Olin teille kertomuksen velkaa ja floodasin sen hetki sitten
Kiitos teille, jotka olette olleet tänäkin vuonna kiinnostuneita joulukalenteri hupailustani.
Silti:
Tälle yölle on todella olemassa vain yksi kertomus.
Minut paremmin tuntevat tietävät, että minulle joulunaika merkitsee uskon kiinnittymistä siihen, että pimeydessä loistaa valo, että rakkaus vielä voittaa rakkaudettomuuden, että 2000 vuotta sitten tapahtui jotain poikkeuksellista,
Mutta mitä joulunaika itse kullekin merkitsee, toivon , että aika on teille lempeä.
Jos olette rakastettuja, olkaa kiitollisia.
Jos olette yksinäisiä, tulkaa nähdyiksi ja levätkää rakkaudessa, menneissä, olevissa ja tulevissa.
Jos olette täynnä merkitystä, iloitkaa.
Jos olette eksyksissä ja paikkaanne vailla, auetkoon tie edessänne selvänä.
Jos kärsitte, tulkaa vahvoiksi. Jos kannatte särkynyttä sydäntä, tulkaa lohdutetuiksi.
Sulkekoon ajan lempeys teidät lämpimään syliinsä.
Loppujen lopuksi. Olemme kaikki niin kovin lähellä toisiamme.
Saman huimaavan taivaan ja saman kirkkaan tähden alla,
Hyvää joulua.
• • •
Missing some Tweet in this thread? You can try to
force a refresh
Tyttäreni 8v. käy teit äidin astumaa, kun hän kiinnitti huomioni Monopolipelin erikoiseen historiaan. Avautui tarina, joka ei ainakaan minulle ollut aiemmin tuttu.
Olen sijoittanut mielessäni Monopolin alun jonnekin 30-luvun Amerikkaan, enkä ole ollut täysin väärässä. Silloin peli tuli tunnetuksi. Mutta se on vanhempi.
Monin paikoin Eurooppaa kansanusko tietää että kun Vapahtaja syntyi jouluyönä maailma kääntyi hetkeksi aivan päälaelleen, uskomattomia asioita tapahtui, ajan kuteeseen repesi ikuisiksi ajoiksi reikä.
Siksi, uudestaan ja uudestaan Tuomaanpäivän ja loppiaisen välillä maailma on erilainen. Aika seisoo, portit ovat auki ja outous virtaa toisesta maailmasta tähän.
On otollinen aika myös sille, että saattaa kokea jotain omituista.
Kuten nyt Basil Saville. Basil oli 16-vuotias koulupoika kun oli joulu 1944, eikä se ollut mikään iloinen joulu. Vähän niin kuin nyt, monet eivät nähneet rakkaitaan, eikä moni voinut tehdä edes arvauksia siitä, mitä seuraava vuosi toisi tullessaan. Maailma oli sekaisin.
Olisi varmaan jonkin klassikon aika. Let’s educate the children.
Barbados.
Pyydän kuvittelemaan Barbadoksen 1800-luvun alkupuolella. Ette ehkä voi. Moni sinne tullut ulkopuolinen sanoi, että jos maanpäällä on helvetti sen täytyy olla Barbadoksella.
Saari oli hyvin kuuma ja kostea. 1600-luvulla alkanut laaja sokeriruo’on viljely oli sotkenut alueen luonnollista pintaveden poistumaa, ja ajanut ilmaan hirvittävät parvet hyttysiä.
#Outojoulukalenteri#Outotarina
Luukku 11.
Tämä on Boulia Shire keskellä Australian suurta outbackiä. Aluetta, jossa ei muuten kannata harhautua tieltä.
Ja kun ajatte pitkin tietä, joka kulkee läpi Boulia Shiren. ja miksette ajaisi, leviää ympärillenne maa, johon katoatte kuin muurahainen.
Se on valtaisa maa, Unimaa, jonka yksitoikkoisuutta rikkovat erilaiset kivi- ja kalliomuodostumat ja pienet alueet, jossa vesi pyrkii lähemmäs pintaa, ja johon on tungeksinut puskamaailmalle tyypillistä kasvistoa.
#Outojouukalenteri#outotarina
Luukku 10.
Tämä on Bouvigny-Boyefflessin kylä lähellä La Perrieriä Ornen kunnassa Ranskassa.
Vuosi 1846 oli vasta alkanut, ja lunta sateli. Kylän nuoret naiset olivat kokoontuneet ulkotöiden puutteessa sisään ompelemaan hansikkaita.
Heidän joukossaan istui Angelique Cottin, 14-vuotias tyttö, jota kuvattiin seuraavalla tavalla: ”Hän oli lyhyt, mutta vankkarakenteinen, vahva tyttö. Hän oli kuitenkin fyysisesti ja henkisesti erittäin apaattinen”.
Oma mielikuvani on, että Angelique oli sellainen hiljainen, ja vähän jähmeä ihminen, joka usein tyytyy mieluummin tarkkailemaan tilannetta kuin osallistumaan siihen. Yksinkertainen, vähän huumorintajuton, hiljainen maalaistyttö.
Hassua, että tapahtuma-ajaksi on sanottu jotain niin eksaktia, ja sitten kuitenkin niin epävarmaa, mutta se sopii tähän merimysteeriin. Se nimittäin tapahtui joko heinäkuussa 1947 tai helmikuussa 1948. Lähteet ovat ristiriitaiset.
Hollantilainen kuljetusalus Ourang Medan oli Malaccan salmessa, joka sijaitsee Sumatran ja Indonesian välissä. – Ja alus oli pulassa, vaikka emme tänäkään päivänä tiedä millaisessa.
Ourang Medan (joka tarkoittaa ”Medanin miestä”) oli jo 40 vuotta täyttänyt 5000 kargotonnin alus, joka oli ollut jo monella omistajalla, vaihtanut nimeään ja lippuaan vuosien saatossa monta kertaa.