Thread by @alasaarela

Tässä taustaa sille, miksi jaoin tarinani koulukiusaamisesta, ja miten vaikea päätös tämä on itselleni ollut. Ketju.

YLEn @HelenaPuoli7 lähestyi minua pari viikkoa sitten asialla, että hän haluaisi nähdä käytännössä, miten teen algoritmista vaikuttamista sosiaalisessa mediassa.

Hänen mielestään ihmisten olisi tärkeää ymmärtää, kuinka tämä nykyinen algoritmien maailma toimii, ja miten se vaikuttaa elämässämme kaikkeen.

Suostuin sillä ehdolla, että vastuullisuus on siinä keskiössä, ja projektin tuloksena on merkittävä yhteiskunnallinen hyvä. Helena oli tästä täysin samaa mieltä. Halusimme tehdä jotain, mikä auttaa ihmisiä isosti.

Pelkäsin todella paljon, että ihan sama mitä tarinaa boostaan algoritmeilla, sen kertominen avoimesti aiheuttaa ihmisillä pettymistä.

Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että on tärkeämpää, että kaikki tietävät miten tämä maailma nykyään toimii kuin se, että jotkut voivat pettyä tietoon, että somessa juuri mikään ei ole sattumaa.

Asia, mitä monet eivät ole tiedostaneet on se, että monet tunteisiin vetoavat tarinat somessa on rakennettu sinne varta vasten boostaamaan jonkun ihmisen vaikuttajastatusta.

Monet Instagram- ja YouTubevaikuttajat ovat tyhjiä kuoria, jotka vain osaavat vetää oikeista naruista.

Itseäni tällainen henkilöbrandays tai vaikuttajastatus ei ole koskaan kiinnostanut. Olen aina tehnyt kaiken vaikuttamiseni sen takia, että olen saanut todella paljon iloa siitä, että olen voinut auttaa ihmisiä ja ihmiskuntaa.

Somessa on valtavan paljon tärkeitä ja ihmistä auttavia tarinoita, joita juuri kukaan ei näe, koska algoritmit eivät näytä niitä muille. Algoritmit on optimoitu maksimoimaan ihmisten someaddiktio, koska se tekee eniten somejäteille eniten rahaa.

Tässä pelissä pärjäävät parhaiten ne, jotka osaavat algoritmit. Tämä osaaminen on tarkoin varjeltu supervoima.

Halusin aidosti ja sydämestäni kertoa oman tarinani koulukiusaamisesta. En ole kertonut sitä aiemmin, ja tiesin, että voin auttaa omalla selviytymistarinallani monia muita.

Tämä tarina on tosi ja se on vaikuttanut isosti elämääni. Se toi lohtua monille, ja auttoi monia tekemään vihdoin rauhan nuoruuden traumoja aiheuttaneiden kokemusten kanssa.

Ehkä jopa antamaan anteeksi.

Lopulta olisi ollut ihan sama minkä tarinan olisin kertonut omasta elämästäni, sen kertominen, että ne minun tarinat näkyy kaikille koska osaan algoritmit olisi ollut vaikea asia yhdistää tarinaan. Tieto lisää tässä tuskaa.

Toisaalta, jos kerron että sinuun vaikutetaan algoritmeilla ilman tunteisiin vetoavaa tarinaa, sitä ei näe kukaan.

Et oppisi mitään.

Jos haluan tuoda esille median vastuusta tai yksittäisten vaikuttajien vastuusta, se on pakko paketoida johonkin tarinaan joka sopii algoritmeille.

Muuten sitä ei näe kukaan.

Oma tunneskaalani tätä tarinaa kirjoittaessa oli laaja.

Itkin omaa nuoruuden tuskaani.

Pelkäsin, että tämä YLE yhteistyö epäonnistuu ja sen sisältämä tärkeä sanoma kääntyy itseään vastaan.

Pelkäsin myös, että jotain prosessissa karkaa lapasesta.

Epäilin itseäni ja YLEn motiiveja, monta kertaa.

Hakkasin välillä nyrkillä seinään raivosta.

Toivoin ja uskoin.

Kiusaaminen ja somekiusaaminen ovat merkittäviä ongelmia. Nyt näistä asioista tulevat kirjoittamaan ei vain minä, vaan kaikki isot mediat Suomessa.

Onko tämä hyvä asia? On!

Onko tapa millä tämä tärkeä asia tuli julkisuuteen epäilyttävä tai väärä? Olisiko ollut helpompaa olla tietämättä että se ei ollut sattumaa?

Algoritmien maailmassa se tapa mitä käytin oli ainoa mahdollinen.

Jos mielestänne tämän olisi voinut tehdä jotenkin toisin, kertokaa ihmeessä omat ajatuksenne.

Toivottavasti onnistuimme Helenan kanssa tavoitteessamme tehdä ihmisille hyvää.

Se on itselläni aina keskiössä. ❤