällisenä.
En siis käy sotaa ketään vastaan, enkä väitä että siteeraamani ihmiset olisivat pahoja tai hölmöjä. Päin vastoin, he ovat valveutuneita ja fiksuja. Nähdäkseni tässä aiheessa on silti läsnä monia niitä ohipuhumisen tapoja, jotka vaivaavat mediaa ja yleisöä somessa.
Juttu itsessään oli minusta moitteeton ja ns. normaalia journalismia. Suomelaa haastateltiin siksi että hän oli näkynyt paljon tasa-arvokeskusteluissa, varsinkin ns. jääprinsessakeskustelussa toissa viikolla, ks esim
areena.yle.fi/1-50192545 ja iltalehti.fi/politiikka/a/e…
areena.yle.fi/1-50192545 ja iltalehti.fi/politiikka/a/e…
Oma mielipiteeni on että juttu oli poikkeuksellisen hyvin kirjoitettu ja onnittelin kirjoittajaa usein rohkeudesta kuvailla haastateltavaa myös fyysisesti ja läsnäoloa havainnoiden.
Pidän tällaista havainnointia tärkeänä, koska toimittajalla on etuoikeus tavata niinkin etäisiä ja korkeita ihmisiä kuin k-edustajat. Ns. taviksilla tällaista mahdollisuutta ei ole.
Siksi pidän tärkeänä, että toimittaja pyrkii kuvaamaan k-edustajatkin ihmisinä, eikä eteerisinä jeesushahmoina, joka voisi synnyttää vaarallisia mielikuvia heidän politiikkansa erehtymättömyydestä.
Okei, alkusanat ohi.
Okei, alkusanat ohi.
Jutun ns. verkko-otsikko oli se, mikä sai aikaan suurimman kuohun.
Otsikko kuuluu: ”Iiris Suomela on ajautunut julkisuudessa vihaiseksi tasa-arvoloukkaantujaksi, vaikka haluaa puhua veroista”
Otsikon kaikkien sanojen lukeminen tuntui tuottavan suurta vaikeutta. Puran sen osiin:
Otsikko kuuluu: ”Iiris Suomela on ajautunut julkisuudessa vihaiseksi tasa-arvoloukkaantujaksi, vaikka haluaa puhua veroista”
Otsikon kaikkien sanojen lukeminen tuntui tuottavan suurta vaikeutta. Puran sen osiin:
Iiris Suomela
on ajautunut (ei siis mennyt itse, ajautuminen passiivisempaa)
julkisuudessa (ei siis todellisuudessa, vaan median, somen julkikuvassa)
vihaiseksi tasa-arvoloukkaantujaksi (vastustajien pejoratiivi, jonka yleisö laajemmin tunnistaa),
vaikka haluaa puhua veroista
on ajautunut (ei siis mennyt itse, ajautuminen passiivisempaa)
julkisuudessa (ei siis todellisuudessa, vaan median, somen julkikuvassa)
vihaiseksi tasa-arvoloukkaantujaksi (vastustajien pejoratiivi, jonka yleisö laajemmin tunnistaa),
vaikka haluaa puhua veroista
Summattuna: otsikossa käsiteltiin negatiivisia konnotaatioita, joita Suomelan julkikuvaan on liitetty, osin johtuen hänen halusta kommentoida tasa-arvoasioita, osin hänen vastustajiensa halusta vähätellä häntä.
Tämä oli myös jutun teema,joten on luonnollista että se on otsikossa.
Tämä oli myös jutun teema,joten on luonnollista että se on otsikossa.
Kaikkein näkyvimmin tämä meni ohitse kansanedustajalta itseltään. Suomela ei esimerkiksi kyennyt lainkaan näkemään otsikossa sanaa ”julkisuudessa”, vaan mielsi että otsikossa kirjoitetaan hänestä itsestään:
Suhtautuminen oli osin jopa paradoksaalista siten, että kun otsikossa viitattiin Suomelasta oleviin mielikuviin, mielikuvaa ei kyetty erottamaan henkilöstä itsestään:
Ja paradoksaalisesti otsikko kuitenkin loi noita mielikuvia Suomelasta, ja tämän epäillään olevan Nytin salainen tarkoituskin:
On totta, että tämän negatiivisen (mutta julkisuuskuvan kannalta faktuaalisen) kliseen toisintaminen on valinta. Valinta oli tässä tapauksessa helppo,sillä mielikuva on vahva (ks. Suomelaan liittyvä somekommentointi, ei vain trolleilta vaan myös esim. ”eläkeläisiltä” Suomi24 ym)
Mutta vielä tärkeämpää: valinta negatiivisen konnotaation laittamiseen otsikkoon oli helppo, koska Suomela todella herkullisesti sen itse jutussa analysoi ja räjäyttää.
Jutussa olennainen kohta on tämä, joka on samalla paras lukemani analyysi naispoliitikkojen kohtaaman loukkaantumisdiskurssin epäloogisuudesta: 
Otsikko ja juttu luovat siis lukijalle toivottavasti palkitsevan jännitteen, jossa otsikossa mainitaan tuttu hankala tematiikka ja siten luvataan että siihen pureudutaan jutussa tarkemmin. Tämä oli siis oletettu reaktio:
Sen sijaan kriittisissä kommenteissa esitettiin toivomus, että otsikko olisi kohteelleen huomattavasti positiivisempi:
Ja sanavalintoihin ehdotettiin versioita, jotka vähentäisivät kansanedustajan oman toiminnan roolia oman julkisuuskuvansa rakentamisessa:
Monet ajatukset ovat hyviä ja ymmärrettäviä, ja esimerkiksi olen samaa mieltä ”leimautumisesta” hyvänä sanana tässä. Näistä ehdotuksista puuttuu silti ymmärrys siitä että journalisti ei voi lähteä spinnaamaan korkeimman tason poliitikkoa hienommaksi kuin on.
Tämä twiitti on hyvä esimerkki eetoksesta, joka on toimittajan työn vastakohta. Vaikutusvaltaisen kansanedustajan arviointi tai kohtelu ihmisenä ei ole ”ilkeilyä” vaan olennainen osa toimittajan työtä.
Alkupiste otsikon luennalle negatiivisimmalla mahdollisella tavalla oli käsittääkseni tämä twiitti:
Negatiivinen kierre ei ole tosin Brigitan ”vika”, vaan otsikon aiemman, epäselvän version. Siinä luki ”julkisuuskuvan” sijaan ”kaikkien tuntema”, joka on huono ja hähmäinen yritys kertoa käsittelyn koskevan julkista mielipidettä eikä henkilöä itseään.
Kun negatiivinen luenta somessa kuitenkin alkaa, sillä on yllättäviä sivuvaikutuksia. Kutsun tätä ”Trumpin taudiksi”. Nimitys tulee tarinasta, jonka mukaan Trump on aina tismalleen samaa mieltä asioista kuin edellinen henkilö kenen kanssa puhui.
Somen kontekstissa tauti toimii niin että kun ihminen tulee lukemaan juttua nähtyään ensin somessa saatetekstin jossa sanotaan, että jutussa on jotain mätää, moni viaton asia alkaakin näyttämään lukijalle epäilyttävältä.
Siksi sinänsä aivan neutraalit asiat, esimerkiksi Suomelan ilmeiden mainitseminen nähtiin yhtäkkiä esimerkkinä naisiin kohdistuvasta parjauksesta:
Samoin se, että Suomelan mainitsema konstruktivis-teoreettinen ajatus sanoista maailmankuvan luojana esitettiin Suomelan mielipiteenä eikä absoluuttisena faktana näyttäytyi vähättelynä:
Samoin toimittajan havainto Suomelan käyttämistä sivistyssanoista (jotka kertovat luonteesta, koulutuksesta, mistä hyvänsä lukija ajattelee niiden kertovan) nähtiin hyökkäyksenä Suomelaa kohtaan:
Tai kuvaus hänen kahvilassa syömästään – arvovalintoja, urbaaniutta ja nuoruutta kenties osoittavasta – ateriasta nähtiin vähättelevänä ja stereotypisoivana:
Lopulta tietenkin koko juttu – jonka keskeisin anti edelleen on mielestäni se, että siinä seikkaperäisesti ja kirurgintarkasti purettiin yksi epäreiluimmista naisten kohtaamista poliittisista diskursseista – nähtiin yrityksenä halventaa naisasiaa:
Jutusta irrallinen asia on oma päätökseni antautua tämän jutun somekommentointiin ns. täysillä. Tein sen vähän omaksi huvikseni, ja vähän koska halusin nähdä miten somessa reagoidaan jos vastaankin kritiikkiin.
Useinhan toimittajat kyllästyvät nopeasti, ja osa ei jaksa käydä keskustelua jossa ihmiset tuohtuvat parista sanasta josta eivät ole samaa mieltä, vaikka juttu kokonaisuudessaan olisi kuinka hyvä, järkevä tai syvällinen.
Vähän yllättäen, käyttämästäni asiallisesta kielestä huolimatta, kritiikkiin vastaaminen koettiin lähinnä ylimieliseksi:
Itse pidin keskustelun tavoitteena luonnollisesti sitä, että saisin katkaistua ”Trumpin taudin” ja joku lukisi jutun omilla silmillään eikä jonkun muun hänelle ojentamilla silmälaseilla.
Tämä tavoite jäi pääpiirteittäin saavuttamatta, vaan minun miellettiin reagoineen asiaan väärin.
Okei. Ketju alkaa olla lopuillaan, kiitos kun luit tänne asti.
Kirjoittelen tätä auringossa terassilla ihan huvikseni ja vailla pahaa mieltä tai urputtamisen halua. Uskon että tässä on vähän samantekevä mutta hyvä esimerkki somen ja median arkipäivästä ja niiden mekanismeista.
Kirjoittelen tätä auringossa terassilla ihan huvikseni ja vailla pahaa mieltä tai urputtamisen halua. Uskon että tässä on vähän samantekevä mutta hyvä esimerkki somen ja median arkipäivästä ja niiden mekanismeista.
Tein tämän analyysin/kertauksen tapahtumista siksi, että uskon että tässä nähdyt mekanismit ja keskustelun tavat ovat usein niitä, jotka pikkuhiljaa pingottavat yhteiskunnallisen ilmapiirin kireämmäksi. Se ei luonnollisesti tarkoita etten hyväksyisi kritiikkiä – päin vastoin.
Minusta nytkin käyty kesksutelu on ollut äärimmäisen hedelmällistä ja olen itse oppinut siitä paljon. Ja ylipäänsä kaikenlainen keskustelu on minusta aina parasta, ja siihen hyvään yritän nyt itsekin lisätä.
Kertaan vielä, että pidin lähes kaikkia kommentteja fiksuina ja että niissä oli pointtia.
END THREAD.
END THREAD.
